Profile
Blog
Photos
Videos
3.-4.7 Geneve-Pariisi
Lähdimme varhain hostellilta liikkeelle, koska halusimme pelata varman päälle, kun kerran olimme viimeksi junasta myöhästyneet. Seuraavaksi suuntana oli Lyon, mutta sinne päästäksemme meidän oli kuljettava uudelleen Milanon kautta. Suoranyhteyden Lyoniin olisi järjestänyt yksityinen rautatieyhtiö, joten reililippumme eivät heille kelvanneet. Milanossa olimme kahdentoista aikaan, jossa ensitöiksemme varasimme paikat Milanosta Lyonin kautta Pariisiin kulkevaan junaan. Aikaa Milanossa Hengailuun jäi neljä tuntia. Odotellessamme pelasimme muunmuassa kakkahousua, jonka Tommi vei tälläkertaa 6-0. Pistäydyimme myös mäkkärissä viilentymässä, koska ulkona oli jälleen lähemmäs 40C. Vettäkin löysimme halpaan hintaan Market Internatzionalista. Aika kului hitaasti mutta tiesimmepähän pääsevämme pois Italiasta toivottavasti hieman viileämpään ilmastoon.
Tullessamme takaisin asemalle, huomasimme, että Pariisiin lähtevä juna on peruttu lakon takia. Suorinta tietä infoon kysymään, mitäs nyt. Infosetä kertoi meille, että menisimme ensin junalla Torinoon, josta TrenItalia järjesti bussikuljetuksen Modaneen, josta juna veisi meidät edelleen Lyoniin. Lopuksi infosetä toivotti meille onnea ja lähetti meidät matkaan.
Matka Torinoon kesti nelisen tuntia, aika kului nopeasti torkkuessa. Torinosta kaikki Pariisin junaan pyrkivät ohjattiin kolmeen bussiin. Matkalla busseille takanamme rullaportaissa seisonut nunna kaatui selälleen iskua pehmentävien turistien päälle. Dominoefektiä pari sekuntia ihasteltuamme, Iiro syöksyi auttamaan nunnan takaisin pyhille jaloilleen, jotta myös uskon alle jääneet iskunvaimentajat pääsivät takaisin kintuilleen. Jotta lähdöstä ei selvittäisi liian helpolla, kaatui huomattavasti nunnaa nuorempi mies bussin portaissa komeasti mätkähtäen. Tässä vaiheessa henkilökunta katsoi parhaaksi jakaa kaikille ilmaisen pullollisen vettä. Linjuri pujotteli osittain pilvien peittämien, lumihuippuisten vuorien välissä. Modanossa olimme niin myöhään, että päätimme jättää Lyonin kokonaan näkemättä ja jatkaa junalla suoraan Pariisiin, vaikka majoitusta ei seuraavaksi yöksi ollut tiedossa. Pariisiin meitä kuljetti TGV-juna, joka oli "hieman" siistimpi kuin mitä olimme tähän mennessä tottuneet. Matka sujui mukavasti siihen asti, kunnes samaan vaunuun astui kolme metelöivää kakaraa vanhempineen --> vaihdoimme vaunua. Juuri kun saimme mukavan asennon uudessa penkissä astui uuteenkin vaunuun kourallinen ranskaa kilpaa kiljuvia lapsia. Ei aikaakaan, kun Tommilla jo kiehahti kakaroiden kanssa --> vaunun vaihto. Kolmas vaunu oli hiljainen ja loppumatka sujuikin keskustellen syntyjä syviä, vaikka olisi ehkä ollut viisasta yrittää nukkua.
Saavuimme Pariisin asemalle 00:40. Unipaikkaa ei vielä tälle yölle ollut, joten edessä oli yö Pariisin kaduilla. Päätimme oleskella asemalla mahdollisimman pitkään, etteivät katujen kulkijat tulisi liian tutuiksi. Asemalla oli useita välipala-automaatteja, joista yhdestä Iiro kävi hakemassa molemmille pienen pussillisen sipsejä, ensimmäinen "ateria" kymmeneen tuntiin. Soveimme, että nukkuisimme vuorotellen tunnin pätkiä ja toinen olisi tämän ajan vahtivuorossa. Iiro sai kunnian yrittää torkkuja ensin, mutta juuri löydettyään hyvän asennon aseman penkiltä, vartija tuli häätämään paikallaolijat. Kuten muutkin, mekin tyydyimme vain vaihtamaan paikkamme toiselle puolelle asemaa. Tällä paikalla saimmekin olla hyvän tovin, noin 45 minuuttia. Iiro nukkui rinkasta ja penkistä muodostetun lepotuolissa samalla kun Tommi piti silmällä friikkisirkusta, joka pyöri ympärillämme. Pian havaitsimme kuitenkin muitakin reppureissaajia ja seurasimme heitä takaisin aseman toiselle puolelle, koska olimme mielummin reissaajaseurassa. Emme ehtineet edes istua kunnolla kun vartijat tulivatkin jo uudestaan häätämään ihmisiä ulos asemalta, tällä kertaa kuonokopalla varustettujen saksanpaimenkoirien kanssa.
Ulkona meitä olikin vastassa kokonainen reilaajien yhteisö, kaikki odottamassa sisään pääsyä takaisin asemalle. Suurimman joukon muodostivat Italialaiset, joita oli noin 15 henkilöä. Tytöt olivat kaivaneet rinkoistaan makuupussit ja nukkuivat yhtenä ryppäänä poikien pelatessa aseman edessä katufutista. Taidot näillä nuorilla kavereilla olivat varmaankin lähellä Suomen maajoukkueen tasoa. Erinäisiä matkustajapareja näkyi siellä täällä. Otimme paikkamme puuistutushärdellin vierestä, johon saimme rinkkamme nojaamaan. Viritelmä ei itse asiassa ollut lainkaan huono, vaan tuntui yllättävän mukavalta. Muut matkaajat lähistöllä saivat olomme tuntemaan hieman turvallisemmaksi, joten uskalsimme molemmat ottaa vähän rennommin, unta emme tosin saaneet. Vastakkaiselle puolelle, noin 20 metrin päähän, tuli istumaan paikallinen spurgu Lacosten kenkien ja kaljapullon kanssa. Tupakan ja vanhan viinan hajun melkein haistoi tuulesta huolimatta. Ukko oli kuitenkin harmiton ja yritti huonolla menestyksellä välillä päästä pelaamaan jalkapalloa Italialaisten kanssa. Ainoat sanat, jotka kuulimme hänen suustaan tulevan olivat: "Brazilia!", "Argentina!" ja "Ronaldinho!". Näiden kolmen sanan järjestystä vaihdellen ja taidokkaita ilmaveivipotkukikkoja esitellen hän yritti saada kontaktia ympärillä olleen nuorison kanssa. Jostain kumman syystä kukaan ei innostunut kaveeraamaan hepun kanssa. Yritimme hieman nukkuakin, Iiro kaivoi esiin teknisen fleece-makuupussinsa ja sujahti sisään lämmittelemään, kun taas Tommi tyytyi vaihtamaan jalkaansa farkut. Ulkona oli arviolta noin 18 astetta lämmintä, mutta kylmähkö tuuli sai jalat hieman tutisemaan. Neljältä rautatieaseman portit aukaistiin ja menimme sisään lämmittelemään. Ihmisiä alkoi hiljalleen olla paikalla enemmänkin, joten molemmat yrittivät hieman torkkua.
Seitsemän aikaan lähdimme metrolla lähemmäs tulevaa majapaikkaamme. Check-in olisi vasta kahden jälkeen, joten aikaa oli paljon etsiä aamupalapaikka. Aikaa ruoan etsimiseen todellakin käytettiin, sillä koko kaupungissa ei tuntunut olevan yhtään paikkaa, josta olisi ennen yhtätoista saanut kunnon aterian. Jokapaikassa tarjolla oli vain kahvia, croissantteja ja yllätys yllätys, patonkia. Edes ah, niin luotettava McDonald´s ei tarjonnut hampurilaisaterioita ennen lounasaikaa. Nälkä ajoi meidät epätoivoon ja noin kolmen tunnin metsästyksen jälkeen maksoimme 5,5€ mäkkärin aamupala-menusta. Ensimmäinen kunnon ateria 18 tuntii teki gutaa, mutta 48 tuntia valvomista laski ajattelukykyä 85,67%. Kellon lyödessä keskipäivää, päätimme lähteä kohti yhden tähden hotelliamme. Saimme vietyä laukut huoneeseemme, mutta itsemme kahden tunnin unille saimme vasta kello kahden jälkeen. Päikkäreiden jälkeen kävimme hakemassa hotellille take-away-sapuskat ja vietimme loppuillan elokuvan parissa. Suihkuunkin pääsimme kahden hikisen päivän jälkeen ensimmäistä kertaa.
- Pojat
PS. Yhtäkään nunnaa ei vahingoitettu matkan aikana, paria naarmua lukuun ottamatta.
PPS. Blogikirjoitus on pitkä, mutta niin oli valveillaoloaikakin.
- comments
Raimo-iskä Aikamoinen taival halki keski-Euroopan. Nyt Pariisi maistuu!
Juspa, Äiti ja Make Huhhuh..! Hyvin toimittu. Joululahjaksi tulee Tommile tekninen fleece-makuupussi ;D Nyt tuli sitte se ensimmäine kadullanukkumine =) T:JUspa