Profile
Blog
Photos
Videos
Vettä sataa, kaikki on kallista ja ympärillämme on idiootteja. Costa Ricasta tuli meille lähinnä läpikulkumaa. Huomenna olisi tarkoitus ylittää raja Panamaan.
Maanantaista tuli harvinaisen pitkä päivä, kun aloitimme maasta poistumisen heräämällä aamu viideltä Isla Ometepeltä. Pomppuisan bussimatkan jälkeen seurasi tunnin lautan odottelu (Jussi valitsi väärän lähtösataman) ja reilun tunnin seilaaminen. Rivasissa etsimme Tica-Bussin toimiston ja rajan ylityksen kannalta se osoittautuikin oivaksi vaihtoehdoksi, vaikka ei matka hankaluuksitta sujunut. Odotimme bussia tien varressa 35 asteen helteessä kaikkine kamoinemme, kunnes se suvaitsi saapua 1,5 tuntia myöhässä. Rajan näin lähestyessä, meitä alkoi jännittämään, kuinka suuren sanktion saamme viikon laittomasta maassa oleskelusta. Onneksemme bussin rahastaja keräsi kaikkien passit ja toimitti ne yhdessä nipussa rajaviranomaisille. Liekö syynä ollut passien määrä, mutta saimme joka tapauksessa exit-leiman maksutta. Costa Rican puolella rajaa olikin täysi kaaos. Viranomaiset olivat hätää kärsimässä, kun maahan oli halajamassa ilmeisesti jokainen Väli-Amerikassa reissaava gringo ja läjä mantereen omia asukkaita. Saimme heti rajalla esimakua tulevasta matkan laadusta: paikalliset saivat jäädä odottamaan kymmeniä metrejä kiemurtelevaan passijonoon, kun meidät lännen ihmeet ja paikalliset raharikkaat viitottiiin omalle sektorillemme, jossa muodollisuudet kestivät noin viisi minuuttia. Rahalla saa ja Tica-Bussilla pääsee (Managua - San Jose 20 USD).
Saavuimme San Joseen puoli yksitoista illalla luvatun seitsemän sijaan. Suurkaupunkeihin on aina niin mukava saapua keskellä yötä. Bussiterminaali hämmensi meidät tehokkuudellaan ja kiiltävyydellään, mutta pääkaupungin realiteetit (mm. pukeutuneena aamutakkiin) olivat odottamassa (tonkimassa roskiksia ja turistien taskuja) heti aseman kulman takia. Erittäin joviaalilla tuulella ollut taksikuskimme esitteli meille naapuruston nähtävyydet. Ensin hän näytti meille nurkalla päivystävät yön leidit, joilla olikin yllättäen viikset. Kuskimme kertoi myös "hauskoja" tarinoita omista kokemuksistaan paikallisen alamaailman kanssa. Suhari olikin varsinainen öisten katujen ritari: seurasimme hämmentyneinä takapenkillä, kun tämä oikeuksien puolustaja iski jarrut lukkoon töötäten ja viittoen kiihtyneesti kadun suuntaan. Sankarimme oli huomannut turistin joutuneen kolmen nuorisorikollisen silmätikuksi ja oli ilmeisen valmis puuttumaan asioiden kulkuun, huolimatta kahdesta hölmistyneestä matkustajasta. Onneksi kölvit jättivät turistin rauhaan ja saimme jatkaa matkaa kohti hostellia (Tranquilo Backpackers 24 USD kahdelta).
Seuraavan aamun kajossa tilanteen koko kaameus paljastui: hostellimme (kuten ilmeisesti koko muukin maa) oli täynnä amerikkalaisia sekä muita urpoja (anteeksi Urpo). Tunnin kaupungilla patsastelun jälkeen loppupäivän suunnitelma oli valmis: rappio-länsimainen päivä hampurilaisineen, ostoksineen (7th Street kirjakaupan ihanuus) ja kalliissa ruokakaupassa käynteineen. Ei tullut halvaksi ei. Onnistuimme paljastamaan myös hippien maailmanlaajuisen salaliiton löytämällä näiden "artesaanien" tarvikekaupan. Takkutukat, keppienheiluttajat ja puidenhalaajat huomio! Kookoskorujanne myydään bulkkitavarana muovipusseissa pilkkahintaan kaikkien muiden helmien ja simpukoiden rinnalla, joten kannatte päällänne mitä suurimmalla todennäköisyydellä pienten lasten hiellä ja kyynelillä valmistamaa rihkamaa. Ei ole laiska hippi kerännyt itse siemeniään ei. Tieto lisää tuskaa...eikö?
Tässä vaiheessa meille oli jo selvinnyt, että Costa Ricassa emme viihdy kauaa. Oli kuitenkin keksittävä jotain mitä haluaisimme täällä nähdä ja valintamme oli sama kun kaikilla muillakin: luonto. Costa Ricassa on Väli-Amerikan eniten suojeltuja alueita ja vehreyttä maassa kieltämättä riittääkin. Luonnonpuisto toisensa jälkeen alkoi kuitenkin putoilla pois laskuista hintojensa puolesta: 85 USD päiväretkestä on aika suolaista. Lopulta päätimme ottaa suunnaksi Karibian rannikon ja siellä sijaitsevan Cahuita nimisen pikkukaupungin. Opaskirjamme onnistui jälleen: "kuvittele hiekkainen rantakaupunki, jossa mölyapinat herättävät koirat, paikalliset tunnistavat sinut kahden päivän jälkeen ja sähkömies kulkee polkupyörällä". Todellisuus: ylipainoiset saksalaiset eläkeläiset ottamassa kuvia paikallisista kuin eläintarhassa ikään, ylihintaisia turistiravintoloita peräkanaan ja kauppoissa myydään lippiksiä ja vyölaukkuja, muttei ruokaa. Jos läheistä luontoa ei oteta lukuun niin paikan autenttisuus on ruotsinlaivan luokkaa. Plussana kaupungille sen vieressä sijaitseva luonnonpuisto, jossa asustaa mm. apinoita ja laiskiaisia.
Meidän oli tänään tarkoitus mennä kyseiseen puistoon, mutta koko päivän on tullut vettä kuin saavista kaataen, joten päivä on mennyt cabañassa itseämme sivistäen. Costa Rica jää tosiaakin osaltamme aika pintaraapaisuksi, mutta meillä ei ole yksinkertaisesti maahan varaa. Tiivistettynä maa on raharikkaiden ja veropakolaisten leikkipaikka. Sääli, koska maa on uskomattoman kaunis ja luonnoltaan rikas. Jos halajaa helppoa ja vaivatonta luontoretkeilyä, silloin maa on oiva vierailukohde.
- comments