Profile
Blog
Photos
Videos
Kyllähän täällä vähän enemmän säpinää lokakuun viimeisenä päivänä oli kuin keskiverto suomalaisessa pitäjässä. Halloweenina miltei kaikilla oli jos jonkinnäköistä asustetta päällä, omani näätte oheisesta kuvasta. Tuo oli vieläpä suhteelisen helppo toteuttaa, mustan kaavun hinkin pukuliikkeestä ja viikatteen Wal-Martista. Sitten vain vähän valkoista väriä naamaan ja mustat silmämeikit niin viikatemies on saapunut paikalle! Pukujen lisäksi Halloweenissa ei muuta niin hirveän erikoista ollut, kunhan vaan oli juhlia monessa paikassa eri puolella kaupunkia (itse pysyttelin kampuksen baarissa, Lazy Owlissa).
Marraskuun ensimmäisenä päivänä latinalaisamerikkalaisten opiskelijoiden järjestö järjesti Day of the Dead Cabaret nimellä kulkevan tapahtuman. Mutta koska kyseessä oli latinoporukka, asioita ei tietenkään oltu tehty mitenkään helpoimmalla mahdollisella tavalla. Tässä illan tapahtumia: Homman piti alkaa 20:30 Riddell Centeristä (eräs osa kampusta) josta sitten jatkettaisiin tapahtumapaikalle. Juhlan piti alkaa yhdeksältä. Menen sitten joitakin minuutteja ennen vaadittua aikamäärettä paikalle, ja joitakin kavereita on yllätyksekseni jo siellä odottelemassa. No, kävi ilmi että ne olivat menossa eri kyydillä kuin tuo mikä minulle oli ilmoitettu. Kuitenkin yksi kavereista saa soiton, ja soittaja on meksikolainen henkilö jonka piti tulla viemeen Riddeliin kerääntyvä porukka eteenpäin. Hän sanoi että oli "nukkunut pommiin" (?!?!) ja tulee paikalle linja-autolla, joka saapuu viereisellä pysäkille (20:50). Meitä on tässä vaiheessa Riddelistä kolme lähdössä tähän kyytiin, joten hyväksymme tarjouksen. Jäämmä kuitenkin sisälle odottelemaan, sille ulkona alkaa olla jo aika vilpoisaa. No, 20:45 paikalle saapuu lauma meksikolaisia jotka ovat lähdössä meidän kanssa samaan paikkaan. He ovat sitä mieltä ettei linja-auto mene tarpeeksi läheltä tapahtumapaikkaa ja että meidän pitäisi tilata takseja. Sanon heille että kaveri on kyllä tulossa linja-autolla meitä vastaan ja kuulemma tietää minne ollaan menossa, mutta tilanne säilyy hämmentyneenä aina kaverin saapumiseen asti. Hän on hieman yllättynyt kun meitä onkin kolmen sijaan ~10 henkeä lähdössä, mutta pääsemme kuitenkin kaikki lähtemään samalla bussilla. Bussissa käy ilmi, ettemme me vielä olekaan mihinkään Cabareeseen menossa, vaan jonkun kaverin luo esi-partyyn. No, päädymme sitten sinne ja vietämme pari tuntia esi-partyä. Tässä vaiheessa osa porukasta lähtee autoilla kohti varsinaista bilepaikkaa ja osa (minä mukaan lukien) näkee parhaaksi kävellä paikan päälle pelkän osoitteen perusteella. Oikea katu löytyy helposti, mutta taloissa olevien numeroiden perusteella matkaa paikalle on ainakin yhdeksän korttelia. No se ei meitä haittaa, jatkamme matkaa luottavaisin mielin. Puolen tunnin kohdalla tulee kuitenkin este vastaan: rautatie. Siitä pitäisi päästä jotenkin ylitse, mutta ei ole oikein tietoa kuinka kaukana on lähin ylityspiste. Vielä vähän aikaa harhailtuamme päädymme lähelle keskustaa, ja ylityspistekin löytyy. Mitään takuita siitä, miten kaukana varsinainen bilepaikka ei kuitenkaan ole. Tässä vaiheessa kyllästyin toimintaan ja sanoin kavereille hyvästit ja lähdin keskustaan bussipysäkille. Saavuin sinne sopivasti kymmenen minuuttia ennen bussin saapumista ja palasin takaisin yliopistolle. Ilmeisesti kuitenkin muut olivat lopulta löytäneet perille seuraavina päivinä kuulemieni juttujen perusteella. Missään vaiheessa en ollut yllättynyt mistään kommelluksisa, olen näihin juttuihin jo tähän mennessä tottunut.
Välikokeet tulivat takaisin suhteellisen hyvin arvosanoin, niin kuin saattoi näin helpoista kursseista olettaakin. Opiskeluja täällä ei kyllä kovinkaan hyvin eteenpäin saa, ei niinkään johtuen yleisesti huonommasta motivaatiosta vaan kurssien heikosta vaativuustasosta Suomeen verrattuna. Opiskelijoilta ei vain odoteta täällä yhtä paljon kuin Suomessa. Mutta en anna sen painaa liikaa mieltäni, yksi lukukausi sinne tai tänne, ainakin oppii puhumaan englantia jos ei muuta.
Tällä viikolla sanoin irti kämppäni joulukuun 18 päivälle ja varasin lennon New Yorkiin. Nyt on siis lennot täältä New Yorkiin ja sieltä eteenpäin aina Helsiinkin asti varattuna, joten kotimatkasta ei tarvitse enää huolehtia (muuten kuin hostellin New Yorkista voisi vielä varata hyvissä ajoin).
Ensi viikko onkin sitten ommoo lommoo, kun lähden Vancouveriin ja Edmontoniin. Pari luentoa joutuu jättämään väliin mutta ei tunnu missään. Vihdoin ja viimein pääsee matkustamaan, olisi pitänyt tehdä sitä enemmän jo aiemmin. Tämän jälkeen vielä olisi suunnitelmissä käydä Kalliovuorilla ennen lähtöä, mutta muihin kohteisiin ei taida aika enää riittää. Mutta kerkeääpähän kuitenkin nähdä tärkeimmät, ja onhan tuolla tuo New Yorkki vielä odottamassa ennen kotiinpaluuta.
- comments