Profile
Blog
Photos
Videos
Mikä siinä on, että lentokentillä voi tarjota mitä tahansa roskaa ruoaksi ja nyhtää siitä viisi kertaa enemmän kuin muualla maassa? Olemme siis vihaisina odottamassa pääsyä koneeseen suuntana maineikas Kolumbia.
Viime maanantaina siirsimme itsemme Panama Cityyn - tarkemmin sanottuna Casco Viejoon. Bussi El Vallesta kesti 2,5 tuntia ja maisematkin muuttuivat mielenkiintoisiksi ylittäessämme Panaman kanavan. Luna`s Castle niminen hostelli (12 USD henki) sai luvan toimia kotinamme alkavan viikon. Casco Viejo on kiinnostava paikka. Tämä Unescon maailmanperintökohde on sekoitus hienoja hallintorakennuksia, kalliita ravintoloita, komeita kirkkoja ja kiehtovaa slummia. Panama City siirrettiin siis 1600-luvun lopussa tähän paikkaan, kun rommi-brändistä tuttu merirosvo Henry Morgan tuhosi alkuperäisen kaupungin 1671. Vanhaa kunnon voroilua, kun kaverit tarvitsivat 200 muulia kantamaan aarteet laivoihin. Morganhan itse jäi tämän uroteon jälkeen aloilleen Jamaikalle, jossa hänestä tehtiin kuvernööri. Ja joku vielä väittää, että rikos ei kannata!
Panama Cityhän on Väli-Amerikan kaupan keskus ja se näkyy varsinkin pilvenpiirtäjien muodostamassa silhuetissa. (Tässä vaiheessa lennon piti lähteä. Loput tekstistä on kirjoitettu seuraavana päivänä. Palataan tähän myöhemmin.) Muutenkin raha haisee kaupungissa: on jahti-klubeja, on merkkiliikkeitä, on valtavia kasinoita, mutta kääntöpuolella on isot slummialueet ja melkoinen määrä laitapuolenkulkijoita. Kaupungissa haisee myös rehellinen paska - kirjaimellisesti, koska kaupungin pääviemärit on johdettu suoraan lahteen, minkä ympärille kaupunki on rakentunut. Veden puhdistamiseksi on aloitettu kampanja, mutta latinalaisessa Amerikassa asioilla ei ole kiire (poikkeuksena liikenne).
Oma viikkomme vierähti lähinnä taksilla huristellen ristiin rastiin. Taksit kaupungissa ovat halpoja ja niitä on paljon. Suositeltavaa matkantekoa 35-asteen helteessä kävelyn sijaan. Tokihan kävimme myös kaupungin vieressä kulkevassa Panaman kanavassa. Oikeastaan kaikki kaupungissa - slummeista väestörakenteeseen - on selitettävissä kyseisen kanavan rakennushistorian muodossa. Kanavaa aloitettiin alunperin rakentamaan 1800-luvun puolessavälissä ranskalais-voimin, mutta pieleenhän se meni: yli 22000 menetti henkensä onnettomuuksissa ja trooppisten tautien jyllätessä. Tässä vaiheessa kapteeni Amerikka otti ohjat käsiinsä ja osti rakennusoikeudet Ranskalta ja siitähän se riemu vasta sitten alkoikin. 1903 Panama julistautui itsenäiseksi Kolumbiasta Yhdysvaltain suosiollisella avustuksella ja samalla luovutti tulevan kanavan hallinto-oikeuden avunantajalleen. Vasta vuonna 1999 kanava siirrettiin Panaman omistukseen ja amerikkalais-sotilaat saivat pakata kimpsunsa ja palata kotiinsa. Panaman kanavan - epäillyksistä huolimatta - on muuttunut kymmenessä vuodessa tehokkaammaksi ja tällä hetkellä sulkuja laajennetaan, jotta entistä isommat laivat pääsevät kanavasta kulkemaan. Itse kävimme "Miraflores"-suluilla tutustumassa laitokseen.
Nyt kun ilmeisesti pääsemme poistumaan maasta niin tehdään Panamasta yhteenveto:
- Yllättävän kallis. 25 USD on normaali hinta yöstä kahdelta. Bussimatkat 2,5 - 12 dollaria. Ruoka kylläkin on halpaa.
- Sen lisäksi, että ruoka on halpaa , se on hyvää ja huomattavasti monipuolisempaa kuin aikaisemmissa maissa. Cafe Coca-Cola on nimestään huolimatta "must-go" paikka Casco Viejossa.
- Luonto on vehreää ja kaunista. Maassa on tavattoman paljon erilaisia elukoita. Ja jos kunnon viidakkoseikkailua kaipaat, niin ota suunnaksi Darien - se tosin voi olla viimeinen retkesi.
- Alkuperäiskansoilla on maassa huomattavasti parempi asema verrattuna muihin Väli-Amerikan maihin. Erikoismaininnan ansaitsee Kuna-kansa. Kansa, jota ei koskaan ole onnistuttu alistamaan, omistaa nykyään merkittävän kokoisen autonomisen alueen karibian rannalla. Heitä on myös pääkaupungissa paljon. Aitoja city-intiaaneja perinnevaatteineen ja kännyköineen.
Mukava maa kaiken kaikkiaan, mutta vihdoista viimein asiaan ja viimeisen 16 tunnin tapahtumiin Panama Cityn kansainvälisellä lentokentällä.
Ostimme kolme päivää sitten 140 USD liput Cartagenaan halpalentoyhtiö Airesin nettisivuilta. Ja eilen kirjoittaessamme tämän blogimerkinnän alkua, lentomme Cartagenaan oli määrä lähteä klo 20.10 portilta 20A. Boarding-time oli merkitty klo: 19.00. Vartin yli aloimme ihmetellä, miksi porttimme ilmoitustaululla ei ole merkintää lennostamme, joten kävimme tarkastamassa listan lähtevistä lennoista. Ja kas, siellä lentomme numero-033 olikin merkitty portille 21A ja lähtöaika muuttunut puoli yhdeksäksi. No, eipä auttanut muu kuin vaihtaa porttia ja iloksemme löysimme uudelta portiltamme tekstin "seuraava lento: Cartagena 033". Vartin yli kahdeksen alkoi ihmetyttämään, kun portilla ei tapahdu mitään. Seuraamme liittyi englantilainen pariskunta, joka oli samalla lennolla. Tällä kellon lyömällä lento katosi kokonaan tauluilta ja samassa paikalle saapui Airesin työntekijä, joka ilmoitti, että lentomme on lähtenyt. Mutta ei hätää! Hän on laittanut meidät seuraavan aamun lennolle, mutta meidän pitää maksaa rangaistus koneesta myöhästymisestä + alennuslipun hinnan erotus täysihintaisesta. Ei perkele, eihän tämä näin voi mennä!
No, haetaan kamat, jotka on palautettu tuloaulaan ja vaaditaan pääsyä puhumaan Airesin paikallispomon kanssa. Eihän me voida olla maksajia, jossa lentoyhtiö mokaa ilmoitukset lähtöportista. Don Dichristian saadaan langan päähän, mutta tilanne ei selkeydy yhtään. Päinvastoin. Nämä Aires harput vierittävät syyn meidän niskoillemme. Perkele. Ei käy! Vaadimme pääsyä lentokentän väen puheille ja meidät kiikutetaan asiakaspalvelutiskille. Vihdoin ihminen, joka ymmärtää tilanteemme ja kirjaa tarinamme ylös pomolleen, joka meidän on tarkoitus tavata kahdeksalta seuraavana aamuna. Ei auta muuta kuin laittaa rinkka tyynyksi ja koittaa saada unen päästä kiinni, mikä on hieman vaikeaa kovalla lattialla kylmästä täristen (ilmastointi on mukava asia, jos se ei ole täysillä). Aamun koittaessa marssimme asiakaspalvelun toimistoo ja tavatessamme paikan pomon olimme välittömästi optimistisempia uuden lennon saamiseksi. Oli meinaa tiukka täti! Puolentunnin puhelinrumba ja meitä jo saatettiinkin check-in tiskille, jossa iloiten eiliset kanat laittoivat meidät ilmaiseksi seuraavalle lennolle.
Ja kukas saikaan viimeisen naurun: tietysti roskayhtiö Aires! Tunnin suoran lennon sijasta meillä onkin puolentoistatunnin lento Barranquillaan, jossa tunnin välilasku ja uusi puolentunnin lento Cartagenaan. Kiitos Aires, kiitos Panama City, Jussi ja Milka kuittaa.
- comments