Holiday in Cambodia (taas voi vetaa muistiosta pakollisten avauslauseiden kohdalta yhden yli)

Kamputsean paakaupunki Phnom penh ja voi tata surkeuden ja kurjuuden määrää. Pol pot (ei Pamparius) tappoi lähes koko kansan -70 luvulla ja sitä ei ole unohdettu, jokaisen nuoremman henkilon vanhemmat ovat kayneet lapi kauhun vuodet ja siita on vaikeaa lapsille iloista elamaa opettaa. Lapsityovoima, -prostituutio ja -kerjälaiset ovat arkipäivää ja tähän kaupunkiin verrattuna oli Bangkokin slummitkin kuin Eiraa. Yksi sana joka kuvastaa taydellisesti on epätoivo. Raha on ainut joka nostattaa hymyn näillä ihmisillä ja hermoja koetellaan viimeisen päälle tuktuk- ja mopokuskien huutelulla joihin joutuu vastailemaan n. 400 kertaa päivässä. Konstit on monet niilla ja lopputulos on etta kuski voittaa AINA. Tosin menetys on taalan luokkaa usein itselle + menetetty aika. Tavallinen tilanne on etta astut ulos hotellista ja ovella paivystaa 8-10 kuskia ja kaikki hyppäävät kyselemaan minne on matka "no automaatilla pitäs käydä" sanovat sen olevan kaukana ja heittaa sinne taalalla. Rahat nostettua alkaa kysely jos olisi nalka ja sitten suhataan syomaan johonkin kuskin tutun paikkaan, josta han itse saa ilmaiset ruuat tuomalla asiakkaita, matka takaisin hotellille taas taalalla ja tarkempi tutustuminen kaupunkiin osoittaa etta lahin automaatti olisi ollut 100 metrin paassa hotellista. Tähän kun lisätään kaupustelijat ja perus Aasialainen höösääminen, niin hermot ovat riekaleina jatkuvasti.

Todellinen ilopilleri oli käydä S-21 ja Killing fields -rundi. Kidutusvankila S-21:ssa oli kyltit että nauraminen kielletty, jos joku on varmaa niin siina paikassa ei ala naurattamaan. Tavattiinpa sellainen ihme kuin hengissa sieltä säilynyt vanhus, oli neljä kuukautta istunut syyttomänä, kuten kaikki muutkin pari miljoonaa tapettua. Tuli hetkeksi pysähdyttyä ja mietittyä elämää ja kuinka onnekas sitä on ja että miten pienestä sitä valittaa välillä (usein).

Minkäännakoistä hauskuuteen viittaavaa en ole nahnyt, ei sarjakuvia, ei komedia dvd:ita ei mitään, ainoastaan kirjoja pol potin regimesta ja tappamisesta tai kidutuksesta. Ostinpa yhden kirjan nimeltään Damage done joka kertoo erään aussin eli ozzyn ajasta Bangkokin vankilassa. Se on 200 sivua ja 180 sivua erilaisia kidutusmetodeja. Aivan sairasta!