Jessus mikä viikko takana! Viikko sitten hotelliime saapui noin kolmekymmenta saksalaista rouvaa. Huoneita meillä täällä hotellissa on 18 ja he maijailivat 14 huoneessa, joten he todella valtasivat hotellin Tämä on heille jokavuotinen perinne, että tulevat tänne viikoksi lomailemaan. Ei siinä viikossa saksaa juurikaan tullut opittua mutta danke schön soi kyllä korvissa toisinaan Mukavia nämä rouvat olivat, mutta he + kaikki ne muut asiakkaat pitivät meidät täällä erittäin kiireisenä koko viikon. Olimme siis koko kuluneen viikon täyteen buukattu. Itse olin koko viikon kaikki aamut ja illat töissä, yhtenä iltana oli vapaailta ja onneksi tän viikon vapaapäivät osuivat nyt viikonloppuun, joten sai vähän hengähtää..

Samaan syssyyn aloitin viikko sitten respatyön harjoittelun. Tähän kiireiseen viikkoon kuului siis vielä 4 päivänä aamuvuoron jälkeen tunnin harjoittelusessio. Jayne on hyvin ymmärtäväinen, että tässä se kielimuuri tulee hieman vastaan joten käymme asiat melko hitaasti läpi. Olo on kuin olisi takaisin koulunpenkillä, koska mun täytynee myös vapaa-ajalla hieman opiskella itsenäisesti ja seuraavana päivänä Jayne kyselee mitä olen oppinut Ei se respatyöskentely kovin vaikealta vaikuta, mutta nyt tuntuu hyvinkin epätoivoiselta oppia ne kaikki.. Niin paljon pieniä yksityiskohtia opittavana ja puhelimessa puhuminen alkuun on hieman vaikeaa mutta eiköhän se tästä kovalla harjoittelulla lähde sujumaan..

Perjantaina postimies toi mulle, jotain ihan uutta mitä ei Suomessa pahemmin ole nähny. Nimittäin shekkivihot!!! Vielä kun vaan osais kirjottaa... Kyllä sitä taidettiin sillon kauppiksessa opiskella, mutta nää näyttää kyl hyvin erikoisilta. Voi olla, että nämä siis jäänee käyttämättä vaikka täällä niitä voi käyttää monissakin paikoissa maksuvälineenä.