Profile
Blog
Photos
Videos
Mt. Kinabalu
Tehtava suoritettu. Reissusuunnittelun alkuvaiheista asti oli selvaa, etta haluamme kiiveta kaakkois-aasian korkeimmalle vuorelle...ja nyt se on siis tehty.
Kiipeily urakka alkoi yhdessa Hongkongilaisen pariskunnan kanssa, jotka tosin jaivat jalkeen jo alkumetreilla. Olivat kuulemma toimistohommissa....yhteinen oppaammekin nahtiin vasta puolivalinkrouvissa,Laban Ratassa. Maisema muuttui alun viidakosta kokoajan kivikkoisemmaksi. Lampotila oli kiivettaessa suht siedettava n.15c. Rankkaa se oli silti. Laban ratalle saavuttiin noin 4, 5 tunnin kiipeilyn jalkeen. Matka oli lahes 100% ylamakea. Valilla mieleen ponnahti ajatus, etta mika kumma saa ihmisen tekemaan tallaista, vapaaehtoisesti.
Laban ratalla syotiin maittava paivallisbuffetti, jonka jalkeen valuttiin nukkumaan ihaniin dormeihin. Heratys oli n. 01.45, koska huipulle piti lahtea jo 0230. Sattuipa tietenkin niin somasti, etta ulkona satoi vetta. Olosuhteet olivat siis otolliset; pimeaa, markaa, liukasta. Matkaan siis. Alkumatka oli viela kohtuullista kuljettavaa. Puolessavalissa homma muuttui ja ruvettiin nousemaan ylospain koysien avulla. Lisamausteen nousuun toi kokoajan kylmeneva ja oheneva ilma. Viimeisen tunti noustiin tahtia 5m ylos ja tauko, koska niukan hapensaannin takia alkoi puuskuttamaan todella nopeasti. Huipulle saavuttiin 05.15, eli oikeastaan 45min ennen laskettua aikaa. Aurinko nousi kuuden jalkeen, eli nyt jouduimme varjottelemaan kylmissaan vuorenhuipulla lahes tunnin. Samaan aikaan auringon kanssa nousi myos pilvet jotka blokkasivat suurimman osan maisemista, mutta fiilis oli kuitenkin huikea. Hypotermian ensioireet kuitenkin vaivasivat erityisesti Mannaa, jolla kylmyys alkoikin yhtaakkia muuttua lammontunteeksi. Muutenkin rouvan muistikuvat huipulta ovat hieman hatarat.
Alaspainmeno se vasta riemukasta etureisitreeni olikin, lisaksi ymmarsi miksi vuorta noustaan pimeassa. Oli nimittain aika jyrkkia pudotuksia, hyva siis etta niita ei noustessa nahnyt. Olis voinut menna pupu poksyyn, niinkuin aika monella menikin. Laban Ratalla soimme aamupalan, joka tuli erittain tarpeeseen. Kaikki energiat oli kaytetty. Tukevan ruoan jalkeen oli hyva lahtea jatkamaan matkaa alas, joka vei jaloista ne viimeisetkin voimat. Takaisin lahtoruudussa oltiin vajaa kolme tuntia laban ratasta lahdon jalkeen. Viela yksi asia oli kuitenkin ratkaisematta, kyyti takaisin Kota Kinabaluun. Paadyimme odettelamaan tienvarteen linjuriautoa. Toinen vaihtoehto olisi ollut sikakallis taxi. Noh, taas kavi niin, etta paadyttiin paikallisen perusjampan (Jefrey) corollan kyytiin ja niin saastimme pitkanpennnin.
Kuvia vuorelta loytyypi tuolta asiaankuuluvasta osiosta.
- I & M -
- comments