Profile
Blog
Photos
Videos
"Arright, I'm a tourist guide maan", totesi ensimmäinen "varsin luotettavan" oloinen paikalliskontaktimme Belizessä. Tämä arpinaamainen itseään turistioppaaksi tituleeraannut mies saattoi - vastusteluista huolimatta - meidät ensimmäiseen majapaikkaan Corozal nimisessä rajakaupungissa. Tästä alkoikin pikakurssimme täkäläiseen rauhallisemman puoleiseen kulttuuriin.
Bussimatka Tulumista Chetumaliin kesti neljä tuntia (noin 7 euroa), josta tunnin-parin odottelun jälkeen vanha amerikkalainen koulubussi noukkasikin meidät mukaansa kohti kahdeksan kilometrin päässä sijaitsevaa Belizen rajaa. Matkavaluutta saatiin rahastajan toimesta vaihdettua pesoista Belizen dollareiksi ja rajamuodollisuudetkin olivat helposti hoidettu. (Huomioikaahan lapsukaiset, että jos mielenne samalla matkalla halajaa lisää tacoja Meksikon on maksettava 10 dollaria, jotta saatte pitää turistikortin - muuten takaisin tullessa joudutte maksamaan "non-immigrant feen", joka on tietysti enemmän rahaa) Ja kymmenen minuuttia rajan jälkeen olimmekin jo uuden ystävämme huostassa. Kaikista epäilyksistä huolimatta "oppaamme" suosittelema hostelli osoittautuikin erinomaiseksi paikaksi yöpyä ja erittäin mukava omistajapariskunta oli rauhoittava lisä muuten hieman hämäräperäiseen kaupunkiin. Tutustuttuamme Corozalin autioihin katuihin heräsi vain yksi kysymys: oliko matkaoppaamme kirjoittaja edes käynyt paikassa. Lonely Planetin mukaan Corozalista piti löytyä "best of the both worlds"... ellei tämä ole kiertoilmaisu sekakäyttäjille, juopoille ja riivaajille, niin LP:n kannattaa ehkä päivittää tietonsa. Ainoastaan koko kaupungin pimentänyt sähkökatkos tulikärpäsineen teki paikasta pysähtymisen arvoisen. Seuraavana aamuna jatkoimmekin matkaa Dangrigaan.
Vaihdoimme bussia Belize Cityssä, jossa oli tarkoitus viettää yökin, mutta bussista näkemämme laitakaupunki ei erityisemmin houkutellut jäämään pidemmäksi aikaa. Ja hyppäsimmekin Dangrigaan suuntaavaan bussiin aseman henkilökunnan konsultoimisen jälkeen. Määränpäämme tarjosikin huomattavasti ystävällisemmän ja turvallisemman mahdollisuuden tutustua Belizeläiseen kulmilla notkumis kulttuuriin. Tämä siis vaikuttaakin olevan paikallisten suosikki harrastus yhdessä ympäri kaupunkia pyöräilyn kanssa. Kaksi yötä kaupungissa jossa ei ole mitään tekemistä vetää laiskaksi, mutta antaa aikaa suunnitella reissua eteenpäin. Päättimmekin siirtyä seuraavaksi lautalla Hondurasiin, jota varten pitikin liikkua kolmen tunnin matka Placencia nimiseen turistirysään. Tämän hetkinen kylämme koostuu yhdeksästäsadasta paikallisesta ja vaihtelevasta määrästä turisteja (lähinnä tuolta Amerikan Yhdysvalloista vaikuttaa olevan. Ihan mukava paikka kukkineen, papukaijoineen ja värikkäine taloineen, mutta toisaalta melko kallis. Tai kallishan koko maa on.
Vaikka kokemuksemme maasta on hyvin lyhyt ja - kuten ehkä olette jo huomanneet - belizeläinen laiskuus on tällä kertaa tyrehdyttänyt runosuonemme uskallamme täkäläisen rommin voimalla esittää muutamia yleisluontoisia pointteja:
- Paikallinen väestö on iloinen sillisalaatti garifunia, creoleja, mayaoja, kiinalaisia ja näitä epämääräisistä natsiyhteyksistään tunnettuja mennoniitteja. Garifuna- ja creoli-kulttuurit vastaavat ehkä parhaiten mielikuvaa belizestä. Kiinalaiset puolestaan vaikuttavat vallanneen vähittäiskauppasektorin em. etnisten ryhmien keskittyessä jutusteleemaan kavereiden kanssa kulmilla jättikokoiset pipot päissään.
- Englanti on valtakieli, mutta jokainen etninen ryhmä puhuu myös omaa kieltänsä. Täällä etelässä garifuna-kieli on eniten korviin kantautuva.
- Rahalla saa, hevosella pääsee: myttypäälliköille Belize tarjoaa valtavasti. On sukellusta, on kalastusta, on luontoekskursioita lukuisissa luonnonpuistoissa, on melkein mitä tahansa mitä nyt voi tropiikissa puuhastella. Budjettimatkaajan osaksi jää lähinnä riippumatossa loikoilu.
- Belizessä on siis muutkin kun aktiviteetit kalliita. Ruoka ja juoma ovat noin Suomen tasoa. Hostellista saa pulittaa 20 - 40 euroa/yö kahdelta. Ainoa asia mikä on edullista tässä pienessä maassa on liikkuminen. Bussit ovat tosin niitä vanhoja koulubusseja, mutta siistejä ja melkoisen hauskojakin.
- Erilaisuutensa takia mielenkiintoinen maa, mutta emme usko tänne palaavamme.
Tällä hetkellä alkaa aamuinen neljän ja puolen tunnin lauttamatka hermostuttamaan, koska mereltä on nousemassa myrsky ja Milka kärsii orastavasta ruokamyrkytyksestä. No, "Hihuli hei, huolta nyt ei, merimies käypi merta päin..."
- comments