3.12.12 -> East Village. NYC. New York. USA.

Kuluneen viikon ohjelmaan kuulunut mm. paluu Coney Islandille sekä loputtoman Rock´n Roll janon sammutusta. St.Marks Placella ja Trash and Vaudevillessa on taas notkuttu.. Paljon burritoja, sushia ja pizzaa sekä tietysti hampurilaisia ja amerikan vettä vedetty.. Maassa maan tavalla.

Back to Coney Island! Vajaan kuukauden tauon jälkeen palattiin Coneyyn -> Sinä aikana olin kerinnyt löytämään uudestaan The Warriorsin jonka muistan jo joskus -80 luvulla ensimmäistä kertaa VHS:ltä nähneeni (Kafemelli, Salo -> Never Forget!). Toinen syy palata oli Brighton Beach joka viime visiitillä jäi tsekkaamatta (Kiitos Tuopille hyvästä vinkistä). Metromatka Brooklynin lävitse sujui mallikkaasti mutta perille päästyä pettymys oli suuri sen suheen että käytännössä ainutkaan liike rantakahvilaa lukuunottamatta ei ollut auki.. No haettiin zufeet sieltä ja jatkettiin rantabulevardia pitkin Brightonille joka oli kylmän sään takia yhtä kuollut. (No oli siellä yksi kahvila auki jossa herrasmiehet joivat Borjomia sekä vodkaa - niinkuin tapoihin kuuluu.) Paikat tarkastettua ja jonkin aikaa rantahietikolla spedeiltyä otettiin suunta takaisin kohti Manhattania.. Ensi kerralla sitten taas uudelleen - ja toivottavasti lämpiminä kesäkuukausina..

Toinen männäviikon kohokohta oli Soundgardenin perättäiset keikat (22 & 23.1.13) Hammerstein Ballroomissa. Luulin jo ryssineeni koko homman koska en onnistunut näppäilyvirheen vuoksi lokakuussa lippuja hoitamaan kun ne tulivat myyntiin mutta onni onnettomuudessa -> Sain hoidettua pilietit täältä käsin uskomattoman sattuman kautta! Keikat luonnolisesti loppuunmyytyjä joten pidin itseäni todella onnekkaana. Hammerstein Ballroomin puitteet olivat koreat (ensimmäisenä mieleen tuli Leningradin Marinsky teatteri) ja akustiikka uskomaton. Tajutonta toisaalta oli myös se kuinka sisäsiistejä keikat olivat -> Pientäkin liikehdintää katsomossa ja poket osoittelivat taskulampuilla. Nosta käsi yli 90 asteen kulman ja poket osoittelevat taskulampulla. Jengi hörpii vettä ja toljottaa paikallaan.. Samat poket mille tahansa Lepiksen keikalle ja koko yleisö olisi poistettu salista jo ennen kuin keikka olisi edes alkanut! (Tuli mieleen Hatedin laini "These narrow minded hypocritical puppets of society trying to kill rock and roll - but they can´t do it!") No bändi oli luonnollisesti paras ja soitti myös biisejä joita ei oltu kuultu yli 18 vuoteen (Rhinosaur, Zero Chance) joten HC faneillekin kelpasi.

Yöelämästä muuten : 8 miljoonan ihmisen kaupungissa on joka ilta satoja livekeikkoja ynm. esityksiä joten Village Voice on erittäin suositeltavaa luettavaa keikoille halajaville. Täällä voi ihan mainiosti missata esim. Rolling Stonesin ellei ole ottanut selvää lähiviikkojen tarjonnasta. Meidän aikanamme on tullut erillaisista syistä missattua mm. f***ed Up, Cro Mags, Sheer Terror, Reigning Sound, Swinging Neckbreakers, Smashing Pumpkins, The Who, etc. Käytännössä joka toinen ilta olisi jotain mielenkiintoista jossain päin tarjolla joten
runsaudenpula on konkreettinen..

Edellämainitun musiikillisen ylitarjonnan lisäksi suosittua vapaa-ajan toimintaa ovat tietysti mahtavat urheilutapahtumat. Ennen matkaa tarkoituksenani olikin käydä katsomassa jotain NYC:n suurista joukkueista livenä paikanpäällä ja aistia samalla kotijoukkueen kannatuksesta kumpuavaa hurmoksellista mielisairautta. Baseball (Yankees) on kuitenkin talvitauolla ja Amerikkalaisen Jalkapallon (Jets, Giants) joukkueet tippuivat jo jatkosta (+ Met-life stadion olisi ollut New Jerseyssä + halvimmat liput yli 100 taalaa..). Koripalloa toki pelataan (Knicks, Brooklyn Nets) mutta sielläkin lipun hinnat toistasataa.. Kendojanarit (Rangers, Islanders ja Devils) aloittivat tynkäkautensa vasta joten lippuja hankala saada.. Näinollen taisi jäädä sporttimeiningit ensi kertaan -> Silloin voinen saada jo ehkä Syksystäkin seuraa..


Seuraavaksi ohjelmassa mm. lisää Brooklynissä pyörimistä sekä matka Harlemiin. Stay tuned..

-I-