Hari Krismas...vai mikahan se oli..

10 paivaa ollaan oltu matkalla ja alun tiiviimman matkustamisen jalkeen ollaan asetuttu aloilleen. Paikan nimi on Kota Kinabalu. Tanne tultiin bussilla Sandakanista ja taytyy todeta, etta se oli eras tympeimmista bussimatkoista ever. Reitti pujotteli vuoristossa ylos alas ja sivulta sivulle, taustalla soi karaokena Malesialainen versio Roomeosta ja Juliasta. Perilla Kinabalulla oltiin iltapaivalla reilun kuuden tunnin rattoisan bussimatkan jalkeen. Sitten alkoi hienoiset vastoinkaymiset: perjantai paiva, viikonloppu tulossa --------> kaikki majapaikat taynna, meilla ei tietenkaan mitaan ennakkovarauksia. Alkaa satamaan vetta ja me lapsyttelemme reput ja rinkat selassa ympari kaupunkia olemattoman kartan kera. Lopulta kuitenkin majapaikka loytyy, kaiken lisaksi jopa hyva ja sopuhintainen.

Tanaan kaytiin katsastamassa laheisen saaren Pulau Sapin rannat ja snorklaus mahdollisuudet. Jopa Manna snorklasi, tosin saikahti aina kun naki kalan. Ja siellahan siis ei juuri muuta ollutkaan kuin kaloja. Sapin lisaksi tassa lahistolla on nelja muutakin saarta, kaikki parinkymmenen minuutin venematkan paassa. Onneksi on aikaa koluta ne kaikki.

Tanaan kaytiin myos sinetoimassa aikomuksemme kiiveta mt. Kinabalulle. Vaatimuksena sille majapaikan saaminen 3000m korkeudessa olevasta Laban ratasta. Naita kuluja ei sitten paivabudjettiin lasketa.( bujetti ollut malesiassa 30e/paiva) Suunnitelma on tama; tapaninpaivana lahdemme aamulla 0700 kohti Kinabalun kansallispuistoa josta reitti vuorelle lahtee. Ensimmaisen paivan kiipeilyn pitaisi olla ohi 6-8 tunnissa, jonka jalkeen majoitutaan sinne Laban rataan. Siella levataan vain hetki, silla lahto kohti huippua on jo klo 0300. Jos kaikki menee nappiin, pitaisi meidan olla vuoren huipulla katsomassa kun aurinko nousee borneon ylle. Korkeutta vuorella on siis kaikkiaan 4095m.

Kuvia on vihdoin saatu laitettua tuonne kuvaosioon, elikka kaykaapa kattomassa.

Kinabalu kuittaa, lahdemme etsimaan pipoja ja hanskoja vuorenvalloitusta varten.