Profile
Blog
Photos
Videos
Ihan ensiksikin suuri ja syvä anteeksipyyntö, että en ole tätä blogia juuri päivitellyt. Jotenkin ei vaan ole saanut itsestään irti alkaa työn touhuun. Mutta nyt melki kahden viikon tauon jälkeen olen takaisin kehässä.
Elikkäs nyt ollaan siis Puolassa harjoittelussa. Paikka on Jazckotlen pikkukylä aivan Wroclawn (Puolan neljänneksi suurin kaupunki) vieressä. Täällä asustamme ja työskentelemme lastenkodissa jota johtaa nunnat. Saavuttiin perille viime maanantaina leveästi bussikyydillä. Oli kyllä ihan mielenkiintoista kokea sekin 14 tunnin bussimatka täydessä bussissa, jossa kaikki puhuu vaan puolaa. Sain kuitenkin nukuttuakin jonkin verran, niin perillä ei sitten heti kauheasti väsyttänyt. Meidät haettiin sitten bussiasemalta sellaisella oikein kovanluokan mersun pakulla, joka on varmaan vuodelta kuusi ja käpy, mutta päästiinpä heti maan tavoille. Puola on siis EU:ssa, mutta vielä vähän vaiheessa kaiken rähjäisyytensä kanssa. Päästiin kuitenkin sillä pakulla ihan turvallisesti perille Jazckotleen.
Ensin tavattiin tietty meidän "vara äiti" Agneska, joka pitää meistä täällä hyvää huolta. Sitten päästiin kasvotusten myös kahden belgialaisen opiskelijan kanssa, jotka saapuivat kaksi päivää ennemmin kuin me. Jaetaan niiden kanssa sama huone, mutta sopu tilaa antaa ja huone on kyllä isokin. Maanantai päivä sitten vaan lepäiltiin ja katseltiin paikkoja.
Ensimmäinen työpäivä oli sitten tiistai ja päästiin näkeen kaikki ihanat ja kamalat lapsukaiset. Aluksi kyllä vähän hirvitti, että mitä tästäkin tulee, kun mähän olen tunnetusti niin lapsirakas?! Ihan hyvin kuitenkin on mennyt, lapset on suurimman osan ajasta ihan mukavia ja eräisiin pieniin vauveleihin olen korviani myöten ihastunut. Niitä voisi pitää sylissä vaikka koko päivän. Saatiin myös "omat lapset" joita seurata ja tehdä sitten powerpoint esitys. Mun oma lapsukainen on oikein suloinen, ja ihan hyvin on mennyt tähän asti. Päivät yleensä kuluu lasten kanssa leikkiessä, syöttäessä ja joskus jopa kylvettäessä. Terapiaa on aina aamupäivisin ja päästään näkemään erilaisia menetelmiä. Nyt ollaan jo toisella viikolla, kun tätä kirjoitan ja ihan hyvin menee.
Eka viikko ei ollut turhan raskas, sillä lähdettiin jo torstaina kohti Krakovaa. Junamatka kesti 5 tuntia, mikä kertoo paljon Puolan rataverkoista. Joo olihan ne komeet 60 vuotta sitten sodan aikana, mut ne vois uusiakin joskus. Mut matka oli silti ihan ok, ei turhan raskas kuitenkaan. Krakovassa oltiin perillä sitten joskus kahdeksan aikaan illalla ja löydettiin onneksi hostellikin suht nopeasti, niin päästiin lepäämään. Hostelli oli ihan keskustassa ja vielä todella halpa. Seuraavana aamuna lähdettiin sitten kohti Auschwitzin keskitysleiriä. Meillä oli siellä opas ja oikein hyvä sellainen. Kuulin myöhemmin, että oppaat Auschwitzissa on yleensä jotain tosi korkean koulutuksen historiasta saaneita tyyppejä. Ja meidän opas kyllä osas puhua ja arvostaa sitä paikkaa. Ihan näkemisen arvoinen paikka se oli, mutta kyllä se osas järkyttääkin. Ei voi vaan tajuta miten joskus on voitu olla niin kamalia??? Mutta kaippa sitä edelleenkin jossain päin maailmaa ollaan.
Loppupäivä sitten kuljeskeltiin Krakovassa, mutta ei vielä oikein perehdytty sen enempää. Lauantaina jatkettiin Krakovan tutkimista ja käytiin katsomassa Wawelin linna. Ihan hieno paikka, mutta ilam oli tosi kylmä kyllä turistihommille. Loppupäivä sitten shoppailtiin oikein kunnolla, Minä löysin uudet kengät ja paidan sekä jotain tuliaisia Suomeen. Belgialaiset kävi tutustumassa suolakaivoksiin ja me Heiskan kanssa käytiin jätskillä mun entisen kämppiksen kanssa, joka on nyt vaihdossa Puolassa. Oli tosi kiva nähdä Mirkaa. Rahaa paloi sinä päivänä, mutta se ei haittaa.
Sunnuntaina sitten käytiin vielä ottamassa jotain kuvia ja tallusteltiin kohti asemaa. Samat 5 tuntia se otti paluumatkaankin ja perillä Wroclawssa oltiin sitten puoli viiden aikoihin. Mukava reissu oli kyllä, täytyy myöntää. En ole koskaan kuvitellutkaan näkeväni Krakovaa, joten sain yllättyä positiivisesti.
Kuluva viikko on alkanut työn touhussa ja pitkää päivääkin on tehty. Tänään käytiin taas vähän kaupungilla ja sain ostaa viimeinkin sitä kuuluisaa puolalaista vodkaa. Huomenna taas arki jatkuu työn touhussa, mut perjantaina olis tarkoitus mennä Heiskan kanssa Wroclawhan taas katseleen, kun ei täällä neljän seinän sisällä kukaan jaksa olla. Ja me ollaan vaihtareita! Tehdään sitten viikonloppuna rästiin jääneitä tunteja, kun on pyhät, eikä mikään toimi. Mutta tässä tiivis kertomus mun parista viikosta. Palaillaan taas.
- comments