Koh Pha Nganille saapuminen tapahtui polttavassa kuumuudessa. Lautalla tuli törmättyä reissun tähän asti kolmanteen suomalaiseen. Ilmeisesti härmäläiset on tähän vuodenaikaan harvinaisia maailmalla.

Tat:ssa oltiin luvattu, että majapaikka olisi taatusti halvin alueella ja tämä väitös osottautui heti lautalla paskapuheeksi. Myös hotellin esitteen kuvat olivat harhaanjohatavan loisteliaita, mutta kumpikaan asia ei tullut oikeastaan yllätyksenä. Laiskuudesta rokotetaan aina.

Bungalow johon majottauduimme oli reissun ensimmäinen tasoa; surkea. Rotanpaskaa oli jokainen aamu enemmän lattialla ja pöydillä. Hyttysiä oli aivan tsaikedeelinen määrä, eikä mikään hyttyskarkotteen, hyönteismyrkyn ja hyttysverkkojen määrä tuntunut pitävän niitä poissa. Mutta nyt oltiin saarella ja siihen piti tottua.

Jokin näistä kusiaisista pääsi kuitenkin yllättämään ja tartutti jonkin sortin bakteeritartunnan ja muutama päivä meni vatsakivuissa ja kuumeessa.

Baareilu saarella ei ole halvimmasta päästä, mutta bilesaaren ykkös aktiviteetti. Baarissa tuli kuultua paikalliselta saaren menneisyydestä ja kysyttyä mahdollisuudesta kunnon autiosaariseikkailuun. Idea jäi kytemään mieliimme.

Kaksipyöräisten vuokraamista oli harkittu jo Goalla, mutta ei laiskat jaksaneet tehdä sitäkään. Nyt saarella se tuli kysymykseen, kun taksipalveluissa osattiin kusettaa suuria summia pienestäkin matkasta. Pyörät sai kohtuulliseen muutaman euron päivä hintaan ja niiden kunto oli silminnähden hyvä. Vehkeissä oli löpöä vähemmän kuin vettä saharassa, joten bensis piti etsiä ensimmäisenä.

Ensimmäisenä sai huomata, että sileeksi kuluneet renkaat ja hiekkaiset pikkutiet olivat surkea yhdistelmä. Pientä varovaisuutta sai siis sivukujilla olla. Toiseksi menopelit olivat Suomen sisaruksiinsa nähden pirteitä. 80km/h oli vielä kevyt nopeus Thaimaan lälläripyörillä.

Illan mittaan sai huomata pahan virheen pyörien vuokrauksessa. Itse laitteen avainta ei tullut katsottua ja sehän oli kierompi kuin Bangkokin tuk-tuk kuski. Katkesihan se paskiainen pyörän lukkopesään. Ei muuta kuin hinaus hotellille.

Seuraavana päivänä ryhdyttiin kyselemään autiolle saarelle pääsyä. Kertoivat kansallispuistosta parin tunnin merimatkan päässä ja saivat kaiken kuulostamaan täydelliseltä. Lähtö olisi tulevana maanantaina ja takaisin pääsisi keskiviikkona. Kuullosti paremmalta kuin reissun hinta joka lähenteli sataa eukkoa.

Lähtö saarelle turisteja täynnä olevalla veneellä. Kaikki ihmettelivät kaikkea sitä kaman määrä, jonka raahasimme mukaan. Eivät uskoneet, että jotkut hullut haluaisivat jäädä pienelle saarelle, jossa ei ole muita.

Perillä odotti katastrofi. Saari jolle meidät jätettiin olikin täynnä perkeleen hökkeleitä ja luvattu yksinäinen vartija saarelle osottautuikin valtavaksi turistien tarpeisiin varautuneiksi joukoksi. Kun pyydettiin jättämään jollekin viereisistä tyhjistä saarista, niin vastaus oli kielteinen. Eivät kuulemma saaneet jättää turisteja oman onnensa nojaan. Luvatut teltatkin pystytettiin turistien puolesta, eihän me mitenkään osattaisi sitä itse tehdä.

Olihan siellä saarella myös ravintelli ja langaton intterneetti. Ei siis ihan autenttinen autiosaari kokemus.

Ensimmäinen päivä saarella meni aurinkoisissa ja viinan huuruisissa merkeissä, mutta toisena päivänä alkoi rankkasateet jotka kastelivat kaikki kamat mutaisiksi ja jotka kestivät vuorokauden ylitse. Teltassa oltiin siis vankina.

Kaksi päivää myöhemmin pelastus tuli. Toinen turisti vene, joka vei takaisin, toiselle saarelle. Sitä seuraavana aamuna lähdettiin kohti Krabia. Suunnitelmissa Krabilla oli erinäiset aktiviteetit, mutta lopulta tyydyttiin käymään läheisessä mäkkärissä.

Krabi Townissa huomattiin myös rinkoissa pidettyjen hätävatarahojen kadonneen. Näemmä ei hyödytä yhtään tunkea niitä kaikkien kamojen alle. Löytyi ne sieltäkin.

Krabilta lahdettiin seikkailemaan ensimmaista kertaa taysin omillaan. Krabin bussiterminaaliin, sielta bussilippu Trangiin jonka piti olla aivan lahella. Matkaan upposi kuitenkin tunti tai kaksi ja perilla karttaa tutkittua piti lahtea etsimaan juna-asemaa. Trang osottautui aivan tyhjaksi kaupungiksi. Ei ravintoloita, ei turisteja, ei mitaan. Juna-asema loytyi pienen etsinnan jalkeen ja siella saatiin kuulla etta junat silta paivaa oli buukattu tayteen. Joten ei muuta kuin yo Trangissa rupuisessa Guesthousessa ja seuraavana paivana kohti Bangkokia.

Junamatka tapotaydessa junassa kesti 16 tuntia, eika sina aikana tullut silmia ummistettua, koska junassa ei yksinkertaisesti ollut tilaa nukkua. Joten ensimmainen bangkokin paiva meni pahasti univelkaisena.

Suunniteltu matka Chiangmaihin vaihtui suoraan reissuun Vientianeen. Kattellaan lisaa sitten siella.