Perjantai 22.1.2010: Norsuja ja apinoita

Jaipur on paitsi vaaleanpunainen myös hyvin norsuinen kaupunki. Jaipurin-miehemme, lähestulkoon kaikki kuljettajat, oppaat, hotellien ja ravintoloiden henkilökunnat, kauppiaat kuin muutkin palveluammateissa toimivat tuntuivat Intiassa olevan miehiä) vei meidät katsomaan haareminaisten asuinpaikaksi tarkoitettua Tuulten palatsia (The Palace of the Winds), josta haareminaiset saattoivat katsoa kadulle kenenkään näkemättä heitä. Sama ajatus toistui mieleenpainuvassa Amer Fortissa, jossa hallitsijalla saattoi olla 65 tai jopa 109 vaimoa. Oppaamme kysyi minulta, kuinka monta vaimoa minulla on, ja jouduin vastaamaan, että vain tämä yksi; hänellä itsellään vaimoja oli ilmeisesti neljä. Kipusimme linnoitukseen elefantin selässä, ja pidin kovasti tasaisesti keinahtelevasta ja jopa hierovasta kyydistä. Palatsin lasimosaiikein ja peilein koristeltu sisustus oli kerrassaan ihastuttava, ja valleilta avautui upea näköala ympäröiville kukkuloille, joiden rinteillä polveili Kiinan muuria muistuttava puolustusmuuri. Meille tarjoutui mahdollisuus kuunnella perinteisin intialaisin soittimin esitettyä musiikkia sekä seurata tanssiesitystä, joka keskeytyi sisään rynnistävän väkijoukon invaasioon. Esitys jatkui hetken sekaannuksen jälkeen pelkästään meille.

Ennen lounasta näimme veden keskellä sijaitsevan miesten palatsin ja seurasimme etevän pikkupojan meille esittämiä taikatemppuja. Ajauduimme jälleen pakolliselle basaarikierrokselle, ja vaikka olimme päättäneet, että tänään pysymme kovina emmekä osta mitään, jalokivikauppias onnistui puhumaan meidät ympäri. Sisäisen kassanhoitajani sydäntä särki ajatus kotona odottavista laskuista. Jalokivimyymälä oli vain pieni osa valtavaa houkutusten taloa, josta kuitenkin onnistuimme pakenemaan tekemättä enempää kauppoja. Lounaspaikassa oli paikalliseen tapaan enemmän miespuolista henkilökuntaa kuin asiakkaita, joten palvelun puutteesta tai hitaudesta ravintolaa ei ainakaan voinut moittia. Vaikka ulkona olisi kuuma, ravintolat tuntuvat olevan talvellakin sisältä hyvin ilmastoituja, joten sisällä oli kylmä. Intia on vegetaristin paratiisi, ja ruokalistat noudattavat joka puolella perinteistä intialaista kaavaa.

Iltapäivän kiintoisia käyntikohteita olivat 1700-luvulta peräisin oleva tähtitieteellinen observatorio (eräänlainen teemapuisto) aurinkokelloineen sekä maharajan palatsi, joka henki Rajasthanin loistokasta haaremielämää. Palatsin yhteydessä oli myös taidebasaari, jonka houkutuksilta emme onnistuneet täysin välttymään toisin kuin mattokaupan houkutuksilta, jotka olivat yksinkertaisesti liikaa. Hankkimatta jäivät vain kamelinnahkaiset tossut, joiden maahantuonnissa olisi saattanut ilmetä vaikeuksia. Myös kuviopainetut tekstiilit olivat hienoja. Vaaleanpunainen kaupunki sai värinsä vuonna 1876 maharaja Ram Singhin maalautettua koko kaupungin vaaleanpunaiseksi (vieraanvaraisuuden väri) Walesin prinssin lähestyvän vierailun edellä. Hotellimme oli perusväriltään vaaleankeltainen, mutta koristelu oli tyylin mukaisesti vaaleanpunainen. Kävimme valaistun hotellin ravintolassa iltapalalla, ja uskaltauduin tilaamaan itselleni myös terroristilta näyttävän paikallisen perinnejälkiruoan, jossa oli jäätelöäkin. Hotellin katolla en sentään nähnyt apinoita, joita tuntui juoksentelevan kaupungin katoilla suurin määrin.