Profile
Blog
Photos
Videos
Oi ja voi.
Tätä elämää.
Nyt on aika kerätä ajatuksen rippeitä vyyhtiin. Kaunistahan se on ku ne lojuu pitkin poikin temmellyskenttää. Joskus on kuitenki selkeämpää nähä ne järjestyksessä kaapissa.
Vittu.
Oon hengaillu täällä viime aikoina fyysisesti nuorempien ihmisten kanssa. Opettavat mulle asioita. Käyn läpi sitä polkua, minkä itte on kulkenu. Näen nuoruuden suloisen viattomuuden ja myös päämäärätietoisuuden. Ja huomaan, että olen kokeillu jo asioita, eikä minun tarvi niitä enää uusiksi käydä läpi. En halua hukata itteäni asioihin, joista en saa revittyä kovin kummosta irti. Ja kuitenki mitä päätänki tehä, teen sen täysillä ja siitä nauttien.
Onneksi elämääni tuli ja elämässäni on myös muutama vanhempi tyyppinen kertomassa elämän viisauksiaan. Jakamassa kokemuksiaan. Niistä ammennan ne asiat, jotka resonoi minun kanssa. Palvelee minua. Ja kaikesta huomaan kuinka helvetin erilaisia me ollaan. Niin eri tavoilla ihmiset tukee. Näkee ja kokee maailmaa. Kaikki yhtä tärkeitä.
Sitten on muutama muu tosi tärkeä ihminen. Toimivat mulle peilinä. Mulle tärkeää on, että sitä pystyy heijastaan asioita toisesta ihmisestä. Että on yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja toinen haastaa hullulla ja terveellä tavalla. Rikkoo omaa maailmankuvaa.
Näistä elämäni ihmisistä pystyn peilaan sitä miten ite kohtelen muita. Ja kuka oon. Parhaimmillaan ihmissuhteet antaa. Ja aina on ite oltava valmis antaan ensin.
Oon myös törmänny narsismiin. Ja innostunu siitä aika kympillä. Ihan sairasta. Mutta vitun siistiä. Tästä kirjotan vielä enemmän joku kerta.
Voisin vaikka psykologiaaki opiskella. Toimintaterapia ja tanssinopettaja kutkuttelee myös.
Jotenki tuntuu että kaikki on mahollista.
Painan playta uudelleen ja uudelleen. Haloo Helsingin Vapaus jää käteen toimii mulle peilinä tässä hetkessä.
Haloo Helsingin keikalla tiistaina itkin ja huusin. Ellin ihana tulkinta kosketti.
Ja viimiseksi biisiksi Maailman toisella puolella. LUOJA! Joskus istuin lentokoneessa matkalla mailman toiselle puolelle. Nyt oon taas täällä toisella laialla ihmettelemässä, että mitä vittua.
Vieläkään en mistään mitään ymmärrä.
En oo valaistunu.
Enkä voi kertoa elämän tarkotusta.
Jatkan harjoitusta.
Vieläki on ilmaisematonta liikettä jäljellä. Lauanataina vedän Rovaniemellä Ilmaise itseäsi työpajan Arctic Pridella. Nian tyyliin tottakai.
Jos joku niin se on oman elämän tarkotus. Nia antaa mulle helvetin paljon.
- comments