HaudiHau!!!

Päästiin lähtemään Nykistä hyvissä ajoin (liian aikasin meille) 04.00... Ja suoraan taksilla kentälle. Lennolla oli aivan älyttömästi turbulenssia, pomppi ihan sikana! Rinkat tuli jälleen ehjinä ja perille. Lax:sta (kone oli siellä n. klo.11..) lähti hirvee säätö Greyhoundin dösäasemalle, paikallisdösillä. Ne paikallisdösäkuskitkin oli vähän pihalla, kun kahdesta paikasta oli kadut pistetty poikki leffakuvausten takia, niin niiden täytyi inspiroida ajoreittejään.

Ihme sekopäitä oli Losi täynnä! Eka sekari tuli heti paikallisdösässä istumaan meitä vastapäätä, mumisi kokoajan jotain itsekseen ja alkoi yhtäkkiä venyttämään jalkaansa niskan taakse. Molemmat se siinä venytteli, kerjäs rahaa ja lähti pois.. Seuraava heti seuraavassa dösässä ja kadut oli niitä ihmetyyppejä täynnä. Tosi likainen ja ränsistyny paikka. Ainakin se reitti, mitä pitkin mentiin Greyhoundille. Pahimmat sekopäät löytyikin sitten siellä. Kaikki hylätyt ja karkoitetut, melkeen ku olis tullu Myrtsin Toppariin (R.I.P.). Ihmiset kerjäs rahaa, et pääsis sieltä pois..Ei paljon viittiny siinä kameraa kaivaa ja kuvia ottaa, ei olisi varmaan kauaa kädessä pysyny.. Ulkona oli ne, kellä ei ollu lippurahaa (sisälle pääsi vain lipun kanssa). Aina välillä joku hakkasi ikkunoita, ja yritti saada jotain avaamaan ovea.

Käytiin vaan korttelin päässä Mäkissä syömässä, ja sekin kadunpätkä laitettiin pari kertaa kiinni joidenkin leffakuvausten takia. Se aluen oli joku ihme latinogetto, ei kukaan puhunu edes englantia, ja meitä tuijotettiin kuin vierasta sikaa. Kauemmas ei sieltä lähdetty, ja hengailtiin 9 pitkää, tuskaista, piinaavaa, kuumotavaa, väsyttävää, mutta silti opettavaista tuntia Greyhoundin terminaalissa.

Kun dösä viimein saapui, oltiin valvottu jo 21 tuntia putkeen ja ajateltiin että varmasti tulisi uni, ja yhdeksän tunnin matka menis nopeesti nukkuen. Mutta ei!!!!!! Samoilla silmillä vedetään edelleen! Dösässä oli aivan rärkyttävän kylmä, eikä meillä mitään takkeja tai peittoja ollut.. Varmaan 10 astetta, ja kun joku sano asiasta kuskille, se pisti ilmastoinnin vielä kylmemmälle..Ja se dösä pomppi ja tärisi ja piti hirveetä meteliä kokoajan. Ja järkyttävä pissihätä piti hereillä kokoajan.

Mutta päästiin jälleen silti perille asti. Ollaan nyt hostellilla, klo:11.30 ja takana 34 tuntia, joista n.2 on nukuttu 10-15min. pätkissä. Jes. Ja tunnin päästä pitäis nähdä Tero ja Carol. Niiden kanssa pitäin jaksaa reissaa koko päivä pitkin San Franciscoa! Mutta eiköhän sitä jotenkin jaksa. Aivan älyttömän upeen näkönen kaupunki ollu tähän asti! Tää hostelli on ihan rannassa, mahtavat maisemat ja hulluja korkeuseroja. Kaupunki on pelkkää ylä- ja alamäkeä.

Kuvien siirto ei jostain syystä toiminu äsken, eli kuvat tulee vähän jälkijunassa.

Piis aut