Profile
Blog
Photos
Videos
29.3 Maailman vanhimman kaupungin sokkeloissa
Iranissa liftaaminen on täysi mahdottomuus. Tämä ei tosin johdu siitä, etteikö täällä saisi kyytiä. Vaan siitä, että kun kävelet kadunvarteen reppu selässä, et ehdi nostaa peukaloasi kun joku jo pysähtyy tarjoamaan kyytiä!
Kierreltiin päivä sokkeloisilla pikkukujilla paikallisten opastamina paikkoja ja tunnelmaa ihastellen. Iltapäivällä suunnattiin kulkumme rautatieasemaa kohti tarkoituksena buukata liput yöjunaan. Sinne piti olla vaan kolmen kilometrin matka. Jossain vaiheessa huomattiin kuitenkin, ettei sen löytäminen niin yksinkertaista olekaan. Epätoivon hetkellä viereemme pysähtyi paikallinen jätkä joka poimi meidät kyytiin ja heitti rautatieasemalle (joka oli yllättävän kaukana).
Steissillä harmiksemme sain kuulla, että kaikki junat sille päivälle oli täynnä. Suunnitelma B käyttöön ja bussilippuja hommaamaan. Meillä ei ollut mitään tietoa missä bussiasema sijaitsee, mutta sehän ei Iranissa haittaa. Pari minuuttia sen jälkeen kun päästiin kadulle, paikallinen Amir pysähtyi viereemme ja kyseli mihin ollaan menossa. Amir puhui hyvin huonoa englantia, joten Farsin kielen alkeillani sain selitettyä, että etsimme bussiasemaa. Amir ottikin meidät kyytiinsä ja lupasi viedä steissille. Kuvittelin, että se olisi jossain lähellä. Vaan ei ollut. Sinne oli 45min matka, mutta niin se jätkä vaan meidät sinne heitti! Huhhuh mitä porukkaa!
Todettiin, että kun nyt ollaan asemalla niin parempi vaan lähteä saman tien jatkamaan bussilla johonkin, kun ollaan jo niin kaukana kaupungista. Päätettiin, että aavikkoseudut on nyt nähty, joten otettiin bussi kohti pohjoisia alueita Rashtin kaupunkiin Kaspianmeren rannikon suuntaan.
- comments