Profile
Blog
Photos
Videos
Pitkällä matkalla on yleensä kaksi vaihdetta; levytys ja biletys. Luovalle kirjoittamiselle on oma hetkensä, mutta se ei ole nyt, mutta ehkä olisi sen aika.
Viinan ja vapauden huuruisia filmipätkiä pitää kelailla taaksepäin, jotta päästäisiin niinkin kauaksi ajassa takaisin, kuin aikaan ennen kaukaista itää ja tätä yhden ikuisuuden bussimatkaa kohti Samuin saarten luvattua maata.
Goa - Delhi - Bangkok
Saapuminen Goalle tapahtui kosteissa merkeissä. Matkatoverin vuolas vatsavaiva ja sitäkin vuolaampi rannikko-monsuuni piti huolen siitä, ettei retkikuntamme lähtenyt hinta-vertailemaan majapaikkojen kustannuksia ja vastinetta rahoille. 40 tunnin junamatkan jälkeen noin 6 yöllä mentiin sinne minne taksimise jätti. Seuraavan päivän hintatiedustelujen jälkeen paikka osoittautuikin mitä mahtavimmaksi. Kysytyistä halvin, tasokkain, lähimpänä rantaa ja hyvällä ja halvalla ravintolalla toimi majapaikkanamme koko Colva beachilla vietetyn ajan.
Meno etelässä oli laimeeta. Offseason ja muutoinkin autiompi Etelä-Goa karkoitti hyvien bileiden perässä tulleet matkaajat hiljakseen kohti pohjoista.
Lähikaupasta ostettu kartta vihjasi, että vain hieman pohjoisempana sijaitsevalla Majorda Beachilla oli tarjota kaikenlaista huvitusta casinosta ties mihin. Yläkerran koneistossa ei raksuttanut hetkeäkään epäilyksen kalvaus siitä, että kyseisen kartan suurin mainostaja aka rahoittaja oli samainen pahainen lomalinna, kuin mitä paikkaa kyseinen kartta ylisti.
Ei muuta kuin taksi kohti parempia bileitä ja uhkapelien huumaa. Taksikuski heitti ensimmäisenä kartassa mainostetulle luxus resortille, joka kustansi yöltä noin puolet päiväbudjetista. Käskettiin taksimisen jättää matkaajat rannalle, jolloin kyytiin pomppasi kolmas osapuoli joka ehdottomasti tiesi hyvät majapaikat. Kielsi jättämästä matkaajia rannalle, koska siellä ei kuulemma ollut mitään. Parin paikan jälkeen äijä sai tingittyä huoneen houkuttelevan halpaan hintaan, joten ahnaat matkaajat otti huoneen heti muutamaksi yöksi. Ei muuta kuin etsimään pankki-tomaattia josta saisi rahat illan rientoihin. Tomaattia ei löytynyt, eikä oikeastaan mitään muutakaan paikkaa joka olisi ollut auki. Noh paskat katukeittiöistä, kunhan ranta tarjoaa mitä siltä luvattiin. Taksiin tunkeutunut heebo oli oikeassa, rannalla ei ollut mitään.
Noh vittuuntuneet matkaajat käy luxus resortissa katsastamassa ravintellin ja casinon. Tosin ravintola maksoi niin saatanasti, että casinokin jäi väliin.
Seuraavana aamuna matkaajat hylkäsivät maksetun majapaikkansa ja lähtivät kohti pohjoista koska siellä, täysin lahjomattomien huhujen mukaan, kaikki juhlahumu majaili. Taksinnokka kohti Baga Beachia ja parin serkun kaupan kautta juhlimaan.
Bagalle tultua satoi taas niin saatanasti, että hintavertailu jäi kahteen, joista jälkimmäinen muodostui laiskistuneiden matkaajien tukikohta lopun Goan matkan ajaksi.
Hotelli Bagalla sijaitsi kohtalokkaan lähellä Goan legendaarisimpia bilemestoja, Tito'sia. Uuden Espanjalais tuttavuuden kanssa sen ensimmäinen valloitusretki päättyi oksenteluun, kun baarista löydettyjen malesialais toverusten tarjoama viski ei viihtynytkään maksan pohjalla.
Noh päivät Goalla katosivat laiskotteluun, darrapäiviin ja kahteen uuteen samaan tapaan päättyneeseen Tito'sin valloitukseen.
Edessä oli mukava lento firmalla, joka kantoi nimeä indigo. Goan lentokentän säätö oli aivan tsaikedeelista luokkaa. Ruumaan menevissä matkatavaroissa ei saanut olla mitään elektroniikkaa ja matkustamoon ei saanut viedä ollenkaan nesteitä. Ruumaan matkalla olleet tavarat piti läpivalaista itsepalvelu tiskillä ennen lähtöselvitystä ja käsimatkatavarat erikseen, lukuisten konekiväärien valvonnan alla. Itse lentokentälle ei Goalla, kuten ei myöskään Delhissä, päässyt ilman tulostettuja matkalippuja. Lentoliputkin tarkistettiin vähintään kolmesti ja käsimatkatavarat leimattiin tarkistetuiksi ja sitäkin leimaa sai näytellä useampaan otteeseen.
Itse lento myöhästyi koska armeijalla oli omaa säätöä kentällä, joka meni tietenkin kaupallisten lentojen edelle. Nousua odotellessa oli aikaa tutkailla kentää ja matkaajat huomasivatkin, että kenttää asutti myös pieni joukko kodittomia kentän laidalla ja kiitorataa halkoi aika-ajoin moottoripyöräliikenne. Näin Intiassa. Itse lento ei tarjonnutkaan sitä extremeä mitä ajatus Intialaisesta halpalentoyhtiöstä tuotti.
Delhiin saapuminen tapahtui illan hämärissä ja ohjelmaan ei mahtunutkaan muuta kuin visiiti Intian osuuden suvereenisti hallinneen pakettimatkan järjestäneen matkatoimiston tiloihin ja nopea safka delhin lempi raflassa.
Seuraavan päivän valjettua matkaajat kävivät katsastamassa vielä viimeisen kerran delhin törkyjä ennen lähtöä thai- maahan. Mutta aiemmin katuja hallinnut likaisuus oli kadonnut ja kaupungille oli tehty/tapahtunut jotain poissaollessamme.
Illalla kuljetus lentokentälle piti aikaistaa ruuhkien takia, jotka lopulta olivat kuviteltuja, ehkä säätämisestä aiheutunutta ruuhkaa itse lentokentällä lukuunottamatta. Koska Delhin kentällä ei tunnettu wi-fin hienoutta oli odotettavissa tylsät tunnit kentällä ennen lähtöä. Mutta jonossa matkaajat törmäsivätkin yllättäen vanhaan kunnon Espanjalaiseen, joka hyvästeltiin Goalla. Lentokenttä-ostosten jälkeen siirryttiinkin baarin puolelle summaamaan Intian kokemuksia ja saatiin meneviä vinkkejä bangkokia varten. Ryypiskely hyvässä seurassa meinasi kostautua, sillä matkaajat ehtivät vain vaivoin lennolle. Vaikkei nimellä vielä kuulutettukkaan, luotiin koneessa paheksuvia katseita mattimyöhäisille.
Bangkokin etapista ei ole jäänyt muuta mainittava kuin lukuisat kurkuistamme alas kaadetut thaimaalaiset ämpärit, vihaiset ja kusettavat tuk-tuk-kuskit, keskustan pervot läskit vanhat länkkäri-s-turistit, khao san roadin katukanakepakot ja odottava fiilis pakettimatkaavia länkkäreitä täynnä olevassa bussissa. Pari tuntia pois pääsyyn ja paratiisi-bilesaariin.
- comments
tienvieret no huh huh! no sitä on menty eikä meinattu!!! ;) Biletys jatkukoon!