"Not all those who wander are lost."

-J.R.R. Tolkien, The Fellowship of the Ring

Maantietoni on aina ollut heikko. Siksi onkin mahtavaa, että olen voinut tulla tänne paikan päälle Hong Kongiin toteamaan, että Hong Kong ei ole vain yksi saari kuten olen kuvitellut vaan Hong Kong muodostuu yli 200 saaresta. Ehdin tämän vierailun aikana käydä kahdella lähimmällä, Lantaun ja Lamman saarilla.

Lantaun suurin nähtävyys on iso, vuoren päälle pykätty pronssinen buddha. Buddhaa pääsee katsomaan sky tramilla, joka kulkee Lantaun saarella ja, josta on aivan mielettömät maisemat Lantaun ylle. Matka kestää n. 25 minsaa ja maksaa 13€ (menopaluu), mutta on ehdottomasti kokemisen arvoinen. En suosittele korkeanpaikan tai ahtaan paikan kammoisille, koska lasisessa hytissä, joka kulkee merenlahden yli ja vuorille saattaa iskeä paniikki. Kannattaa myös varata etukäteen lippu sky tramiin (onnistuu netissä), koska aamupäivisin saa jonottaa aika kauan. Iltapäivästä hiljenee. Itse jonotin puoli tuntia.

Paikan päällä oli pieni turistikylä, buddha vuoren päällä ja Po Lin luostari. Olen aina pitänyt enemmän buddhasta kuin Jeesuksesta. Buddhat näyttävät aina niin rauhallisille, lempeille ja hyväntuulisille. Ja ruokaakin näyttävät saaneen. Kaikissa minibuddhapatsaissa, joita kylässä myyttiin buddhan ilme oli joko lempeä ja kärsivällinen tai buddha nauroi. Kuinka monta nauravaa Jeesuksen kuvaa olette nähneet?? Niin, se olisikin historiallinen löytö jos jokin Buddhakylä oli aasialaisturistien kansoittama ja seurasin kiinnostuneena heidän uskonnollisia rituaalejaan. Hyvin monet heistä kumarsivat kolme kertaa buddhan edessä. Jotkut mummot pistivät kaikki peliin ja polvistuivat kolme kertaa, kädet maata vasten. Suitsukkeet ovat myös tärkeä osa rituaaleja ja niitä poltetaan aina luostarialueilla, samalla tavalla kuin meillä kynttilöitä. Suitsukkeet vain tuoksuvat paremmalle

Käytyäni ihmettelemässä Po Lin luostaria ja buddhaa lähdin kohti Lamman saarta. Olin katsonut netistä, että saarella kulkee kävelyreitti saaren toiselle puolelle. Kuuden kilometrin pituinen reitti nousee ylös saaren päälle ja kulkee toista puolta alas. Se on suunnattu ihan kaikenkuntoisille, minkä voi päätellä nimestä family trail. Huonetoverini oli kävellyt reitin ja kehui näkymiä kovasti. Ei muuta kuin Hong Kongista lautta Lammalle ja menoksi. Lauttamatkassa kestää noin. puoli tuntia ja hinta oli edullinen. Muistaakseni noin kaksi euroa.

Lamma on pieni kalastajakylämainen saari ja sieltä löytyy runsaasti erilaisia kalaravintoloita. Hinnat eivät sopineet ihan reppureissaajalle (25€->), mutta jos on lomailemassa Hong Kongissa ja etsii hyviä kalaravintoloita, niin Lammalta löytyy. Saavuttuani Lammalle kävelin aluksi reitin alun ohi, koska sitä ei ollut merkitty kovin selkeästi. Ei muuta kuin takaisin päin ja kysymään joltakin kyläläiseltä neuvoa. Kun kysyin kaupan myyjältä "family trail?" hän ei sanonut sanaakaan vaan osoitti sormellaan eteenpäin. Ja niin löysin reitin alun. Huonetoverini oli täysin oikeassa, maisemat olivat käsittämättömän upeat. Reitti oli helppokulkuinen, sillä se oli kivetetty alusta loppuun ja se oli leveä. Ei tarvinnut mitään urheiluvermeitä sitä kipittääkseen. Kun pääsin huipulle ja katsoin ympärilleni, tuli mieleeni jostain syystä Bond-leffat. Aina kun Bond on jollain eksoottisella saarella, maisemat ovat juuri vastaavanlaisia.

Yhtä asiaa en ollut huomioinut Lammalle lähtiessäni. Auringonlaskua. Aurinko laski juuri kun pääsin huipulle ja ulkomalla se tarkoittaa säkkipimeyttä, jonka olin onnistunut unohtamaan. Polkuhan ei tietenkään ollut valaistu, miksi ihmeessä olisi. Onneksi, jostain kumman syystä olin ottanut laukkuuni minitaskulampun, sellaisen, jota käytetään avaimenperässä ja se valaisi yllättävän hyvin. Valoa ei kuitenkaan haihduttabut pelkoani siitä mitä pimeissä puskissa lymyäisi. Kasvillisuudeltaan saari oli varsin trooppinen ja puun oksat roikkuivat yläpuolellani. Sirkkojen siritystä kuului joka puolelta ja aina kun pensaikossa rasahti jokin pelkäsin, että kohta sieltä tulee jättimäinen…. rotta. Niin, se oli suurin pelkoni. Ajattelin, että koska olemme ihmisten asuttamalla saarella, siellä ei voi olla mitään kovin villiä. Rotta oli loogisin eläin. Tosin yhdessä vaiheessa puista alkoi kuulua niin kummia ääniä, että olin varma, että ne olivat apinoita. Vaikka matka tuntui pimeän laskeuduttua loputtoman pitkältä, etenkin kun näin sataman koko ajan alhaalla rannassa, pääsin lopulta kylään. Mutta kerrassaan huikea patikkareitti, suosittelen, ennen auringonlaskua siis

Huomasin olleeni niin huimassa vireessä ja intona, että olin nähnyt jo kaikki olennaisimmat Hong Kongin kohteet. Niinpä ajattelin, että käynpä päiväreissun Macaolla ja viimeisenä päivänä vuorossa astetta vaativampi patikkareissu, Dragon's back.