Ensimmäisen kerran todellinen reissufiilis iski tänä aamuna. Istuin vuorimökin yläkerran vessassa,kun huomasin ikkunasta vielä aamuauringon värjäämän taivaan lumihuippuisten vuorien takana.Kirmasin hakemaan kameran ja juoksin yöpuvussa ja flip flopeissa ulos ottamaan valokuvia. Pompin hulluna yli paimenpoikien ja yritin parhaani mukaan väistellä lehmän läjiä. Lämmintä ei kyllä ollu ku alle 10 astetta,mutta se tuntu vaan ihanan raikkaalta.

Porukoitten herättyä lähdettiin laskemaan ilmeisesti maailman pisintä kesäkelkkarataa. Se oli melkein 3km pitkä!!! Aivan mieletön adrenaliini huuma ja vauhdin hurma :) äitskällä iski itsesuojeluvaisto päälle aika vahvana ja vauhti oli sen mukanen. Maalin kohilla perässä oli jo melkonen letka ei niin ilosia laskijoita.

Sitten vaellettiin Rothornin huipulle eli melkein 3000m:n korkeuteen. (vaeltajat: minä, äiti, Mervi ja Sandra) Alotettiin vaellus 1900m:n korkeudesta, jonne päästiin hissillä. Siitä ensimmäiselle etapille oli matkaa pari tuntia, jossa pidettiin reittipalaveri. Päätettiin jatkaa matkaa lumesta huolimatta, mikä osoittautu hyväksi suunnitelmaksi. Kaikilla oli kuitenkin vaelluskengät, joten no probs. Maisemat oli aivat tosi mahtavat ja lämmin oli niin, että välillä piti ottaa ihan lyhythihaselle.

Matkassa oli kuitenkin vielä pieniä mutkia. Reitti osottautu aika pitkäksi ja rankaksi ja joitaki jyrkkiäki paikkoja oli. äiskällä itsesuojeluvaisto iski taas päälle vahvana ja välillä mentiin nelivedolla, mutta urheasti. Hyvä äiskä!!! Epäilyistä huolimatta kerettiin vielä viimeseen vuorelta alas vievään hissiinki, ja vaelluksen kruunasi kivikossa ylväästi seisova vuoripukki, jonka hissin kuljettaja huomas.

Vaelluksen jälkeen tarjolla oli mökin oma Wellness ;) ja fondueta. Mikä parempi päätös raskaalle päivälle!

Vuorimökillä tutustuttiin myös muihin ihaniin sveitsiläisiin herkkuihin. Syötiin aito sveitsiläinen kansallisateria; röstiä ja Zürich geschnetzel:siä.Se nauttiin paikalisen viinin kanssa.