Polkupyöräily on paras tapa tutustua uusiin paikkoihin. Tämän olemme todenneet pyöräreissullamme mm. Karibialla, Etelä-Afrikassa, Vietnamissa ja tietenkin lähes parinkymmenen vuoden jokakesäisillä pyöräreissuillamme Euroopassa (Baltian maissa, Kaliningradissa, Puolassa, Saksassa ja Hollannissa). Eilen pyöräilimme Limassa koko päivän (n. klo 11 - 19) "omin nokkinemme". Pyöräilyllä täällä on tiettyjä yhteneväisyyksiä esim. Vietnamin kaupungeissa pyöräilyyn; kaoottisessa liikenteessä pitää täällä varoa vastoin liikennesääntöjä lujaa ajavia autoja, Vietnamissa skootteriarmeijoja.

Ajoimme ensin Mirafloresista Liman historialliseen kaupunkiin kymmenkunta kilometriä. Periaatteessa suurimman osan matkaa piti olla kunnollista pyörätietä, mutta suuri osa siitä oli remontissa mm. siellä täällä olevien melkoisten kuoppien takia. Pimeässä pyöräily olisi voinut olla vaarallista.

Pysähdyimme ensimmäiselle tauolle San Martinin aukion terassilla. Sen jälkeen vanhasta kaupunginosasta bongasimme kaikki merkittävimmät nähtävyydet. Pormestarin aukiolla (Plaza Mayor tai Plaza de Armas) oli presidentin linnan edessä oli kymmeniä vahvasti aseistettuja sotilaita. Kuuluisan Liman katedraalin vieressä ruokailimme pienessä, ulospäin hyvin vaatimattoman näköisessä kahvilaravintolassa nimeltään Acllahuasi. Pyörät kehotettiin nostamaan sisälle pöydän viereen. Paikan pitäjä on ilmeinen Beatles-fani, koska paikan seinät oli peitelty Beatlesin kuvilla.

Paluumatkalla poikkesimme piscolla Piscokatedraalissa eli historiallisen Bolivar-hotellin baarissa. Sisäbaarissa oli sisusteena mm. vuoden 1920 T-Ford.

Paluumatkan pyörätie oli parempi. Se vei meren rantaan jyrkänteille, missä oli myös hyvät pyörätiet. Myös täällä niin kuin muissakin vähän alemman pyöräkulttuurin maissa pyörätiet olivat jalankulkijoitten valloittamat. Väkeä oli tosin sunnuntai-iltapäivänä/illansuussa runsaasti liikkeellä. Rannalla näimme mm. varjoliitäjiä, skeittaajia, pyöräilijöitä erityisellä crossiradalla, suuren tyynysodan, jonkinlaisia pallopelejä sekä erityisesti hienon auringonlaskun.

Ilalla ajoimme taksilla katsomaan hienon maagisen vesishown ja kävelimme mm. värikkäässä vesitunnelissa. Illalliselle ajoimme Kennedy-puiston viereen kadulle, jossa oli vieri vieressä varmaan parikymmentä erilaista ravintolaa sitkeine sisäänheittäjineen. Me valitsimme ravintolan Los Incas ja söimme hyvin paikallista lihaa ja kanaa. Tarjoilija oli kyllä vähän yliystävällinen tai sitten todella halukas tietämään jotain Suomesta. Maamme pääurheilulajeista piti yrittää kovasti jotain kertoa.