Profile
Blog
Photos
Videos
Venekyyti Sapzurroon ja heti laiturilla armeijan mies ja turvatarkastus kiikkuvalla poytätasolla biitsillä.
Sotilas: Nimi!
Minä: En yrittänyt edes tavata, kun tähän mennessä olen kuullut yli 30 versiota pelkästään etunimestäni, vaan näytin nimilappua matkatavaroissa.
Sotilas: Aaa, Finlandia! Katsotaan matkatavarat!
Sotilas: Jaahas partakone parranajoon, mikäs tämä on... vai viiksien muotoiluun... entä tuleeko täältä myos vaahtoa...likaisia vaatteitakin... hieno kamera, paljon maksoi?... vai että Kolumbiasta ostit, ok... kirjoja, englanniksi, mikä on kirjan nimi espanjaksi... ahaa ja mistä se kertoo... entäs tämä? (tullimiehen tottunut sormi kohtasi valkoisen rakeisen suolan repun pohjalla) selvä, siis suolaa, entä onko kännykkää?
Käytännossä kyse oli siis tullimiehen puhtaasta mielenkiinnosta "uutta" teknologiaa ja tavaroita kohtaan.
Kysyin sitten hotellia ja ohjasi pystyynkuolleen mummon tyko, joka tuuppasi huoneeseen varustettuna kivikovalla patjalla ja somalilampulla, suihku tarkoitti kylppärin nurkassa seisovaa ämpäriä luonnollisesti jääkylmällä vedellä. Päätin kävellä Panaman puolelle La Mieliin (hunaja), hikinen nousu ja pari armeijan miestä taas vastassa, juteltuani heidän kanssaan tajusin ohjeiden olleen ilmeisesti väärinpäin kourassa, koska tajusin, että edellinen pankkiautomaatti olikin ollut Turbossa ja leima passiin piti ottaa Capurganassa. Pääsin siis 2 metriä Panaman puolelle ja käännyin takaisin. Takaisin turboon en meinannut palata. Alas tultuani tapasin viimein englantia puhuvan paikallisen hullun eukon ja samalla kylkeen liimantui paikallinen, joka alkoi inttämään, että tarvitsisin 500 taalaa puhdasta kourassa Panamaan mennessäni "ei se ole KUIN 500 dollaria...Ei se ole KUIN 1 250 000 pesoa, tossa on puhelin, soita vanhemmilles et laittaa tulee rahaa niin lähden saattamaan sut et saadaan rahat SULLE". Ehkä kaikkien aikojen räikein kusetusyritys, kerroin sit et puhelu suomeen maksaa sellaset 5 taalaa minuutilta ja tääl ei oo automaattia lähelläkään et saisin mitään ulos vaikka haluaisin. Leima piti saada, eli ripeästi viidakon halki, vuoren yli puoli tuntia jyrkästi ylos ja puoli tuntia alas. Tarina kertoo että vähän aikaa sitten armeija loysi näistä Kolumbian viidakoista 150 miljoonaa taalaa käteistä ja kädet eivät riittäneet kantamaan kuin 50 miljoonaa pois... ilmeisesti ykkosvientituote eli Kahvirahoja. Samalla sovin että poimivat Sapzurrosta aamulla matkalla Puerto Obaldiaan mutta yllättäen kyyti ei koskaan saapunut, joten lähdin takaisin Capurganaan veneellä, josta toinen kyyti viimein askeleen lähemmäksi poispääsyä, matkakavereina argentiinalaistytto ja englantilaisjäbä, juhlan kunniaksi avasin kaljan, joka oli ehkä vähän liioiteltua iloittelua, koska samalla päässä jyskytti vahva epäilys.
- comments