Viiminen juttu jäi nomadiuteni kieltämiseen.

Jotta elämä ei olis niin mustavalkosta, kolikossa on aina kaksi puolta.

Ja kaikki siltä väliltä kun sitä kolikko käännetään.

Kerran nomadi, aina nomadi.

Nomadiulla on pitkät perinteet,muistutti Kati eilen. Ihmiset on aina liikkunu. Varsinki aikoja sitten, ennen kuin länsimäinen yhteiskunta oli totta ja tavaroita ja palveluita vähemmän. Ihmiset liikku ruuan perässä, asuivat kodissa. Sitten joku päätti, että rakennetaan iso talo, jota myös kodiksi kutsutaan. Hankitaan sinne kaikkea aasta ööhön, että saahaan kaapit täysiksi. Ja elämä rikkaaksi. Niinhän ne luuli.

Tiä mikä mie olen, lesbokski meinasin muuttua. Taas tuli hamstrattua kirppiksiltä lisää vaatetta ku entisissä oli reiät. Täti tässä tokaisi mulle, että et sie Jenny taia vielä tietää mitä sie oikein haluat.