Torstaina lähdettiin Mervin kanssa heti sumun hälvettyä pyöräilemään. Tehtiin vähän eväitä reppuun ja Winterthurista ostettiin matkalla lisää. Minä ajelin Mervin maastopyörällä ja Mervi miehensä pyörällä. Mulla oli aluksi opettelussa vaihteet ja koko ajan piti pitää mielessä, että pyörässä ei ole jalkajarrua. Sää suosi meitä, parikymmentä astetta lämmintä ja välillä aurinko paistoi pilvien lomasta.

Maasto oli vähän haastavampaa kuin Oulun lakeuksilla. Polkasin elämänipisimmän ylämäen. Tunturi olisi kyllä sanonut sopimuksen irti heti alkumetreillä. Onneksi kunto oli kohillaan vaikka piti pari kertaa pysähtyä puuskuttamaan oikein kunnolla. 750m:n kohdalla pidimme evästauon. Alhaalla niityillä laidunsivat lehmät kellot kaulassa.

Evästauon jälkeen alkoikin sitten laskua. Kesken kunnon haipakan paikallinen maajussi ohjasi lehmälaumansa tien yli lypsylle. Pikku koira oli topakkana apulaisena. Niin se matkanteko tyssäsi siihen hetkeksi.

Ajelimme monen pienen idyllisen maalaiskylän läpi. Juuri ennen pimeän tuloa saavuimme sivistyksen pariin takasin ja kurvasimme uimahalliin pesemään päivän hiet pois. Toki uimmekin ja laskime parit liukumäet. Oli muuten luikas mäki.

Illan viimeinen ohjelma; konsertti Winterthurissa jäi väliin väsyneiltä polkijoilta. Sensijaan nautimme ravitsevan,terveellisen ja runsaan fittnessaterian. Illalla ei tarttenut unta houkutella, niin oli taas päivä ollut täynnä ohjelmaa.