Profile
Blog
Photos
Videos
28.3 Isfahan - maailman kauneimmassa kaupungissa. Oikeasti.
Saavuttiin aamulla viiden jälkeen Isfahanin kaupunkiin. Kaupunki on kuuluisa kauneudestaan. On tituleerattu jopa maailman kauneimmaksi kaupungiksi! Ja kokemukseni perusteella se saattaa hyvinkin olla. Steissillä jouduttiin odottelemaan aamu seiskaan asti että paikallisbussit rupeaa liikennöimään, koska ei haluttu tuhlata rahaa taksiin. Dösällä päästiin kivuttomasti yhden vaihdon jälkeen Imam Khomeini-kadulle. Tässä maassa on muuten se hauskaa, että joka ikisen kaupungin pääkatu on nimetty Imam Khomeinin mukaan. Eli vaikka et tietäisi mitään koko kaupungista, niin Imam Khomeinille tietä kysymällä löytää varmasti ainakin pääkadun!
Ruvettiin etsimään hostellia itellemme. Olin infernaalisen väsynyt kolmatta päivää jatkuneen reissaamisen jälkeen, joten huumori rupesi loppumaan yhdeksän maissa kun oltiin kierretty toistakymmentä hostellia, hotellia ja guesthousea, eikä missään ollut tilaa. Lisäksi pantiin merkille, että huoneiden hinnat on ihan anteeksiantamattoman korkeita! Tämä johtuu No Ruz:ista, eli paikallisesta uudestavuodesta, jollon ihmiset on kaikki liikkeellä. Hotellien ja transportaatioiden hinnat nousee jopa 400%! Joten mun 15e/vrk budjetti petti pahemman kerran. Hyvä kun sillä saa edes hotellihuoneen.
Yheksän jälkeen yhden hostellin isäntä lupasi meille huoneen puoliltapäivin kun check out time tulee. Tyydyttiin tähän ja odoteltiin puoleenpäivään ja päästiin viimein ylihintaiseen, surkeaan huoneeseemme. Mutta tämä ei mieltä siinä vaiheessa painanut, ainoa ajatus oli päästä nukkumaan. Välikuolema mallia 6 tuntia mars.
Illalla heräiltyäni käytiin kaupungilla vähän tiedustelemassa ja syömässä paikallista kebabia. Hyvä ruoka, parempi mieli! Aamuisen kurjuuden maksimoinnin jälkeen maailma rupes taas näyttämään valoisalta (vaikka rupeskin olemaan jo hämärä)! Kuljettiin kaduilla, käteltiin kämmenet rakoille vastaan tulleita ihmisiä, jotka halusivat tulla juttelemaan oikean länsimaalaisen kanssa!
Aamusella päätin tsekkautua ulos ylihintaisesta hotellista. Päätettiin viettää päivä kaupungissa nähtävyyksiä katsellen. Ja herra siunaa että sitä kierreltävää riitti! Suunnattiin kulku ensin kaupungin läpi virtaavan joen rantaan. Joen ylittää kolme anteeksiantamattoman hienoa vanhaa kivisiltaa. Joen ympäristö on muutenkin sanoinkuvaamattoman kaunis! Viimisen päälle huoliteltu rantabulevardi ja upeat puistoalueet muotoiltuine pensaineen ja upeine kiveyksineen ja valaisuineen! Ei missään, edes Euroopassa ole yhtä kauniita jokivarsia. Ja joen vesi oli niin kirkasta, että hiekkainen pohja näkyi kauempaakin. Ei roskan roskaa missään. Se kertoo jotain alueiden puhtaudesta ja siisteydestä. Hiukan eri näköstä kun Aurajoen rannoilla kotipuolessa..
Jokirannassa oli satoja perheitä viettämässä päiväpiknikkiä ja nauttimassa kevätauringon lämmöstä. Tottakai meillä meni pitkä aika jokirannan läpi kävelyyn, kun jatkuvasti ihmiset tulivat juttelemaan ja jäimme suustamme kiinni. Mikäs sen hauskempaa!
Jokirannasta suuntasimme keskusaukiolle (yllätys yllätys aukio on nimeltään Imam Khomeini square kuten kaikkien muidenkin kaupunkien keskusaukiot). Isfahanin keskusaukio on maailmankuulu mahtavista mosaiikkitaideteoksistaan ja valtavasta moskeijasta. Aukio on tavallaan sisäpiha, jonka keskellä on suuri puisto ja suihkulähde. Puistoa reunustaa korkeat muurimaiset rakennukset ja yhden sivun valtaa valtaisa moskeija. Aukiolla kevätpäivästä nautti jälleen sadat perheet persialaisilla matoillaan jäätelötötteröitä imuroiden. Törmättiin aukiolla sattumalta nuoreen mieheen, Ahmadiin joka kutsui meidät liikkeeseensä teelle. Ahmad omisti muutaman kaverinsa kanssa mattokaupan. Kaupassa Ahmad kertoi meille paljon Persialaisista matoista, niiden synnystä ja symbolien merkityksestä. Lisäksi Ahmad pyysi mut mattopuiden eteen ja opetti, miten Persialaisia mattoja kudotaan. Sain itsekin tehdä muutaman solmun, jeejee! Lopuksi Ahmand vielä soitti bussiasemalle ja varasi meille dösäliput Na'innin kylään illaksi.
Kierreltiin vielä keskusaukion basaareissa, kunnes todettiin että pitää lähteä suunnistamaan bussiasemalle päin. Ruvettiin etsimään Ahmadin ohjeiden mukaan bussipysäkkiä, josta paikallisbussit kulkevat dösästeissille. Pysäkillä ruvettiin kyselemään ihmisiltä neuvoa, mihin bussiin meidän pitäisi nousta. Jälleen Iranin käsittämätön vieraanvaraisuus nosti päätään. Pysäkillä yksi ukko hommasi meidät oikeaan bussiin ja lähti vielä bussilla näyttämään meille oikeaa paikkaa! Ja tietysti maksoi estelyistä huolimatta bussimatkamme.. Antoi myös puhelinnumeronsa ja kutsui kotiinsa syömään! Valitettavasti tarjous jää käyttämättä.
Bussimatka meni vahvasti. Saatiin bussiliput kouraamme ja löydettiin oikeaan bussiin. Bussimatkan piti kestää kolmisen tuntia. Bussi körötteli aavikon halki oikeaan suuntaan. Na'in 159km.. Na'in 75km.. Na'In 25km… Na'in 5km.. Na'in etuvasemmalla.. Na'in takavasemmalla.. Na'in 10km takana.. Bussi ei siis käynytkään Na'inin kautta vaan jatkoi matkaa pysähtymättä kohti itää! Bussissa kukaan ei puhunut sanaakaan englantia, joten asialle ei vaan mahtanut mitään. Noh, mikäs sen hauskempaa kun istua bussin kyydissä ja katsoa mihin päätyy!
Ja tällä kertaa arpaonni osui kohdalle, nimittäin illan tullen dösä saapuikin Yazdin kaupunkiin. Maailman vanhimpaan kaupunkiin. Ihan siistiä löytää itsensä 7000 vuotta vanhan kaupungin savitiilirakennusten muodostamilta pikkukujilta kupolikattojen ympäröimänä! Löydettiin upea hotelli joka oli tehty juuri näihin vanhoihin savitaloihin, muutettu moderniksi tietty. Hinta oli tosin aika kova, 45 dollaria jonka tinkasin 35 dollariin sisältäen aamiaisen.Aamulla järkytyksemme oli suuri, kun sisäpihalla aamiaisbuffetissa oli kaksi muuta länsimaalaista back backeria! Ehdin jo toivoa, ettei nähtäisi ainuttakaan muuta turistia koko maassa, mutta näin pääsi käymään, höh.
- comments