Heräsin aikaisin, ja innoissani tulevan päivän koitoksesta! Tänään menisimme kalastajakylään, haemme lapset opiskelemaan ja lopulta heille tarjotaan lounas. Oppilaat olivat 1-10 vuotiaita lapsia. Nuorimmat värittelivät papereita, vanhimmat opiskelivat. Osa heistä puhui vain hindiä, joten myös IDEXin opettaja tarvitsi välillä tulkkausapua. Mutta numerot näyttävät kaikkialla samoita, ja kyllähän se matikkakin lopulta taipui.

Lounasaikana suuntasimme hetkeksi Majorda-rannalle. Siellä pääsi pulahtamaan uimaankin, sillä ranta oli lähes autio. Potkiskelimme palloa rantahietikossa kun yllättäen mukaan tuli 6 pohjoisintialaista poikaa, siitähän syntyi kunnon jalkapallo-ottelu. Tosin minä pelasin noin 5 minuuttia, huomasin miten huono olin ja ajattelin tehdä sitä missä olen parempi. Eli täydellistä auringonpalvontaa.

Iltapäivänä suuntasimme jälleen slummialueelle, jossa pääsin jälleen auttamaan innokkaita opiskelijoita. Huomasin, että olen niin tottunut laskemaan laskukoneella, että välillä ehkä sekoitin heitä enemmän huonolla päässälaskutaidollani kuin mitä autoin. No, ainakin pystyin jälleen tarjoamaan lisävarpaat- ja sormet avuksi.

Iltajooga, maittava illallinen ja taisin kaatua sänkyyn jo yhdeksältä.