Niin siitä viime kirjoittelusta onkin kulunut jo tovi... Meillä oli täällä netti katkolla meilkein viikon ja itse tässä ollut vähän laiskalla tuulella päivittelemään kuulumisia.. No mutta kuitenkin asiaan!

Sadetta täällä on pidelty jo useampia päiviä. Tänään onneks näyttää jo hieman aurinkoiselta, joten nyt kirjoittelun jälkeen suuntaan hieman patikoimaan ja huomenna olisi tarkoitus lähte pyöräreissulle!

Kiirusta täällä edelleen hotellin puolella on.. Niinkuin viime kerrallai taisin mainita että pari viikkoa taitaa olla hiljaista mutta niin se vain muuttui ja koko ajan hotelli on täynnä.. Parempi se silti niin on, kun hiljaisina päivinä on tappavan tylsää ja kun on tottunut juoksentelemaan pää kolmantena jalkana täällä. Joten itse pidän enemmän niistä kiireisistä päivistä
Nyt on hauska huomata kun ne ketkä olivat täällä lomailemassa alkukesästä/keväällä kun olin juuri aloittanut täällä ja he tulevat nyt tänne toista tai jopa kolmatta kertaa. Monet käyvät täällä siis noin 3-5 kertaa vuodessa. Ja moni sanoi vielä tulevansa kerran tämän vuode puolella. En silti yhtään ihmettele, että kaupunkilaiset haluavat tulla tänne maalle rentoutumaan ja nauttimaan luonnosta.

Itsekkin olin tuossa pienella mini lomalla Mansaarella. Vaihdeltiin siinä Martynan kanssa hieman vuoroja ja sain 3 päivää vapaata. Matka alkoi tiistai aamusti 7 bussilla Windermereen josta nappasin junan Liverpoolin josta laiva lähti 11. Vajaa 3 tunnin laivamatka ja olin perillä noin 2 aikaan. Kiirusti siinä vain tsekkasin itseni sisään hotelliin ja sitten nappasin bussin saaren toisella puolelle pieneen Peel nimiseen kylään, jossa oli sitten tarkoitus mennä kajakoimaan. Siinä oli ensin hyvin aikaa vähän kierrellä ja katsella siellä paikkoja koska kajakointi alkoi vasta 17.30. Olin jo ennakkoon netistä buukannut itseni ohjatulle iltakajakoinille. Ilma näytti ensin niin tuuliselta, että hieman siinä mietitytti että voiko tuonne mereen nyt noilla kajakoilla lähteä. Kyllä se tuuli siitä hieman tyyntyi, mutta kuitenkin kajakoimme melko lähellä rantaviivaa, koska kauempana tuuli oli navakampi. Ensin oli noin 15 min pikakurssi miten se kajakointi oikein tapahtuu ja sitten menoksi. Kokemus oli kyllä aivan mahtava ja aika oli kyllä todella hyvä koska oli hieno nähdä auringonlasku sieltä mereltä käsin. Reissu kesti noin parisen tuntia. Olimme onnekaita ja näimme matkanvarrella hylkeen kurkkimasta vedestä Reissun järjesti saarella toimiva seikkailuyritys joka järjestää erinlaisia vesiurheilu/patikointi ja muita seikkalumahdollisuuksia saarella. Tunnin aikana tutustuin pariin paikkaliseen ihmiseen, joiden kanssa sitten käväisimme syömässä kajakoinnin jälkeen. Oli kyllä hauskaa, koska heiltä sai niin paljon tietoa Mansaaresta, mitä ei välttämättä netistä olisi osannut löytää.. Ja paljon vinkkejä minne kannataisi mennä.

Seuraavana päivänä halusin ajella vanhalla elektronisella vaunulla sekä hevosvaunuilla. Hevosvaunut ajelivat pitkin Douglaksen promenadia eli rantaviivaa. Elektronisella vaunulla suuntasin Laxeyn kautta saaren korkeimmalle huipuille. Kuulin, että jos ilma on oikein hyvä niin sieltä huipulta voi nähdä jopa Irlantiin sekä Englantiin asti.. Mutta eipä mun kohdalla sää suosinut ja oli erittäin pilvistä! Mutta kyllä sieltä silti, mitä pilvien välistä osasi erottaa niin on varmasti hienot näkymät selkeänä päivänä! Matkalla huipuille näkymät muistuttivat hieman samalta mitä täällä Cumbrian seudulla on. Vuoristoa sekä vehreää seutua. Matkalla näkyi myös Laxeyssä oleva vieläkin toimiva vesipyörä. Siitä sitten suuntasin Port Erin nimiseen kylään, missä ei kylläkään paljoa ollut nähtävää. Mutta bussimatkalla näki mukavasti maisemia, sekä paikallista asutusta.
Saaren alkuperäisi asukkait kutsutaan Mankseiksi. Mutta silti vain puolet saaren asukkaista on syntynyt saarella. Joten yli puolet ovat muuttaneet muualta. Nämä nykyiset paikalliset ihmiset jotka tapasin kajakoimassa olivat myös muuttaneet noin kymmenisen vuotta sitten Uudesta-Seelannista ja Irlannista Saarelle. Paikalliset ovat tehneet tästä Mankslaisuudesta melkeinpä brändin. Koska lähestulkoon kaikessa he käyttivät tätä sanaa. Oli Manxjäätelöä, Manxburger, Manxkahvia, Manxravintola. ManxManxManxManx, kaikkialla kyllä törmäsi tähän termiin..
Keskiviikkona siis tiivistetysti tutustuin Douglasin ympäristöön, käväisin Snaefell huipulla ja vierailin Port Erin:ssä. Torstaina oli sitten takaisin lähdön aika. Laiva lähti vasta 15.00 joten sitä ennen oli hyvin aikaa pieneen shoppailuun. Shoppailukatu sijaitsi mukavasti aikan hotellin takana. Siitä sitten kimpsut ja kamput kasaan ja nokka kohti takaisin Englantia. Koska lautta oli hieman ajoissa Liverpoolissa, kerkesin nappaamaan aikaisemman junan takaisin Windermereen. Kaksi vaihtoa mulla oli matkalla ja koska yksi juna oli sitten myöhässä niin aikataulut meni aivan pieleen ja odottelua oli sitten yhteensä melkein tunti kahdella eri juna-asemalla. Noh mitäs noista taksilla sitten loppumatka Windermerstä Grasmereen koska myöhästyin bussista ja seuraava lähti 1,5h päästä... Mutta aivan mahtava reissu ja miniloma kyllä oli! Ja aivan varmasti aijon mennä sinne uudestaan, niin paljon siellä olisi ollut nähtävää ja aikani oli todella rajallinen tällä kertaa.

Loppukuukausi meneekin, sitten ilma suurempia reissuja täytyy keskittyä siihen työntekoon Ensi kuussa olisi suunnitelmissa käväistä Edinburgh:ssa.. Mä tarvisin enemmän vapaata, koska olis vielä niin kauheesti suunnitelmia minne mennä No josko kaikki sitten aikanaan!

Tässä tämän kertaise hyvin Manx panotteiset kuulimiset! Nyt mä vaihdan ulkovaatteet päälle ja lähden patikoimaan!