Profile
Blog
Photos
Videos
Päivä 2 ja vieläpä uuden vuoden aatto, eikä edelleenkään ole facebook laillisten sivustojen joukossa.
Aikaeroista toivottu ja jopa aamulla herätty inhimilliseen aikaan. Tosin ei nyt niin inhimilliseen, että hotellin aamupala olisi keretty syödä. Tästähän ei suomalainen turisti lannistu, vaan syö pari kälystä murokeksiä (oikeasti kälystä).
Osittain tästäkin johtuen otimme ensimmäiseksi tehtäväksi tälle päivälle etsiä ruokailupaikka. Sitähän muuten etsittiinki, ei se aina niin helppoa ole mitä luulisi, vaikka kartta onkin mukana. Valikoitiin oppaasta hyvältä kuulostava ruokapaikka ja sitten alkoi sen etsiminen. Perusturistihan ei tietenkään lue karttaa oikein, joten emme mekään. Kävelimme n. kilometrin matkan ihan väärään suuntaan. Noh, sitten kun pysähdyimme tutkiskelemaan hieman sijaintia, eräs ystävällinen kiinalainen otti ja opasti meille oikean suunnan. Siinä kohtaa saattoi vain todeta, olisihan se pitänyt arvata. Onneksi sentään alue minne harhailimme oli erittäinkin mielenkiintoisen näköinen, joten tämä pieni harhailu nyt ei haitannut. Tässä kohtaa voi yleispätevästi todeta, jos Jari sanoo, että seuraavasta kannattaa mennää oikealle, on syytä kääntyä vasempaan (määränpää löytyy 99 % todennäisyydeltä sieltä).
(Tähän tosin Janne lisää, ettei Jannenkaan opastuksiin kannata välttämättä luottaa. Nimim. "Mennään vasemmalle! Eiku.... Ai JAA, me ollaankin TÄSSÄ!")
Mutta niin uskomattomalta kuin se kuulostaa, me pääsimme lopulta perille. Vastassa oli hieno hotelli, väittämän mukaan ei enempää eikä vähempää kuin Pekingin hienoin. Joten sen paikan ravintolahan sopi suomituristeille kuin nyrkki nenään, joten sinnehän me menimme.
Ja kun ollaan ns. astetta hienommassa ravintolassa (siis sen hotellin sisällä) on palvelukin sen mukaista. Ja ruokakin. Ja hintakin. Tosin jälkiruoka ei ollut sen mukaista (jos olette syöneet kookosvelliä ja sekoittaneet siihen punaisia papuja, tiedätte mistä puhumme).
Ja mitäs ne matkailijat sitten söikään siellä (muuta kuin kookosta ja punaisia papuja). Aluksi otimme katkarapukeiton sienillä. Pääruoka sisälsi kaiken kaikkiaan kasviksia, paistettua riisiä, paistettua ankkaa, paistettua tofua, kananmunia (tai ainakin todennäköisesti kananmunia), jotain kinkkujuttua ja epäilyttävän näköisiä "kumilevyjä". Tähän kuului vielä kasa erilaisia kastikkeita, sekä juomana oli jasmiinteetä.
Niin, kuten olettaakin ruoka oli erinomaista (paitsi se helvetin jälkiruokakookospapumössöjuttu...) Joten voimme antaa hyvällä omallatunnolla neljä tähteä (se jälkiruoka oli oikeasti kuraa). Ilman jälkiruokaa ja sitä epämääräistä kumijuttua olisi arvosana vitosen tuntumassa. Hinnaksi tälle koko setille (josta siis me molemmat söimme) tuli 644 römpöttiä, eli n. 60 euroa. Kiinalaisittain kallista, mutta nyt on huomioitava, että söimme oikeasti hienossa ravintolassa, suomen hinnoistta tämä lysti olisi maksnut sen 644 euroissa.
Tämän jälkeen uhmasimme jo toista päivää kestänyttä helvetillistä tuulta (anteeksi kiroiluni, mutta saatana se tuuli on täällä oikeasti ihan hirveä). Niin asiasta ei olla vielä mainittu, mutta täällä on ihan käsittämättömän kova tuuli koko ajan. Tähän tuuleen kun lisätään n. 2-5 asteen pakkanen niin arktinen helvetti on tosi. Tämän reissun jälkeen emme ainakaan valita kovasta tuulesta koti-Suomessa (edes talvella).
Ja takaisin tähän päivään. Mättöjen jälkeen suuntasimme kohti ns. basaarikatuja. Siellä oli krääsää kyllä enempi kuin kommunisiti sallisi olevan. Ja kun on krääsää ja siellä kaksi turistia on niitä saatanan tyrkyttäjiä ympärillä. "Hello luuk ät heree, verii naiiss veriii naiiiss!!!!!" Ja nämä tyrkyttäjät osasivat olla vallan arvaamattomia, sillä osalla oli ns. "takerru turistii"-kortti käytössä. Tämän kortin käyttäjät takertuivat oikeasti ja konkreettisesti ihoon kiinni ja eivät kyllä jumaliste päästäneet irti sitten millään. Tämän sai Janne kokea kokonaiset kahdesti peräkkäin (Jari pääsi helpolla ja koki tämän vain kerran).
Ostoksiakin tarttui matkaan ja ihmehän olisi jos tommosen tyrkyttelyn jälkkeen mitään ei tarttuisi. Muun muassa kirja joka voisi Suomessakin koravata Raamatun, kirja jonka jokaisen tulisi lukea peruskoulussa, kirja joka mullistaisi suomalaisenkin elämänkatsomuksen täysin: Pieni Punainen Kirja (Quotations from Chairman Mao Tse-Tung). Ja jos joku nyt ei tältä seisomalta tiedä mikä tämä kirja on niin KVG.
Seuraavaksi tapahtui se mikä tapahtuu kaikille jotka matkustavat Pekingiin. Eli menimme Tian'anmenin aukiolle ja siitä yllättäen Kiellettyyn kaupunkiin. Se aukio, se on iso ja tuulinen. Se Kielletty kaupunki, on vanha ja iso. Tosin Kiellettyyn kaupunkiin täytyy mennä vielä uudelleen, sillä kello oli sen verran paljon, että kaupunki suljettiin yleisöltä. Eli tämä paikka on ainakin tähän aikaan vuodesta auki yleisölle 09-16. Hintaa tuli tähän trippiin hurjat 2 römpöttiä (mikä on niin vähän, että sitä ei euroissa voi mitata).
Historiapläjäyksen jälkeen tyydytimme kofeiinin puutteen varsin läntisesti, eli menimme McCafeen juomaan kahvin korvikkeita joita muun muassa espressoksi kutsutaan. Janne tosin nössöili ja otti Cafe Mochan, eli suomeksi laiha maitokahvi.
Reissailun ja pällistelyn päätteksi suuntasimme marketin kautta hotellille. Evästä uutta vuotta varten tuli hankittua. Nyt siis näillä puheilla meinasimme hieman juhlistaa täällä Kiinan maalla tulevaa vuoden vaihtumista. Tämä juhla on mitä ilmeisemmin enempi suunnattu Kiinassa asuville/oleville länsimaalaisille. Tosin katukuvsta päätellen kiinalaisetkin jollain tavalla juhlistavat tätä. Kiinalaiset ainakin täällä Pekingissä ovat jo pelottavankin paljon länsimaalaistuneet ja yrittävät olla niin kuin me olemme (mikä on harmi).
Näillä puheilla toivotamme HYVÄÄ UUTTA VUOTTA täältä kuuden tunnin päästä ! Seuraavat kuulumiset saatte sitten ensi vuonna.
- comments