Profile
Blog
Photos
Videos
Matkamme urheiden eurooppalaisten valloittajien jalanjäljillä jatkuu. Tosin täällä Villa de Leyvassa on vaikea pitää yllä konkistadorien perinteitä, sillä potentiaalinen pröystäily-aika kuluu väistellessä bogotalaisia turisteja. Myös Kolumbian maineikkaan armeijan läsnäolo luo varjoja imperialististen haaveidemme ylle.
Yöllinen matka Bucaramangaan sujui ilman väijytyksiä ja puolentoista euron hintainen taksi kiidätti meidät Gironiin. Päivä oli jo valmiiksi menetetty, kun saavuimme Gironin historiallisessa keskustassa sijaitsevaan hotelliimme kello 5:30. Päivä meni nukkuessa ja hieman lähiseutua tutkaillen. Kieltämättä hieno kalkinvalkoinen kaupunki, mutta vähän eloton. Lötköilyn jälkeen päätimme ryhdistäytyä ja lähteä Kolumbian aktiviteetti mekkaan - San Giliin. Kylässä adrenaliinipäille on tarjolla kaikkea riippuliidosta luolissa mönkimiseen. Paljastettakoon jo etukäteen, että äärimmäisen aktiivinen retkikuntamme keskittyi lihatikkujen syömiseen. (Ja nyt ihan vaan välihuomautuksena Milkalta: kuka sekopäämielipuoli laittaa juustoraastetta hedelmäsalaattiin?!? Sain juuri eteeni kupin hedelmiä, joiden päällä on kilo juustoa ja juuston päällä HILLOA! Mit. vit?!?) Mutta emme joutuneet olemaan täysin ilman adrenaliinisäväreitä. Bussimatka kaupunkiin oli vakuuttava niin maisemiensa kuin tiukkojen serpenttiinikurviensa ja niihin kuuluvien hullujen ohitustensa puolesta. San Gil kuitenkin saavutettiin ja valitsimme hotelliksemme "Centro Realin" (8 euroa kahdelta). Kaupunki on erittäin miellyttävä niin ilmastonsa kuin ihmistensä puolesta. Sattumalta San Gilissä oli vielä 320-vuotisjuhlat ja pääsimmekin todistamaan amatööriteatteria, kitaran soittoa ja yms. juhlahumua (mahtavia lihatikkuja).
San Gilin ympärillä on paljon mielenkiintoisia pikku-kyliä, joihin pääsee paikallisbusseilla puoli ilmaiseksi. Milkan löytäessä askartelulehtiä jäi ensimmäisen kylän tarkastaminen Jussin harteille. 8 kilometrin sijaitseva Curiti oli kuin toisesta maailmasta San Gilin hulinan jälkeen. Tässä pienen pienessä vuoristokylässä ei ollut juuri mitään - ei ihmisiä ei nähtävyyksiä, mutta paikallinen hautausmaa ukkosen kera teki matkasta onnistuneen. Seuraavana aamuna retkikuntamme pakkasi yhteistuumin varusteensa ja suoritti siirtymän läheiseen Barinchalaan.
Barinchalaa tituleerataan Kolumbian puhtaimmaksi kaupungiksi ja sitä se kyllä olikin. Kaupunki on ehkä jopa turhan siloteltu mukulakivikatuineen ja valko-vihreine taloineen. Löysimme majoituksen 15 eurolla ja kun kerrankin olimme aamusta liikenteessä ja energisiä, niin päätimme lähteä kirjaimellisesti imperialistien jalanjäljille. Kuten muinaiset espanjalaiset, sidoimme lenkkarimme ja ostimme gatoradea tulevalle 10 kilometrin vuoristotaipaleelle Guanen kylään. Polkua kavutessamme alkoi epäilys hiipiä historiankirjoitusta kohtaan: sai konkistadoreilla olla melkoisia 4-veto poneja, jos näitä reittejä onnistuivat kipuamaan. Toisaalta annamme pienen huijauksen anteeksi eurooppalaisille esi-isillemme, oli meinaan maisemat sen verran hienot.
Nihkeät kymmenen kilometriä ja 1,5 tuntia myöhemmin saavuimme Guaneen ja palkitsimme itsemme välittömästi oluella ja paikallisella herkulla: Cabralla (=vuohi. Nam!). Alkukeitto (hernekeitto!), neljä olutta ja vuohet kevensivät kassaamme yhteensä noin seitsemän euron verran. Sopuhinta. Vuohet mahassa lähdimme tarkistamaan Guanen nähtävyyksiä, jotka olivatkin aivan mahtavia: oli jalkapallokenttä, jonka nurmikon hoidosta vastasi aikaisemman päivällisen sukulaiset sekä pappa, joka "vahti" näitä nelijalkaisia ruohonleikkureita. Virallisiin nähtävyyksiin kuului hyvin synkkä kirkko sekä fossiili-museo, jonka kuraattori piti meille erittäin jämäkän ja informaatiopitoisen kierroksen. Nyökyttelimme päitämme sopivissa väleissä, mutta todellisuudessa emme saaneet puolentunnin kierroksesta juuri mitään tolkkua. Museovierailun loppuhuipennuksena saimme tunnistaa euroja kuraattorin apulaisina. Jee! Kyytikin takaisin Barincalaan järjestyi helposti paikallisen kauppiaan maastoautolla 50 eurosentin hintaan.
Barichala oli nähty, joten palasimme San Giliin vielä yhdeksi yöksi. Eilen siiryimme Tunjaan (bussi 6,5 euroa, 4 tuntia, makeita maisemia) 2800 metrin korkeuteen. Comida corrientet (=päivän lounas, käsittämättömän runsaita ja hyviä ruokia naurettavaan 1,5 - 4 euron hintaan) nautittuamme vetäydyimme "Hotel Realin" (15 euroa kahdelta) lämpimien peittojen alle mussuttamaan sipsijä- alle 10-astetta tuntuu pirun kylmältä tropiikin lämmön jälkeen. Ja tänään siis saavuimme Villa de Leyvaan tarkoituksena tutustua lähiseutuihin ja sitten jatkaa kohti pääkaupunki Bogotaan.
Ai! Unohtui melkein mainita, että Jussi pääsi San Gilissä televisiohaastatteluun. On siinä kolumbialaisilla naurettavaan, kun pitkä valkoinen mies koittaa kertoa espanjaksi mielipiteitään maan turvallisuustilanteesta. Laittaakohan ne tekstityksen?
- comments