Profile
Blog
Photos
Videos
Vähän erilainen reissun alku on ollut! Ei aivan uskonut matkaan lähtiessä, että hommat eskaloituvat näin kovin. New Yorkiin on julistettu hätätila, joka ei nyt ihan ehkä seuraamuksiltaan ole niin paha kuin itse sana kuvaa. Yleisötapahtumat on kaikki pitkälti peruttu, mutta kouluja ei ole vielä tähän mennessä suljettu. Yleisötapahtumien peruminen tietenkin kolahtaa, koska urheilua oli tarkoitus käydä paikan päällä katsomassa. Tärkein on kuitenkin vetää suunniteltu reitti läpi terveenä. Sitä jo hieman halaajaa tien päälle New Yorkin kirkkaista valoista.
Matinkylän kauppakeskuksen mukaan lempinimensä saanut kaupunki sykähdyttää kyllä aina. Pitkälti veri vetää aina samoihin paikkoihin, mutta tällä kertaa yksi päivä oli pyhitetty East Riverin toiselle puolen Brooklyniin. Vesitaksilla matkatessa sai samalla ihailla jylhää siluettia. Brooklynissä en ollut aikaisemmin käynyt, joten lyhyt skannaus ytimessä oli paikallaan. Aika nopeasti kuitenkin jalat veivät kuitenkin hieman syrjäisemmällä teollisuusalueella ja siellä yhteen varastorakennukseen. Ison nosto-oven takaa paljastui suuret sammiot herkkuja, joita olin odottanut pääseväni maistamaan. Muutama olut oli tasoltaan sellaisia taideteoksia: guava-mango-passion sour ja niin pehmeä 15 volttinen stoutti, jossa oli macadamia pähkinää, paahdettu kookosta, vaniljaa, kakkutaikinaa ja tuorejuustokuorrutetta. Ilta huipentui Tokyosta rantautuneeseen Ramen-ketjuun ja sen jälkeen vielä parin varaston läpikäynnin. Kaikkia näitä panimoita yhdistää taidokas humaloiden käyttö. Niitä käytetään reilusti, mutta maut pysyvät silti upeasti tasapainossa.
Toinen päivä oli kunnon kävelypäivä etelästä pohjoiseen. 43rd streetillä aamupalaa tarjoiltiin jo ennen kahdeksaa ja yhdeksältä hissillä pääsi sadanteen kerrokseen Manhattanin eteläkärjessä. Oli aurinkoinen aamu ja upeasti aukesi näkemät Manhattanin ylle One World Trade Centerin huipulta. Aika äkkiä huomasin tallustelevani samoja katuja pitkin, kun aikaisemmilla reissuillani. Jalat veivät Chinatowniin syömään muutaman välipala dumplingin ja siitä matka jatkui legendaariseen Katzin voileipäkauppaan. Ajattelin, että eihän tästä suolalihan taitajasta tarvitse enää juuri kirjoittaa, mutta tarkistin, että en ole 2013 lokakuussa tapahtuneesta vierailusta juurikaan isosti kirjoitellut. Reuben on kyseinen leipä, johon vuollaan pastramia tuhti pino, lyödään päälle hapankaalia, sulatetaan emmentalia ja leivät voidellaan russian dressing henkisellä kastikkeella. Katzilla menee viikossa suolalihaa löysät 6800kg. Leipä maksaa $25, joten voisi sanoa, että homma lyö leiville. Seuraavaksi oli vuorossa donitsin metsästys, joka osoittautui yllättävän hankalaksi. Kyllä niitä näkyy silloin, kun niitä ei olisi vailla, mutta ei Broadwayta pitkin pohjoiseen kävellessä nyt sitten Boston creamin viettelevä tuoksu leijaillut nenän päähän. Time Squaren jälkeen paikka löytyi ja makean nälkäkin saatiin selätettyä. Päivien rytmiin on kuulunut iltapäivän välilepo kämpillä. Uutiset on tullut katseltua Suomesta ja mietittyä, että onhan kaikilla nyt vessapaperia varmasti tarpeeksi varastoissaan. Varmasti nykytilanteella on merkitys myös täällä ravintoloihin, sillä parina iltana Nyc:in top 10 ravintoloissa on ollut ihan reilusti tilaa. Ihan toimiva sisilialainen pastaravintola ja toisena iltana ollut vietnamilainen saa kyllä ylistystä.
Torstain teema oli keskuspuisto. Aamu- ja iltapäivällä hyvät rundit eri puolilla puistoa ja välillä Chelsea marketilla fiilistelyä. Herkkuja on joka lähtöön, tällä kerralla testissä japanilaiset tacot. Iltapäivän rundille mukaan liittyi Mark, jonka kanssa on reissattu aikaisemmin kimpassa Keski-Euroopassa. Välipalaa haukattiin taas seuraavaksi, sillä ei reissu New Yorkissa olisi mitään ilman puraisua hot dogista. Perjantai meni jo enemmän himmaillessa, muutama täsmäisku kävely ravitsemusliikkeisiin. Mitään suurta hinkua ei ollut enää reissata metrossa, kun suosituksia miten toimia jaetaan täälläkin jatkuvasti.
Huomenna siis loppuu rötväily ja aletaan painaa kohti matkan ydintä ja mottoa ''kantria ja kanaa''. Vajaaseen kahteen viikkoon olisi kilometrejä edessä reilut 3300. Uskon, että tuolla highwayta painellessa Skittlesien värejä arvuutellessa, kielen värjäytyessä näiden ja Gatoraden kittauksesta, pääsee irti tästä hektisyydestä. Saattaa sitten vähän ratissa laulattaa.
- comments
Mamma Huimat ajokilometrit edessä, huh! Olehan poika hereillä! Kiva oli lukea New Yorkin kuulumisia. Vieressä istuvalle Iitukalle terkkuja, pidä huivista kiinni!
Kimmo Hieno reissu teillä ja paljon nähtävää. Terveiset meiltä kaikilta teille!
Päivi Ilvonen Kiitos mielenkiintoisesta ja ruokaisasta tarinasta! Hieno oli taas lukea! Turvallista matkaa sinne teille molemmille! P-ä @ A-i
Reino#11 Kiitos blogipäivityksestä, oli mukava lukea teidän kuulumiset! Hyvää reissun jatkoa ja loppulomaa! E-i