Profile
Blog
Photos
Videos
Kiina on paska maa.
Siinäpä aloitus tälle postaukselle ja lukekaa eteenpäin, niin tiedätte syyn. Ja äidille tiedoksi tässä vaiheessa, että kaikki on nyt hyvin. Mutta eilen illalla ei siltä tuntunut.
Juu eilen siis lähdin Hanoista Päivikin luota ja lento kohti Australiaa (tai no eka kohti Guangzhouta) lähti aamulla puoli ysin aikaan. Guangzhoussa odotti sitten "mukava" 12 h odotus seuraavalle lennolle. Siinä aika pian kentälle tulon jälkeen oli jo nälkä. Ja niinkuin ehkä jotkut ovat saattaneet edellisistä kommenteista lukea, minun luottokortti ei toiminut kentällä. Koitin paria kahvilla ja yhtä verovapaata kauppaa. No eihän se kortti pelittänyt missään. Ja automaattia ei saatavilla. Tuli jo epätoivo, että onko sen kortin siru mennyt jotenkin paskaksi tms. Käteistäkään ei luonnollisesti ollut kuin 5 usd, joista 4 meni heti alkuun, kun ehdin yhdessä kahvilassa jo avata Coca colan.
No ajattelin sitten, että eiköhän tässä koneeseen asti pärjätä. Repussa oli kuitenkin yksi karkkipussi ja keksejä (kiitos Päivikki kun laitoit ne mun mukaan!). Aikani kuluksi surffailin netissä (kun vihdoin löysin sellaisen siitä 1. luokan loungen oven edestä...) ja nukuin lattialla. Yllättävän nopeasti se aika sitten loppujen lopuksi meni, kun sain nukuttua jonkin aikaa. Enkä vissiin kovin paljoa kuitenkaan syönyt niitä keksejä tai karkkejakaan...joka alkoi kostautumaan juurikin samaan aikaan, kun koneeseen nouseminen alkoi.
Siinä jonotellessani alkoi päässä tuntumaan hieman huippausta. Juuri ennen kuin minun lippu tarkistettiin, minun oli pakko mennä kyykkyyn, koska muuten olisin ollut jo kanveesissa. No sain siitä itseni ylös sen verran, että lippu tarkistettiin ja lähdin kohti konetta. No ylläripylläri se huimaus vaan paheni. Pääsin aina ehkä kaksi askelta ja taas piti mennä kyykkyyn. Kohta siinä oli vieressä joku lentoyhtiön mies, jolle kerroin huimauksestani ja sanoin että syynä on matala verensokeri. Pyysin sitä tuomaan nopeasti lasin mehua. Se lähti siitä vauhdilla ja soperteli jotain. No kohta minun edessä seisoi toinenkin lentoyhtiön työntekijä ja tämä nainen kyseli viedäänkö minut sairaalaan. No minä että ei tosiaankaan, kun tämä on vain alhaisesta verensokerista, että tänne nyt sitä mehua! No sitten se sanoi, että jospa minä vaihtaisen lennon huomiselle. Sen kuultuani sain varmaankin jonkin adrenaliiniryöpyn, koska tuntui että pää selkeni hetkessä ja sain talsittua koneeseen. No tässä vaiheessa oli jo päällä kokovartalo kylmähiki.
Nehän luonnollisesti seurasivat sinne koneeseen ja edelleen ehdottelivat lennon vaihtoa huomiselle. Minä yritin kovasti selittää, että tämä nyt johtuu vain minun syömättömyydestä ja juomattomuudesta, että voiskohan nyt vaan joku tuoda sitä mehua. No kohta minun nenän edessä oli lappu, jota se nainen vaati allekirjoitettavaksi. Siinä luki tyyliin "China Southern Airlines ei ole vastuussa minun turvallisuudesta tai terveydestäni tällä lennolla". No vähän useammalla sanalla, mutta tuo oli idea. Ja samaan aikaan minä yritän pyytää edelleen sitä mehua...ne vaan pospottivat keskenään kiinaksi, eivätkä kuunnelleet ollenkaan. No sitten siihen tuli kolmas tyyppi, joka puhui jo sitten enemmän englantia. Se kysyi, että jaksanko varmasti lennon. Minä että kyllä, kunhan vaan joku tois jo sitä mehua! Sitten vihdoin ja viimein minun nenän edessä oli lasi appelsiinimehua. Ja olisittepa nähneet sen naistyöntekijän reaktion, kun allekirjoitin sen lipetin! Ihan kuin sata kiloa painoa olisi pudonnut sen harteilta! Sillä oli hirmu paniikki saada minun allekirjoitus, mutta ei ilmeisesti ollenkaan huoli miten minä jaksan. Kaiken tämän säädön jälkeen ne jättivät minut rauhaan, ja sain jäädä koneeseen.
Sen jälkeenpä kukaan ei enää kysellytkään minun terveydestä. Ketään ei huolettanut, riittääkö kenties se yksi lasi mehua vai pyörrynkö paikalleni. Sen verran huonolta minä ilmeisesti kuitenkin näytin, että ne pyysivät minun vieressä olevan naisen istumaan jonnekin muualle (alhainen verensokeri tarttuu?)...mutta se oli vaan hyvä juttu mulle. Sainpahan kaksi istuinta ja nukuin hyvin lentomatkalla. Ja elämäkin alkoi oikein kunnolla voittamaan, kun sain sitten oikeaa ruokaakin.
Niin että Kiina on mun mielestä aika paska maa. Luottokortti ei toimi ja kun on hätä, niin niillä on vaan hätä saada vastuu pois omista käsistä. Moros vaan niille mun puolesta ja takas en mene kuin pakon edessä (eli heti kuuden viikon päästä kun on vaihto Hong Kongissa).
Melbournen kentällä olo oli jo huomattavasti parempi ja parani entisestään ihmisten ystävällisyyden ansiosta. Heti maahantulotarkastuksessa minun passin ja maahantulokortin tarkistanut vanhempi mies hymyili ja kyseli kaikenlaista ja toivotti hyvää matkaa maahansa (missään muualla ei olla edes suurinpiirtein tervehditty). Tullissa sama meno jatkui. Ja sitten kun minun rinkkaa ei alkanut kuulumaan, niin siinä oli pian kaksi nuorta miestä asiaa selvittämässä. Ja sehän selvisi hyvin pian, kun mun rinkka oli vaan mennyt vähän väärään paikkaan. Ja riemuhan siitä ratkesi, kun luottokortti toimi kahvilassa ja vieläpä automaatillakin! Mietin jo tosissani, että se koko kortti on jotenkin käyttökelvoton, mutta onneksi ei.
Nyt siis istun Brisbanen City packbackers hostellissa. Olen kuuden hengen dormissa ja vissiin ainut tyttö. No jospa minä poikien kanssa pärjään. Vasta yhden olen siellä nähnyt. Söin suihkun jälkeen pitsan ja lähdin käymään keskustassa. Yritin etsiä kunnon ruokakauppaa, mutta ei ne enää olleet auki. Jotain kuitenkin löysin huomista aamupalaa varten.
Mutta nyt siis vihdoin ja viimein olen Australiassa! Jee! Pitäis vissiin alkaa suunnittelemaan, minä meinasin täällä puuhailla. Ehkä ainakin lähden katsomaan koaloita jonnekin eläintarhaan tai johonkin. Ja jos kävis Brisbanen joella risteilemässä. Ja sen sellaista. Nyt taidan kuitenkin ottaa siiderin, ja koittaa kohta saada unen päästä kiinni. Ei vaan yhtään väsytä...
Palaillaan taas.
- comments
äiti Kiitos Hanna että lähetiet puhelinviestin.Olin ihan hermona sen sinun syömättömyyden takia ja tietenkin sen kortin takia että jos se vaikka on rikki.Onneksi nyt kaikki on hyvin.Pidä aina repussa jotain syötävää ja juotavaa ettei sama toistu.Iskältä terkkuja.Olet meille rakas.
Päivi Heino Noin ei saa enää käydä uudestaan, jatkossa pitää aina olla sen verran eväitä mukana... Ja eväät pitää myös muistaa syödä. Mutta luottokortin toimimattomuutta ei voi kyllä valitettavasti tietää etukäteen. Huippua matkanjatkoa, terkkuja kenguille ja koaloille!
Tipi Onpa hyvä että kaikki on kuitenkin kunnossa !! Pidä tosiaan aina evästä mukana sen verran. Enkeleitä matkalle !
Tintti Voi sinnuu! Nyt kyllä pidät evästystä mukava ja myöskin syöt sitten tyttö. Vietnam kuullosti kyllä oikein hyvälle. Oikein mukavaa Australiaa!
Päivi Sini Kuulin Tiinalta tästä sun blogista, kiva seurata miten matka on menny. Toivottavasti tuollasia kokemuksia ei kuitenkaan tuu lisää! Ainakin australialaiset on tosi mukavia, pidä hauskaa siellä! Ja suosittelen kyllä sitä australia zoota, siellä näki kaikki pakolliset aussieläimet ja muistaakseni vähän muitakin.
Hanna Eilen kaupungille lähtiessä repusta löytyi veden lisäksi 750 g cashew:tä, suklaata ja kaksi banaania. Joten opiksi on otettu :). Päivi ajattelin tästä aamupalan jälkeen lähteä Lone pine koala sanctuaryyn. Halimaan koaloita ja syöttämään kenguruita :).
Marja-Leena ja Risto Huh, ihan tuli kylmähiki tuota Kiinasta lähtöäsi lukiessa. Hyvä, että kaikki on hyvin nyt. Hyvää Australian matkaa!!
Patience You have the monopoly on useful informationaren't moonpolies illegal? ;)