Aye, los amigos, signoras, muchos! Ja niin edelleen!

Mutta PÄEVEE! Täällä sitä on matkaajat langan päässä jälleen, Shangaissa. Pari päivää on mennyt melko lailla äkkiä, kaupunki on..... ISO. Ja paljon nähtävää riittää.

Tähän kaikkeen nähtävään tarjoaa suuresti auttavan kätensä, söör Buddha-Toivonen, joka vuoden verran asusteltuaan täällä osaa kahta melko lailla länsimaalaista matkaajaa opastaa milloin mihinkin paikkaan.

Tästä kerrassaan ERINOMAISENA esimerkkinä on pakko mainita nepalilainen ravintola. Ei sellaiseen paikkaan MITENKÄÄN pari turistia voi sattumalta löytää - ja helkatti, todella hyvä näin! Ai miksi?

Nnoh. Ensinnäkin.... Hintataso. Sehän on ihan selvä markkinointiin perehtymättömällekin jannulle, että "jos paikassa X käy paljon turisteja maasta Y, kannattaa hintoja nostaa e^n määrän verran." Eli suomeksi sanottuna, turistirysissä hintataso on melko korkea. Aina ja kaikkialla. MUTTA! Koska tämä paikka on tavalliselle turistitallaajalle sen verran näkymättömissä, hinta on..... Melko reilu!! Jumalaut! Me kolme söimme melko tuhdin päivällisen, maistelimme menemään erilaisia nepalilaisia ruokamättösiä, ja kokonaisuudessaan hintaa koko höskälle tuli ~100 römpöttiä per nenukki, eli tuommoiset 10 euron verran. Siihen ruokamäärään nähden - HALPA!

Mutta eihän siinä vielä kaikki. Hinta ei sitä mahaa täytä (...tai no, täyttää, mutta... No tajuatte te.), vaan aterian kruunasi koko paikan yleinen tunnelma. Voin vakuuttaa, että lähemmäksi Nepalia ei pääse kuin menemällä itse paikan päälle jonnekin Katmanduun tai vastaavaan! Koko ravintola oli viimeistä piirtoa myöten kuin suoraan Nepalista tuotu - ruokailutiloihin EI saanut mennä kengät jalassa, vaan kengät piti vaihtaa eteisessä tossuihin. Ja pöytien ääressä istuttiin tyynyillä, ei missään tuoleilla.

Ja se ruoka? Nom!! Juustopalleroisia, perunatäytteisiä leipäsiä, lammasta, liha- ja kanatäytteisiä pasteijoita... Ja se kastike...! Jösses! Tämän tarjosivat pöytiin - totta kai - nepalilaiset tarjoilijat. Ruoka maistui Gourmét-ekspertti Jarin mukaan hyvin läheisesti intialaiselle ruoalle, mikä toki oli ymmärrettävää, Nepal ja Intia ovat rajanaapureita.

Shanghaissa liikkuminen on suhteellisen vaivatonta KIINALAISITTAIN. Siitä pitää huolen kattava metroverkosto, halpa bussi ja hyvät taksit - ja niitten jännät kuskit. On tietty aivan TÄYSIN eri asia se, mitenkä "vaivattomaksi" määritellään se, että MISSÄÄN ei puhuta kunnollista englantia. Ei edes meidän hotellin respassa. Ta-daa! Mutta ei hätää - silti ollaan pärjätty, korvaamattomana apuna tässä on ollut tirehtööri Toivonen, sekä hänen tuurajanaan, Kamera Kännykkä. (Joka toimii käytännössä esim siten, että 1) otan kännykällä kuvan tirehtööri Toivosen asuinpaikan bussipysäkin nimestä, 2) Pidän kuvan tallessa, ja 3) tarpeen vaatiessa näytän kuvaa taksikuskille X, ja sitten elehtimällä ja näyttelemällä peukkua koitamme tulkita, ymmärtääkö taksikuski minne mennä. Tähän asti on toiminut hyvin!) Ja taksilla matkustaessa on kummallisen kivaa töllistellä ympärilleen ja katsoa suurkaupungin ihmeitä - ETENKIN sen liikennettä ja sen seassa pujottelua. ONNEKSI emme ole taksikuskeja Shanghaissa.

Metrosysteemi toimii täällä! Hinnat ovat tietty eri tasoa mitä Pekingissä - siellä kun metrokyyti mistä mihin tahansa maksoi vaivaiset 2 römpöttiä, täällä hinta vaihtelee sen mukaan, miten etäälle tahdotaan mennä. Hinta ei tosin ikinä ylitä 5 römpöttiä per matka, joten melko edukkaasti pääsee silläkin. Miinuksena tosin on se, että metrolla matkustaminen kestää oman aikansa, pysäkkejä kun on sen verta tiheässä. No, 20 miljoonan kaupungissa luulisi tämmöistä olevankin!

Bussilla matkustaminen taasen on aina hintaluokkaa 0 römpöttiä (jos kuski ei ole paikalla, heh heh!) tai 2 römpöttiä. Käteviä kapistuksia ne, tosin näitähän emme käytä, ellei Buddha-Toivonen ole pitämässä kädestä kiinni. Ei niistä muuten tiedä, missä kohtaa pitää pudottautua pois!

Shanghain kaupunkiympäristö on TÄYSIN eri luokkaa mitä Pekingissä. Siinä, missä Pekingissä korkeat kerrostalot pyrkivät olemaan hieman siellä sun täällä, ja niiden alueiden välissä saattoi olla jos jonkinlaisia enemmän tai vähemmän ränsistyneitä asuinseutuja ja hutongeja, Shanghai on - Jarin sanomana - Kiina tulevaisuudessa. Kaupungin mittakaavaa varjostaa pilvenpiirtäjäkolossit etenkin 20 vuodessa rakennetulla Bundin alueella, ja ränsistyneet hutongit loistavat lähestulkoon poissaolollaan. Sen tilalla on ainoastaan leppoisia vanhan kaupungin katuja, ilman suurta liikennemassaa ja pieniä puoteja sekä marketteja siellä sun täällä. Yksi tällainen on juuri meidän hotellin alue. Oikein mukavaa vaihtelua tällainen suurkaupunkivilinän jälkeen!

(Ohessa kuva hotellimme liepeiltä. Tiedä sitten, miten hyvin tämä näkyy.. Noh, kuvakansiossa varmaan paremmin!)

Mutta sellaista täällä ja tänään! Katellaas, mitä kivaa sitä sitten huoooomenna, todnäk matkaa Shanghain meriakvaarioon olisi tiedossa, hyeh!