Profile
Blog
Photos
Videos
Matka veneellä sujui leppoisasti, tavattiinpa jenkki joka väitti tuntia myohemmin nähneensä delffinejä ja narcoaluksen, edellisen kohdalla tosin luulen että näillä leveysasteilla sitä näkee vähän mitä haluaa nähdä ja tullistakin selvisi pelkällä repun avaamisella. Argentiinalaistyton reppu sen sijaan käytiin ylosalaisin läpi ja haaviin jäi pussi maitojauhetta, jonka venekuljettaja lähtiessään oli pyytänyt mukaansa, joten takavarikon tarkoitus jäi hyvin epäselväksi. Tästä alkoi ongelmat. Leimaa eivät voineet antaa samana päivänä, päivän lento oli jo mennyt, kaksi "kauppaa" joiden valikoima oli hyvin vaatimatonta, eli käytännossä ruokaa ei ollenkaan, luultavasti johtuen sähkonsäästostä, joka oli vielä edellistäkin kylää rajumpaa, sähkoä ainoastaan 19.00-24.00. Aseistettua armeijaa oli kaikkialla, jota armeijaa käymäton teepussi pelkäsi kuin ruttoa. Armeijalta piti hakea lupaa kaikkeen kulkemiseen, masennus oli niin rajua ettei huvittanut kulkea mihinkään, sen kerran kun kiitoradan päähän kävelin, niin kaksi kaveria tuli piiput pystyssä kyselemään, mietin vain että ei tästä huonommaksi enää voi mennä vaikka ottaisivat talteen ja leppoisasti tosin naureskelivat vaan, että tästä ei kannata kävellä eteenpäin, siellä on miinoja, tulee huono jatkoloma ilman jalkaa. Ravintolassa myivät usein vain "No hay" eli eioota ja heti ensi puraisulla muistin miksi poistuin nopeasti Panamasta ja viimeisen viikon soin vain bicmacceja (Panamassa täytyy olla maailman pahimmat ruuat, tästä kertoo että eilen Davidissa ruokavalikoima oli niin houkuttelevaa, että kaksi kasvissyojää kääntyivät syomään kalaa, koska kaikki muu ruoka on niin pahaa). Yksi hotelli onnkesi. Seuraavina päivinä huomasin ettei solidaarisesta travellaushengestä ole enää tietoakaan vaan kun huhuja alkoi satelemaan lentokentän sulkemisesta ja myrskystä niin ulos oli päästävä, itselläni onneksi oli sadan taalan edestä rahaa mutta enkku-argentiina duolla oli yhteensa 60 taalaa, joka ei riitä edes yhteen lentolippuun. Lentokenttä siis todella suljettiin ja kaikkien värikkäiden käänteiden kautta sain viimeisen paikan viimeiselle lennolle seuraavaan kolmeen kuukauteen, lennon saamisessa oli turha kysellä apuja, vaan käytettiin molemmat eri tietolähteitä, argentiinalainen espanjaksi ja itse kylän ainoan englantia puhuvan naisen kautta. Lopputulos oli onneksi sama eikä tarvinnut nenähommiin ryhtyä. Aluetta kutsutaan Darien areaksi ja on legendaarinen maineestaan vaarallisuudesta, salakuljetuksesta, kidnappauksista ja ties mistä ja jos en olisi päässyt lennolle olisin siellä varmaan vieläkin. Kaksi yotä kypsytti kuin kaksi viikkoa kassulla. Panama cityyn päästyäni tapasin taas Patricion ja hän sanoi olleensa siella jumissa 5 yotä ja tapasi ihmisiä jotka olivat olleet keltakuume karanteenissa ym. syistä 43 päivää ja 25 päivää.
- comments