Profile
Blog
Photos
Videos
"We live in a wonderful world that is full of beauty, charm and adventure. There is no end to the adventures we can have if only we seek them with our eyes open."
- Jawaharial Nehru
Matka Melakaan kesti parisen tuntia ja nukuin koko matkan. Vieressäni istui huivipäinen nainen ja jossain vaiheessa matkaa heräsin siihen, että retkotin naisen olkapäätä vasten. Hän ei vain ollut kehdannut sanoa minulle mitään :D Bussiasemalta etsin paikallisbussin, joka meni kaupungin keskustaan. Bussissa en ollut varma missä minun pitäisi jäädä pois ja tutkailin bussiasemalta löytämääni huonoa karttaa huolestuneena. Takanani seisonut paikallinen mies kysyi mihin olin menossa ja kun kerroin, hän sanoi, että minun tulisi jäädä pois pysäkillä, jossa parhaillaan olimme. Hyppäsin nopeasti ulos ja olin taas hukassa. Olin isolla aukiolla, joten olin oletettavasti kaupungin keskustassa. Paikallinen kaupunkiopas tuli heti tarjoamaan minulle palvelujaan ja kysymään mihin olin menossa. Hänen ohjeillaan löysin perille.
Hostellini oli ihan kaupungin läpi virtaavan joen rannassa ja jokivarren maisemista tuli ihan mieleen Venetsia, koska talot oli rakennettu kanaalin varteen ja kanaalin viertä pystyi kävelemään keskustaan. Joen varressa olevien talojen seinät olivat taiteellisten graffitien peitossa. Lähdin tutkailemaan kaupunkia ja sen nähtävyyksiä jalkaisin. Melakan keskusta on hyvin pieni ja idyllinen ja se on helppo kävellä läpi. Portugalilaisten ja hollantilaisten miehittäjien vaikutus näkyy keskustan arkkitehtuurissa. Jonker Streetillä on iso Night Market viikonloppuisin. Kiinalaisen uuden vuoden juhlinta näkyi katukuvassa runsaslukuisina kiinalaisina lyhtyinä ja banderolleina, joissa toivotettiin kiinaksi hyvää uutta vuotta. Kiinalaisen uuden vuoden pääjuhla järjestettäisiin sinä aikana kun olin Melakassa ja odotin kiinnostuneena mitä se sisältäisi.
Hostellissani tutustuin jälleen uusin reissaajiin, joiden kanssa vietin seuraavat kolme päivää Melakassa. Rob oli Englannista, Tony Singaporesta ja Ann Hollannista. Pojat olivat menossa Melakasta Singaporeen ja päätin lähteä samana päivänä Melakasta kuin hekin. Ainoa ongelma oli, ettei minulla vielä ollut bussilippua Singaporeen ja koska oli kiinalainen uusi vuosi, lippua saattaisi olla hankala saada. Arvelin, että paras ratkaisu olisi pyöräillä bussiasemalle ostamaan lippu. Päätimme porukassa vuokrata pyörät ja käydä hankkimassa liput minulle ja Annille ja sen jälkeen pyöräillä ympäri kaupunkia katsomassa kauimmaisia nähtävyyksiä, kuten portugalilaisten ja hollantilaisten linnoituksia.
Pyöräreissu oli varsin mielenkiintoinen kokemus, koska meidän täytyi pyöräillä moottoritien vartta. Se oli ainoa reitti bussiasemalle. Meno tuntui välillä aika reikäpäiseltä kun piti ylittää isoja risteyksiä autojen seassa mutta kuin ihmeen kaupalla pääsimme ehjänä bussiasemalle ja sain hankittua lipun. Sen jälkeen lähdimme kiertämään pyörällä kaupunkia ja huomasimme kuinka pieni kaupunki on. Kartalla matkat näyttivät paljon pidemmiltä. Kävimme sekä hollantilaisten linnoituksessa että portugalilaisten linnoituksessa. Hollantilaisten linnoitus (St. John's Fort) sijaitsi ison kukkulan päällä ja portugalilaisten linnoitus (Portugese Settlement) sijaitsi aivan meren rannalla. Matkalla Rob halusi pysähtyä paikalliseen katuravintolaan maistelemaan malesialaisia jälkiruokia. Otimme ison lautasellisen erilaisia kakkupaloja, jotka näyttivät vähintäänkin erikoisilta. Ne tulivat kaikissa sateenkaaren väreissä ja osa maistui aika oudoille. Osa kakuista oli ihan supermakeita. Tulin siihen tulokseen, etten ole paikallisten jälkiruokien ystävä :D
Jatkoimme matkaa portugalilaisten linnoitukselle ja onnistuimme hieman eksymään matkalla. Jouduimme oikaisemaan yhden ravintolan läpi, kirjaimellisesti. Tarkemmin sanottuna ravintolan terassin läpi, mutta kukaan ei tuntunut reagoivan siihen mitenkään. Ajoimme paikallisen omakotitaloalueen läpi, joka talojen koosta päätellen näytti melko vauraalta. Kaikissa taloissa oli idylliset, pienet puutarhat ja joltain pihalta kuului amerikkalaisia 40-luvun poppia. Tuntui kuin olisi mennyt ajassa taaksepäin. Portugalilaisten linnoituksessa ei sinänsä ollut paljon nähtävää mutta se sijaitsi kauniilla paikalla meren rannalla ja Melakan kaupunki näkyi taustalla.
Pyöräreissun jälkeen aloimme valmistautua kiinalaisen uuden vuoden viettoon. Kävimme ensin syömässä kiinalaisessa ravintolassa perinteisiä kiinalaisia ruokia, joita Tony meille suositteli. Söimme mm. kalapullia. Rob halusi maistaa paikallista jälkiruokaa duriania, joka näytti mielestäni vähintäänkin erikoiselta. Durian-hedelmästä valmistetussa jälkiruoassa oli jonkinlaista hedelmämehuhilettä, siirappia, pohjalla papuja ja nuudeleita (KYLLÄ). Mielestäni se maistui ihan kamalalta, supermakealta, mutta Rob ja Tony tykkäsivät siitä.
Kaupungin kävelykadun, Jonker Streetin, aukiolla oli illalla tiedossa ilotulituksia ja jonkinlaista ohjelmaa. Aukio oli ihan täynnä kiinalaisia kun yhdentoista aikaan raivasimme tiemme paikalle. Yleisössä oli kiinalaisia perheistä vanhuksiin. Lavalla oli menossa lauluesitys ja kaksi juontajaa selosti, kiinaksi. Hieman ennen kahtatoista aukion läpi kulki kiinalainen lohikäärme-kulkue ja itse Melakan provinssin pormestari turvamiehineen saapui lavalle. Kahdentoista aikaan hän löi lavalla ollutta gongia yleisön laskiessa minuutteja ääneen juontajien kanssa. Olimme sellaisessa kulmassa, ettemme kunnolla nähneet ilotulituksia, koska ne ammuttiin yhdeltä sivukadulta. Toisaalta niissä ei ollut mitään ihmeellistä, koska Melakassa oli ammuttu ilotulitteita joka päivä auringonlaskun jälkeen. Lavalle ilmestyi yhdessä vaiheessa kiinalaiseen maskiin pukeutunut mies, joka alkoi jakaa yleisölle lavalla punaisia kirjekuoria. Meno oli aika kaoottista kun kaikki menivät lavalle jonottamaan yhtä kirjekuorta. Pojat päättivät, että kyllä meidänkin pitäisi mennä jos se kerta on jokin paikallinen perinne. Tungettiin innokkaiden kiinalaisten kanssa lavalle ja saimme ukolta jonkinlaisen lottokupongin, jonka sisällä oli 20 senttiä paikallista rahaa. Kiinalaisten uuden vuoden perinteeseen kuuluu, että vanhemmat ihmiset lahjoittavat rahaa itseään nuoremmille, etenkin naimattomille. Sen uskotaan tuovan hyvää onnea. Lukuun ottamatta lievää kaaosta kuponkien jaossa kiinalaisten uuden vuoden vietto oli yllättävän rauhallista. Kukaan ei juonut alkoholia tai tapellut, kuten Suomessa. Kävimme illan päätteeksi myös paikallisessa temppelissä, joka oli täynnä rukoilevia kiinalaisia. Kaikki jonottivat alttarin eteen ja Tony kertoi, että sekin oli kiinalainen uuden vuoden perinne. Kiinalaiset käyvät toivomassa onnea ja menestystä uudelle vuodelle ja tuovat temppeliin hedelmiä ja suitsukkeita lahjoituksena.
Seuraavana päivänä minun piti vaihtaa hostellia, koska nykyinen paikka oli täyteen buukattu kiinalaisen uuden vuoden takia. Olimme kuitenkin varanneet saman hostellin Singaporesta Robin kanssa, koska menisimme sinne samana päivänä, tosin saapuisimme eri aikaan. Vietimme Melakassa vielä yhden päivän ja kävimme katsomassa St. Paulin kirkkoa kukkulan päällä sekä Porta di Santiagoa. Melaka on niin pieni paikka, ettei siellä kovin moneksi päiväksi riitä nähtävää. Minun ja Robin bussit Singaporeen lähtivät aikaisin seuraavana aamuna ja päätimme mennä yhteisellä taksilla, koska paikallisbussi ei kuulemma kulkenut ennen kahdeksaa. Olin innoissani Singaporesta, koska Robilla oli kahden päivän toimintalista, johon kuului mm. kiinalaisen uuden vuoden vietto Robin kiinalaisen kaverin perheen kanssa ja Tony oli luvannut viedä meidät maistamaan paikallista herkkua, chilirapua. Oli helpottavaa välillä noudattaa jonkun toisen to-do- and-see-listaa kuin laatia koko ajan omia :)
Singapore, here we come!!!
- comments
Lady Marianne Reppureissaajan navigointi tapahtuu siis aina seuraavasti: 1) tullaan jonnekin 2) arvataan, missä ollaan 3) jatketaan sinne, minne oltiin menossa ;-)
Lord Juhani Eihän uusi vuosi voi vaihtua ilman tappelua, ihime hommaa.