Profile
Blog
Photos
Videos
Paiva 8
It's good to be back! Siita onkin aikaa, kun viimeksi olen blogannut root beeria juoden. Steffen oikaisi juuri itsensa pitkakseen sohvalle ja totesi: ''Olen niin ikavoinyt tata. Tullaan kampille, avataan 60 tuumanen telkkari, laitetaan urheilukanava paalle ja korkataan limut'' Noin me totuttiin elaa aikanaan, siita nyt on jo aikaa yli viisi vuotta, kun me elettiin silloista Amerikan Unelmaa. On siis todella hienoa olla takaisin. Olemme molemmat osiltamme nostagikkoja, jotka haluavat kokea niita viisi vuotta sitten koettuja hienouksia uudelleen. Mutta huomaamme myos, etta ollaan molemmat menty myos aatteellisesti eteenpain; kaikki ei olekaan oikeasti niin kaunista milta se ulospain nayttaa.
Maanantaina herattiin aika uupuneina edellisen paivan kymmentuntisesta October Fest paatosrykaisysta, mutta samalla intoa taynna. Syotiin viimeiset makkarat ja juotiin viimeiset vehnaset ennen Toronton koneeseen hyppaamista. Air Canadaan oltiin oikein tyytyvaisia, ja matka Torontoon taittui jouhevasti leffoja katsellen. Torontossa meilla oli aikaa nelja tuntia ja paatimme kayttaa sen kaymalla piipahtamalla downtownissa. Matka kentalta ytimeen julkisilla kesti jo tunnin, joten rehellisesti en voi sanoa Torontosta muuta kuin ''ihan kiva''.
Takaisin Pearsonin kentalla meinasi iskea kiire, kun emme olleet varautuneet, etta Amerikan rajatarkistus tehdaan jo Kanadan paassa. Aluksi taytimme maahantulokaavakkeet ja sen jalkeen oli vuorossa jonotus passintarkastukseen, jossa virkailija kuulustelee matkan tarkoitusta yms. Kun vuoroni tuli, menin reippaasti tiskille ja tervehdin. Virkailija tuijotti vain tietokoneen ruutua sanomatta mitaan. Ensimmaisen kysymyksen jalkeen menin jotenkin aivan lukkoon enka meinannut saada mitaan sanotuksi. Ja mita ikina sanoin, tuntui etta se ei miellyttanyt virkailijaa millaan tavalla. Enka siis nyt odottanutkaan sen heittavan mun kanssa high fiveja sen takii, etta oon menossa New Yorkiin, mutta sentaa vahan inhimillisyytta. Tilanne paattyi silta osaa siihen, kun virkailija passitti minut pois tiskiltaan, koska kirjoittamani osoitteeni Amerikassa oli puutteellinen. Menin Steffenin luo, joka puhui oman virkailijansa kanssa saksaa. Tama oikein matalalta puhuva musta entinen Saksassa palvelullut laskuvarjojaakari sai jo minutkin hieman hymyilemaan tokaistuaan: Don't worry guys, I gotcha covered.
Saavuttiin myohaan JFKlle, josta oli viela tunnin metromatka Sohoon, Manhattanille. Koettiin olevamme todella etuoikeutettuja, kun saatiin asua Manhattanin sydamessa Steffenin host veljen Jeffin ja hanen tyttoystavansa Cathyn luona. Edellisella Amerikan vieraillullamme Jeff asui viela Seattlessa, mutta on kerinnyt talla aikaa muuttaa tyon perassa New Yorkiin. Aloitimme heti tiistai aamuna aikaisin city tourimme. Tai siis heti kun olimme syoneet vahan amerikkalaista aamupalaa. Tilasin pekoni-juusto munakkaan ja kahvin paikallisessa dinerissa aivan Time Squaren tuntumassa. Munakas oli ainakin viidesta munasta tehty. Sen lisaksi toastia ja paistetut perunat. Kahvia tuli tuopillinen. Naureskelimme ja soimme. Tatahan me olimme odottaneet. Some big ass american food.
Mutta, en ole enaa 17-vuotias rantaleijona. Aivan varmasti burgerikuuri menee erilailla kylkiin kuin vuosia sitten. Aika monella nayttaa menneen taalla kylkiin ja aika pahastikin. Kukaan ei ainakaan voi syyttaa, ettei tiennyt etta puolen kilon burgeri ja litran kola lihottavat. Kaikki kertovat taalla tuotteen kalorimaaran. Katsot ravintolan listaa, ensin on tuote, sitten on kalorimaara ja sitten on hinta. On iltapaiva ja olen tahan mennessa syonyt/juonut aamupalaksi caramel frapucchinon (300 kcal), egg-cheese-steak bagelin (350kcal) ja lounaaksi burgerin ja ranskalaiset (1600 kcal). Illalla, kun saavutaan Philadelphiaan jaksan varmasti syoda viela jotain kivaa. 3500 kaloria paivassa?
New Yorkin metro on jotenkin oksettava paikka, joten ollaan kavelty urakalla. Tiistaina kaytiin laivalla Staten Islandilla, siina matkalla nahtiin Vapaudenpatsas ja natti Manhattan merelta pain. Kaveltiin 9/11 muistomerkin ohitse. Ihmeteltiin China Townin hulluutta ja Little Italyn rentoutta. New York on legendaarinen paikka, mutta molemmat kuitenkin paadyttiin siihen, etta ei tama ole oikein paikka missa haluaisi asua ja mahdollisesti kasvattaa lapsia. Kaiken suuruuden ja kiiltavyyden alta paljastuu kuitenkin vahan sellainen likainen ja epajarjestelmallinen kuva.
Vierailimme ensimmaisessa Man vs Food ravintolassa. Aiomme vierailla paikallisissa suuruuksissa, mita Adam Richman on suositellut kyseisessa ohjelmassa. Taalla kavimme vuonna 1888 avatussa sandwich paikassa, jonka seinalta loytyy taman maan kerma poseeraamassa herkullisten leipien kanssa. Jaoimme Steffenin kanssa ''Reubenin'', herkullista pastramia, juustoa, kaalia ja sinappia. Wau.
Jeff ja Cathy vei meidat illalla syomaan ja katsomaan paikalliselle klubille Stand-uppia. Naurettiin Steffenin kanssa ihan vedet silmissa, kun alanhuiput heittivat tiukkaa settia.
Talle aamulle oltiin varattu liput Rockefeller centterin nakoalapaikalle. 260-metrissa rapsittiin kuvija kuin japanilaiset konsanaan.
Nyt onkin aika siirtya tien paalle. Bussi vie meidat ensi Philadelphiaan, missa seikkailemme Rockyn jalan jaljilla. Ja syomme tietenkin paikallista suuruutta, Philly Steak n Cheese sandwichia.
- comments
Reino#11 Hyvää yötä Boys!
mamma Hienoa pojat, antaa mennä!! Täällä kaunis syyspäivä, +10 astetta.