Profile
Blog
Photos
Videos
Kunnianhimoisina vanhan koulukunnan imperialisti-sikoina päätimme seurata Columbuksen ja William Walkerin viitoittamaa tietä ja aloittaa hondurasin valloitus pohjoisrannikolta käsin. Kuten viattomat eurooppalaiset esi-isämme olemme mekin saaneet osamme uuden maailman vitsauksista: Milkan skandinaavinen ruuansulatuselimistö ei ollut valmis taistelemaan trooppisia bakteerin vihulaisia vastaan ja tästä johtuen jouduimme vastentahtoisesti viettäämään liikaa öitä La Ceibassa.
Mutta palataksemme hieman ajassa taaksepäin ja rajan ylitykseen Belizestä Hondurasiin. Povaamaamme myrskyä ei tullut, mutta ilman sitäkin saimme hikoilla useita tunteja rajamuodollisuuksien parissa sekä maalla että merellä. Etenkin heikossa hapessa ollut Milka arvosti suuresti molempien maiden rajaviranomaisten joviaalia luonnetta, jonka ansiosta saimme odotella tuntitolkulla leimasimien löytymistä tai oikeiden virkamiesten saapumista paikalle. Yleiskunnon laskiessa päätimme valita helpoimman transportaation ja hyppäsimme laivayhtiön järjestämään minibussi kuljetukseen La Ceibaan (20 euroa). Uskomme matkamme onnelliseen päätökseen alkoi kuitenkin horjua, kun kuskimme osoittautui itsensänsä perkeleen riivaamaksi - kaverilla oli selvästi kiire jonnekin. Muutamasta todella läheltäpiti-tilanteesta huolimatta pääsimme perille ja suoraan hostellin ovelle.
Banana republic guesthouse (12 euroa kahden hengen huone) olikin kotimme seuraavat neljä yötä, koska Milka alkoi näyttämään jopa normaalia pöllähtäneemmältä. Lauantaina ehdimme kävellä La Ceiban (130 000 asukasta) muutamaan kertaan ympäri ennenkuin Milkan vatsakrampit saivat meidät tutustumaan paikallisen terveydenhuollon tasoon. Kiitos matkavakuutuksen (Goudan Super) saimme vastaanotto-ajan "englantia" puhuvalle lääkärille - kaveri tosin osoittautui Simpsoneista tutuksi Dr. Nick Rivieraksi. Hälytyskellot alkoivat soida viimeistään lääkärin konsultoidessa siivoojaa rohdosten suhteen (ilmeisesti ainoa englannin taitoinen koko sairaalassa oli tämä siivooja). Jussin intensiivinen espanjan/englannin/elekielen siivittämä väittely lääkärin (ja siivoojan ?!?) kanssa pelasti pelon ja järkytyksen sekaiseen shokkiin ajautuneen Milkan täpärästi tiputukselta. Seuraavaksi tarjottu vaihtoehto oli kuusi pulloa rehydraationestettä (keltaista ja hyvää) ja arsenaali erinäisiä nappeja ja jauheita. Kolme päivää myöhemmin edellä mainitut myrkyt mahassa sielu oli tehnyt paluun Milkan ruumiiseen. Suomesta tuotu antibiootti kuuri viimeisteli tehtävän. Plussana lääkärille mainittakoon, että hän tarjosi omaa kotiaan toipumiseen.
Joku myös on unohtanut kertoa meille, että Hondurasissa on meneillään sadekausi. Säästä ja taudista johtuen emme suunnitelmista poiketen menneetkään (vielä?) Bay Islandeille, joiden takia suurin osa turisteista La Ceibaan saapuu. Tummien pilvien kerääntyessä taivaalle otimme bussin nykyiseen olinpaikkaamme Trujilloon. Kolmen tunnin ja neljän euron "suoraan" matkaan sisältyi bussin vaihto huonosta huonompaan, koska tulva on vienyt kaksi siltaa päätieltä ja arkuperäistä bussiamme säästeltiin kärrypolulta. Keskusta majoituksen sijaan valitsimme seitsemän ja puolen kilometrin päässä sijaitsevan uusi-seelantilais omisteisen Casa Kiwi hostellin, joka onkin osoittautunut tähänastisista paikoista parhaaksi - tosin emme tiedä mikä piikkimme on tällä hetkellä oluen ja ruoan suhteen.
Casa Kiwin hyvä ja huono puoli on juuri sen kaukainen sijainti. Päästäkseen kaupunkiin on käytettävä melkoisesti mielikuvitusta. Eilen kyydin tarjosi erittäin mukava rekkakuski (oikeasti ammatiltaan sähköteknikko, terveiset Tompalle). Kaupunki on pieni, mutta historiallisesti merkittävä. Täällä Columbus asetti saappaansa ensimmäistä kertaa - viimeisellä matkallaan - varsinaiselle Amerikan-mantereelle. Vuonna 1860 oman elämänsä imperialisti William Walker tapasi täällä teloituskomppanian - tämä yhdysvaltalais-sankari yritti omakätisesti vallata koko Väli-Amerikan. Lyhyttä itsejulistettua Nicaraguan presidenttiyttä lukuunottamatta Walkerin suunnitelmat eivät oikein ottaneet tuulta allensa.
Tämä päivä menikin laiskotellessa, koska herätessämme satoi vettä - on täällä silti + 30. Huomenna olisi tarkoitus palata La Ceiban läheisyyteen Pico Bonita nimiseen luonnonpuistoon metsästämään tapiiria.
- comments