Profile
Blog
Photos
Videos
Heissan
Vietnamissa on vierähtänyt jo viisi päivää. Aika on mennyt nopeasti, kun mukavaa on ollut.
Tulin tänne siis lauantai-iltana ja Päivikki oli vastassa kentällä :). Pyörähdettiin Päivikin kotona ja suunnattiin juna-asemalla. Yöjuna kohti pohjoista lähti hieman ennen kymmentä. En oikein saanut nukutuksi, vaikka olin taas valvonut yli vuorokauden. Aikaero NY:n painoi (+11 h). No juna oli perillä Lao Cai:ssa hyvissä ajoin aamulla. Siinä pienen säädön jälkeen hypättiin minibussin kyytiin, jolla alkoi matka kohti Sapaa, pientä vuoristokylää Pohjois-Vietnamissa.
Sapa oli äärettömän ihana kokemus. Kyseessä siis pieni kylä n. 1500 metrin korkeudessa. Ekana etsittiin yöpaikka. Valittiin mukavan tuntuinen hotelli, jonka huone maksoi kokonaista 10 dollaria, siis koko huone. Ja verrattuna NY:n 35 dollaria per pää huoneeseen, niin se oli enemmän kuin halpa. NY:n hostelli oli melko rähjäinen, mutta ajoi asiansa. Tämä Sapan hotelli oli aivan ihana, ja aivan mahtavalla näköalalla.
Sapassa käytiin kävelemässä mm. Cat Catin kylässä ja toisena päivänä sellaisella puistoalueella, tai miten sitä kutsuisi. No joka tapauksessa, tarjolla oli hienoja maisemia ja näköaloja. Harmi vaan, kun koko ajan oli niin sumuista, että vuoria ei näkynyt. Mutta hyvä puoli oli ettei satanut, mikä ei siellä ole ilmeisesti kovin harvinaista.
En ole koskaan ollut missään niin vehreässä paikassa kuin Sapa. Kaikki oli niin uskomattoman vihreää ja kaunista. Ja riisipeltoja oli pengerretty vuorten rinteille. Ja ne sirkat...tai mitkä lie hyönteiset. Hirmuista metakkaa pitivät pusikoissa, luulin niitä ensin linnuiksi, kunnes Päivikki valaisi minua. Näin myös elämäni isoimman perhosen, jota jaksoin ihmetellä hyvän tovin.
Ja tietty me bongailtiin ahkerasti eläinystäviä :). Pikku possuja, vesipuhveleita, kanoja, ankkoja, kissoja, koiria ym. Yksi retken kohokohdista taisi molemmille ehdottomasti olla vesipuhveleiden kohtaaminen kapealla polulla. Mutkan takaa tallusti kaksi puhvelia kahden lapsen paimentamana. Siinä hetki katseltiin, että kummalle sivulle hypätään alta pois. Ei oltaisi kaikki mahduttu samaan aikaan polulle. Ilmeisen lauhkeita tapauksia ne puhvelit, kun pienet lapsetkin niitä paimensivat.
No Sapasta lähdettiin taas yöjunalla Hanoihin, josta jatkettiin heti aamulla Halong Bay:hin. Eka kyllä arvottiin, että tuleeko se Nesta taifuuni just sillon sinne. No ennusteet näyttivät että ei, joten uskaltauduttiin matkaan. Matkanjärjestäjän kanssa käytiin asiasta huvittava keskustelu tähän tyyliin:
"We heard there's a typhoon coming" --> "No no, no typhoon"
"Yes there is, it's called Nesta" --> "Yes yes, but it's not coming this way"
"Yes it is, it's coming directly this way" --> "Yes yes, but not in three days"
Ja kaikki tämä hymyssä suin. Lopulta kuitenkin myönsivät taifuunin olemassa olon, mutta eivät tuntuneet olevan järin huolissaan asiasta. Ja ei siitä onneksi tarvinnut lopun peleissä huolissan ollakaan. Halong Bay:ssa otettiin siis paatti, jolla risteiltiin kalkkikivivuorien lomassa. Paatista noustiin välillä käydäksemme luolassa, melomassa ja uimassa. Yö meni onneksi myös varsin rauhallisesti, eikä tarvinnut pelätä purkin uppoamista tms. Seuraavana päivänä meillä oli vielä tutustuminen (laivasta käsin) paikalliseen kalastajakylään, lyhyt kokkauskurssi ja lopulta paluu Hanoihin. Mukava reissu kaikin puolin tämäkin.
Tänään oli sitten Hanoi-päivä. Ja Päivikillä loppui miniloma ja alkoi työt. Minä lähdin yksin hippailemaan kaupungille ja hieman jännitti eilisen illan jälkeen mennä tuonne liikenteen sekaan. Tämä liikenne täällä on aivan jotain kaoottista. No selvisin hengissä pois, mutta hieman tai enemmänkin kylmää ajatus Päivikistä pyöräilemässä tuolla kaaoksessa.
No huomenna matka jatkuu kohti Australiaa. Toivottavasti vaan se saakelin taifuuni ei sotke lentoja. Vietnam oli kaikin puolin mukava kokemus. Täällä on todella kaunis luonto, toivottavasti paikalliset osaavat sitä myös arvostaa. Opin täällä syömään puikoilla (ainakin jotenkuten) ja söin elämäni ensimmäistä kertaa mustekalaa ja kokonaisia katkarapuja. Ja olivat aivan hyviä.
Ensi kertaan, sitten jo Australiasta. Palaillaan.
- comments
Peksi Go Hanna Go :)
Olga Terkkuja! Käveltiin tänään Rismalle ja vedin lämpimikseni koko matkan.
Hanna Olgaa ihan kamala ikävä...ja muitakin. Varsinkin nyt kun istun Guangzhoun lentokentällä vielä 10 h odotellen lentoa Australiaan. Ja kovasti näyttää siltä, että kinkeille ei mun luottokortin siru kelpaa...great. Eihän tässä nälkä olekaan ja ATM:ää täällä ei ole. Ja luonnollisesti käteistä ei juuri nimeksikään. Huoh...no onneksi sentään nettiyhteys löytyi vihdoin 1. luokan loungen ulkopuolelta. Niin - eihän meille normimatkalaisille voida tarjota ilmaista yhteyttä. No juu, valivali ja silleen. Kaikki hyvin, on vain nälkä ja väsy. Väsyn voin vielä hoitaa pois alta, mutta nälkä saattaa ollakin sitten kinkkisempi juttu...
Marja-Leena ja Risto Tsemppiä, kyllä asioilla on tapana järjestyä, joskin joskus monen mutkan kautta.
Päivikki Älä sano, että Golden Bearsit meni ruumaan... Nehän käy melkein ateriasta? Ai niin, kiva kun kävit. Täällä on vähän odottava tunnelma Nesta-myrskyn suhteen, evakuoitiin kengät jo 2. kerrokseen ihan varmuuden varalta...
Mari Ihanalta kuulostaa taas kaikki!!! Paitsi kentällä odottelu... Toivottavasti sait nälänkin hoidettua muru! <3
Äiti Voi äidin pikku tyttöä.Toivottavasti sait syötävää.Onneksi se taifuuni ei riehu siellä.Onnellista Austraalian matkaa.Iskältä terkkuja ja voi hyvin.