Profile
Blog
Photos
Videos
28.1.2010 / klo 9.30am / Nukkuva tiikeri, piilotettu elefantti
Tuo lisaa fiilista ja mielenkiintoa touhuun, kun opettelee kayttamaan kaupungin paikallisliikenteen palveluita. Eilen tuli sahailtua tan kaupungin linja-autoilla, ja niin myos tanaan. Kuvioihin sisalle paaseminen ei ole mitenkaan helppoa, aika arvailua on et minka varinen dosa vie mihinkin suuntaan ja mita reittia, erityisesti tassa kaupungissa ne on oikeen kuuluisia sekavuudestaan. Mut sikshan taa on just oiva paikka opetella, sit kun osaa taalla ni osaa missa vaan! Eika se lopulta mitaan rakettitiedetta ole kun systeemit hoksaa.
Eilen lahdin siis paivalla harjottelemaan ton kameran kayttoa paikalliseen elaintarhaan. Tarha on aika kaukana kaupungista, joten taksi ois maksanu 250b. Niin suolasta hintaa mulla ei ollu varaa maksaa, budjetti muutenkin aika sniidulla. Paikallisbussi maksoi hurjat 8bathia, joten arvasin itseni oikeaan bussiin pienen arpomisen jalkeen ja paasin kuin paasinkin kohteelle. Tarhassa tunsin itseni vahan holmoksi, koska kaikki muut ihmiset mestoilla oli ala-asteikaisia paikallisia lapsia, kaikkia koulun retkelaisia ym.. Olin ainoa ulkomaalainen ja ainoa aikuinen pl. lasten valvojat, joten nuo itsetietoiset, joukon vaikutuksesta tyhmyytensa tiivistaneet keskenkasvuiset thai-vahempien jalkelaiset loivat allekirjoittaneeseen pilkallisia katseita! .. voi kuinka lapset voivatkaan olla julmia! Tunsin itseni jalleen koulukiusatuksi.
Hyvia fotoja tuli rapsittya, ja nahtya monen monta viidakon petoa. Ensin kavin tietty tsekkaamassa sen perinteisen elantarhojen vetonaulan, eli hylje-shown, jossa vekkulit norpat pyorittelevat vanteit, heittelevat palloja ja vilkuttelevat yleisolle. Ihan tuli niista mieleen koira, paitsi etta olivat paljon sukkelampia uimaan. Norppien jalkeen tuli vastaan kaikenmaailman budjetti-lohikaarmeita ja miniatyyri-dinosauruksia. Liskoja. Rumia perkeleita ne oli, samoin kun kilppurit joita tuli samalla osastolla vastaan. Niista sai kylla ihan vekkuleita fotoja.
Sitten loysin huikean yksilon, nimittain suuren tiikerin! Harmi vaan, ettei se ollut oikeen show-tuulella, vaan kissamaisesti oli rullalla puun varjossa ja valilla vahan pyorahteli ja pesi naamariaan. Sen lahistolta loytyi myos muita kissan sukuisia petoja, pienia ja isoja. Jotain pienen koiran kokosia, sellasia kummallisia viidakkokissojakin oli. Ja jaguaareja, kepardeja, puumia ja muita taplikkaita ja viiruisia. Ja sitten oli se paras, kissaelaimen ja koiraelaimen sekoitus, eli hyeena! Siina vasta aija peto!
Sitten oli karhuja ja sarvikuonojakin. Ja sitten se kaikkein kummallisin luonnon oikku, eli kirahvi. Niita oli monta, ja jokanen oli toinen toistaan friikimman nakonen.. Hah ainiin ja apinat! Ne oli hauskoja kun ei olleet missaan hakissa vaan fiilistelivat siella missa sattuu, ja teki ihan sairaita hyppyja niissa puissa! Oma suosikkini oli white-hand gibboni.
Noh, se niista viidakon kauhistuksista. Tietty elaintarhassa fiilistelin turhan pitkaan, eli yli sulkemisajan. Enhan ma voinut tietaa kun ei missaan lukenut eurooppalaisittain etta mihin aikaan mestat menee kiinni. Sain taas osakseni aika holmistyneita ilmeita kun marssin sielta ulos puolituntia sulkemisen jalkeen. Ja viela siita paikasta, mista tullaan sisaan, kun en tajunnut etta ulostulopaikka oli ihan toisessa paassa tarhaa, eli n. kilsan matkan paassa. Joku henkilokunnasta sitten heitti mut kotimatkallaan samalla ison tien varteen, josta pokasin bussin ja hillosin itseni takasin keskustaan, jalleen kerran onnistuneesti heti oikeeseen paikkaan (kuulostaa helpolta, mutta ei ole).
Illalla lahdin kiertelemaan ja katselemaan kaupunkia, ja satuin tormaamaan kaupungin keskusaukiolle. Siella olikin menossa joku varainkeruukonsertti, iso esiintymislava ja paikallisia antti tuiskuja ja anna abreuita vetamassa settia ja valtavasti jengia tsiigailemassa. Siina meni fiilistellessa pari tuntia, ja jonkun 100b lahjotuksenkin tein, vaikka en oo ihan varma etta mihin silla konsertilla kerattiin varoja.. Matka jatkui, ja taas rupesi nalka olemaan. Satuinkin tosi kivan olosen raflan kohdalle, ja istahdin terassille. Ruokalistassa oli kaikkea friikkia, kuten etanoita, hain evaa, sammakoita jne.. Sukupuutto-ravintola. Vahan ehka moraalitonta, mutta oli pakko kokeilla. Tilasin Krokotiilinlihaa mustapippurikastikkeessa. Oikeesti se varmaan oli tavallista nautaa (silta se maistui), mut fiilis on tarkein.. Raflan omistaja oli tosi mukava aija, istui heti mun poytaan ja ruvettiin jutustelemaan. Ravintolan kokki liittyi myos seuraan, ja siina meni sitten istuessa tunti jos toinenkin. Pari singhaa tuli imuroitua, ja kylla niille kahdellekin viski siina maistui. Tanaan illalla samaan mestaan, jos tanaan kokeilis sita hain evaa..
- comments