Profile
Blog
Photos
Videos
Guangzhou kuittaa.
Noniin ja näinnikkäästi. Kuten jo arvata saattaa (uskokaa tai älkää) perille tännekkin päästiin. Juna-matka kesti sen vaivaiset 22 tuntia, ei yhtään paha ei. Mutta siinähän se aika meni ihan malliikkaasti junan makuuhytissä hengailen. Hytit ovat näissä soft-sleeper junissa neljän hengen, mutta muita matkustajua ei hytteihin ilmaantunut, joten oman hytin saimme käyttöön matkan ajaksi.
Jos joskus on tullut herättyä hyvissä ajoin asiaa X varten, niin se tapahtui nyt! Alustavan tietojen mukaan juna-matka olisi kestänyt sen 18 tunteroista. No asiat yleisestikkin menevät harvemmin niin kuin elokuvissa, tai sitten juuri kuin elokuvissa, näkökulma vaan muuttuu. No niin nytkin. Kaksi särmää suomalaista turistia päätti laittaa turvallisesti herätyksen 04:30, koska arvelimme, että juna on Guangzhoussa siinä vähän yli viiden. No niin... Olihan se toki yli viiden, mutta vähän enemmän kuin "vähän". Olimme siis perillä määränpäässämme n. 09:30. Eipä siinä, jokainen voi itse laskea kuinka hyvissä ajoin herättiin ja kytättiin siinä sitten, millon ollaan perillä...
Joskus ei vaan asiat tunnu luistavan, sen jokainen tietää. Saavuttuaan perille saatoimme ensiksi ihmetellä, että onpas täällä paljon lössiä. No sinänsä ihmekkös tuo jos nyt yhden miljardin asukkaan maassa sattuu kolmanneksi suurimmassa kaupungissa lössiä olevan, niin kyllä. Mutta eipä se kahden suurimman kaupugin jälkeen tullu mieleen, että pahimmat lössimassat, ruuhkat ja ryysikset koetaan sitten täällä etelässä. No nämä ruuhkat ja ryysikset täällä Guangzhoussa saavat ihan oman lukunsa, joten palataan siihen sitten joskus.
Mutta juna-asemalta päästiin metroon, metrossa päästiin perille, tai ainakin melkeen perille. Nousimme liian aikasessa pysäkissä pois metrossa. Ja kuten arvata taas saattaa, olimme vähän niinku eksyksissä. Rinkat selässä painelimme katuja menemään hotellia etsien. Enpä muista miten pitkään sitä täällä kiinalaisessa metropolissa oikein pyörimme, mutta pitkään siinä meni. Sitten taidettiin vahingossa jossain kohtaan löytää se hotelli.
Jotta nyt ei liian helpoksi asiat olisi menneen niin Jannelta eväsivät, nämä kommunismin perkeleet rahan noston automaateista. Suomessakin on hieman hankalaa elää ilman rahaa ja ei se helpompaa täällä ulkoimailla Kiinan maallakaan ole. Asia on selvityksen alla.
Ja sitten siitä säästä. Oli varsin miellyttävää tulla pakkasten ja jäätävien tuulien seasta tänne ihan jopa lämpöön. Lämpötila on pyöriny siinä 15 asteen paikkeilla ja auringossa toki vieläkin lämpimämpää. Joten lopultakin saimme heittää hyvästit takeille, hanskoille ja kaulaliinoille, jeyjee !
Mutta, eippään tässä. Ollaan nyt täällä vietetty "hieman" rauhallisempaa aikaa ja turha sykkiminen on jääny pois reissaamisestamme. Joten siltä osin ei tässä kohtaan ole mitään mullistavaa kerrottavaa. Paljon olemme toki kierrelleet mestoja ja etenkin puistoja, kun niitä tässä kaupungissa on toodella paljon.
Pienen tarinan taidan vielä kirjotella tästä Guangzhoun juna-asemasta. Kävimme tässä maanantaina siellä, ajatuksena ostaa liput Shenzheniin. Sinne kun päästiin n. 30 minsan metroilun jälkeen iski tuttu kaaos, ruuhka ja ihmismassa päin näköä. Ei jumatsuikka miteen osaa olla juna-asema 24/7 tukossa. Pekingissä ja Shanghaissakin toimi homma paremmin. Vittu, nyt on pakko sanoa siitä paikasta, sori nyt vaan.
Asemalle päästyään yritimme siis etsiä lippuluukkua, josta lippua ostaa. Asema kun on näemmä tehty sellaiseksi, että siellä odotellaan ULKONA, sitä milloinka päästään omasta portista sisään ja siitä omalle laiturille junaan. Joten eihän siellä ulkona voi liikkua kun pitää pujotella koko ajan näita makailevia kiinalaisia. No siellä nyt etsimme sitä lippuluukkua edelleen. Asiaa ei myöskaan helpota yhtään nämä kiinalaiset häkkyrät ja se ettei mitään asemalla kirjoteta teksteillä.
Ulkona siis haahuilimme tovin ja toisenkin. Sitten menimme takaisin metrotunnelliin. Lisää haahuilua. Nousimme jostain kohtaan tunnellia ulos. Lisää haahuilua. Kiersimme siellä tovimme ja memimme takaisin aloituspisteeseen, kun muutakaan ei siinä kohtaan keksitty. Olimme siis takaisin aseman aukiolla. Siinä kohtaa ei oikeen muu auttanut kun marssia lähimmän, tai ei se ollut edes lähin, mutta kuitenkin "lähimmän" virkapuikuisen miehen luo. Kysyimme lippuluukkua ja kaveri huitoi suuntaan x ja sanoi, "siellä voitte ostaa lippuja mistä luukusta tahansa". No hyvä, suunta mihin herra näytti oli tasan sama mistä äsken tulimme ja luukkuja lippujen ostoon oli nolla siinä, vuhuu.
Löysimme siitä kuitenkin info-pisteen. Nohevasti marssimme sinne ja kysyimme samaa asiaa heiltä. No nyt lopultakin saimme jotain inffoa mitä inffoksi voi luokitella. Näitten ohjeiden avulla jatkoimme suunnistamissa aseman aukiolla. No nyt sentäs löydettiin pitkäksi venyneen etsinnän jälkeen sisäänkäynti aseman lipunmyyntialueelle.
Yllätys sinänsä, lipunmyynnissä oli ruuhka. Enkkutekstiä ei näkynyt missään (Pekingissä ja Shanghaissa oli omat lipunmyyntipisteet enkkukielisille). Ei auttanut kuin jäädä yhteen jonoon jonon jatkoksi. Lopultakin pääsimme tiskille asti, voimme vaan todeta jälleen yhden kielimuurin olevan tosiasia. Olisi ollut ihan sama vaikka olisimme savoksi vääntäneet suomea tiskin pojalle, tulos olisi ollut aivan sama. Kun ei ymmärrä niin ei...
Onneks poika lippuluukulla oli sen vertta nohevaa sorttia, että kävi kysymässä joltain toiselta henkilöltä tiskin missä voisimme asioida kielellä enkku. Saimme lopulta ohjeet mennä luukuill 48-49 ja mars matkaan. Taas oli tuttu jonotus edessä, tosin nyt hieman inhimillisemmällä jonolla varustettuna. Tottahan toki, tovin jonotuksen jälkeen lipunmyyntikoneen muste tai joku juttu hajosi ja odotimme sitten, että täti sai sen korjattua. No lopulta ja viimein, pääsimme tiskille. Sanoimme, että haluamme liput torstaiksi Shenzheniin. Myyjä totesi vaan meille, lippuja voi ostaa maksimissaan päivää etukäteen, joten tervetuloa keskiviikkona uudelleen......
No nyt tämän blogipäivityksen jälestä ollaan lähössä kohti sitä juna-asemaa lipun ostoon.....
- comments