HaudiHau!!!

Päästiin lähtemään Nykistä hyvissä ajoin (liian aikasin meille) 04.00... Ja suoraan taksilla kentälle. Lennolla oli aivan älyttömästi turbulenssia, pomppi ihan sikana! Rinkat tuli jälleen ehjinä ja perille. Lax:sta (kone oli siellä n. klo.11..) lähti hirvee säätö Greyhoundin dösäasemalle, paikallisdösillä. Ne paikallisdösäkuskitkin oli vähän pihalla, kun kahdesta paikasta oli kadut pistetty poikki leffakuvausten takia, niin niiden täytyi inspiroida ajoreittejään.

Ihme sekopäitä oli Losi täynnä! Eka sekari tuli heti paikallisdösässä istumaan meitä vastapäätä, mumisi kokoajan jotain itsekseen ja alkoi yhtäkkiä venyttämään jalkaansa niskan taakse. Molemmat se siinä venytteli, kerjäs rahaa ja lähti pois.. Seuraava heti seuraavassa dösässä ja kadut oli niitä ihmetyyppejä täynnä. Tosi likainen ja ränsistyny paikka. Ainakin se reitti, mitä pitkin mentiin Greyhoundille. Pahimmat sekopäät löytyikin sitten siellä. Kaikki hylätyt ja karkoitetut, melkeen ku olis tullu Myrtsin Toppariin (R.I.P.). Ihmiset kerjäs rahaa, et pääsis sieltä pois..Ei paljon viittiny siinä kameraa kaivaa ja kuvia ottaa, ei olisi varmaan kauaa kädessä pysyny.. Ulkona oli ne, kellä ei ollu lippurahaa (sisälle pääsi vain lipun kanssa). Aina välillä joku hakkasi ikkunoita, ja yritti saada jotain avaamaan ovea.

Käytiin vaan korttelin päässä Mäkissä syömässä, ja sekin kadunpätkä laitettiin pari kertaa kiinni joidenkin leffakuvausten takia. Se aluen oli joku ihme latinogetto, ei kukaan puhunu edes englantia, ja meitä tuijotettiin kuin vierasta sikaa. Kauemmas ei sieltä lähdetty, ja hengailtiin 9 pitkää, tuskaista, piinaavaa, kuumotavaa, väsyttävää, mutta silti opettavaista tuntia Greyhoundin terminaalissa.

Kun dösä viimein saapui, oltiin valvottu jo 21 tuntia putkeen ja ajateltiin että varmasti tulisi uni, ja yhdeksän tunnin matka menis nopeesti nukkuen. Mutta ei!!!!!! Samoilla silmillä vedetään edelleen! Dösässä oli aivan järkyttävän kylmä, eikä meillä mitään takkeja tai peittoja ollut.. Varmaan 10 astetta, ja kun joku sano asiasta kuskille, se pisti ilmastoinnin vielä kylmemmälle..Ja se dösä pomppi ja tärisi ja piti hirveetä meteliä kokoajan. Ja järkyttävä pissihätä piti hereillä kokoajan.

Mutta päästiin jälleen silti perille asti. Ollaan nyt hostellilla, klo:11.30 ja takana 34 tuntia, joista n.2 on nukuttu 10-15min. pätkissä. Jes. Ja tunnin päästä pitäis nähdä Tero ja Karel. Niiden kanssa pitäin jaksaa reissaa koko päivä pitkin San Franciscoa! Mutta eiköhän sitä jotenkin jaksa. Aivan älyttömän upeen näkönen kaupunki ollu tähän asti! Tää hostelli on ihan rannassa, mahtavat maisemat ja hulluja korkeuseroja. Kaupunki on pelkkää ylä- ja alamäkeä.

Jes! Tavattiin Tero ja Karel ja lähettiin mestaan jonka nimi on Pier 39. Siellä oli aivan sairaan paljon merijellonia, ne oli hullun näkösiä.. ja kokosia otuksia! Siellä laiturilla tuli myös maistettua ensimmäisen kerran perus jenkkiherkkuja; Pretzelsejä ja Corn dogeja ja lisukkeena oli tottakai cheddarkastiketta. Hyvää ja kaloritonta. Pieriltä mentiin sellaseen mageeseen museoon, jossa oli kaikenlaisia tosi vanhoja kolikkopelejä jotka toimi ihan kuin ennenkin ja niitä pystyi pelaamaan körtteleillä (quartereilla...). Ne oli ihan sika mageita vekottimia, etenkin yks baseball-peli jossa intouduimme leikkimielisesti Teron kanssa kilpasille. Mä voitin sen TIETENKIN!

Sit löydettiin taas maailman siistein pubi/baari kun palliltiin pitkin kaupunkia. Siellä oli älyttömän hyvät bissevalikoimat erilaisia kaljanperkeleitä. Roosa otti jonkun mielisairaan vesimeloni-vehnäbissen jonka nimi on päässyt kiireessä unohtumaan, ja mä otin Roguen Dead guys alen. Molemmat oli pirun hyviä oluita. Sen paikan baarimikko oli kanssa mahtava, se heitti koko ajan hyvää läppää ja tarjos maistiaisia eri bisseistä.

Matka jatkui siitä kohti surullisen kuuluisaa Lombard streettiä, joka on se leffoista tuttu maailman kiemuraisin katu. Nousu tapahtui mukavasti pienissä kaljoissa. Ylhäältä parit kuvat ja fiilistelyt muiden turistien kanssa. Lähettiin suuntaamaan Goldn Gate bridgeä kohti, mutta se oli niin pitkällä, että päätettiin ajaa sen läpi lähtiessä seuraavana päivänä. Illalla mentiin safkaa kinkkii, ja hyvää oli ja sen jälkeen kaikille alkoi tulla uni puseroon ja oli pakko lähteä nukkumaan ja valmistautumaan seuraavan päivän ajomatkaa kohti Vegasia...

Piis aut