Profile
Blog
Photos
Videos
The traveler sees what she sees. The tourist sees what she has come to see J
Coolgardie - Adelaide 14.03.2010 - 16.03.2010
Viimeinen työaamu takana, pyykit pesty ja rinkat pakattu. Adventures, here we come!!!!!
Edellisenä iltana käytiin vielä tsekkaamassa Kalgoorlien yöelämä ;) Siitä ei sitten olekkaan sen enempää kerrottavaa, hiljaista ja hiljaista. Niin kuin täällä on tuntunut olevan vähän kaikki. Mutta kiva oli käydä ja tietenkin oli tärkeää viettää läksiäiset porukalla, mukana oli tietenkin kämppikset ja Ngaire töistä pikkuveljensä kanssa sekä tietenkin paikallinen poliisivahvistuksemme. Me ei maltettu iltaa viettää kovinkaan pitkälle, vaikka nukkumaan päästiinkin vasta kahden jälkeen viimeisten turinoitten saattelemana. Ja aamulla siis oli vika aamuhuki.
Noh, viimeinen työpäivä päättyi mielettömään huutoon, kiljuntaan ja juoksuun… Muut heti ajattelivat että no niin, kyllä tytöt nyt ovat innoissaan kun pääsevät reissuun. Mutta totuus on aina tarua ihmeellisempää: askel askel hyppy…, ja jäätyminen. Siinä se oli, suoraan jalan juuressa. Ensimmäinen käärmeemme! Heidi siis etunenässä jäätyi ja tuijotti maan matosta silmästä silmään kunnes tämä Ringed Brown Snake alkoi huojumaan ja korottautumaan ylöspäin. Siinä vaiheessa tuli ensin iso huuto ja ehkä olympiatasolle yltävä loikkaus. Jossu oli heti messissä ja loikkasi myös komiasti ja yhdessä huudettiin niin että kitarisat paukkui! Ja minne muualle se matka taittuikaan kun suoraan takaovesta Roadhousen keittiöön ja varastoon turvapaikkaa hakemaan (tässä vaiheessa asiakkaat katsoivat kysyvästi suoraan meihin ja pojat jotka olivat työvuorossa jähmettyivät). Sitten korkean oktaavin selitystä mitä takapihalla nähtiin ja niin jäi pojilta kattilat ja pannut käsistä ja yhdessä lähdettiin tutkimaan takapihan yllätystä. Onneksi kaveri oli säikähtänyt meitä yhtä paljon kuin me häntä ja päättänyt luikkia turvallisemmille mestoille :D
Se siis siitä ylläristä ja toivottavasti ei tarvitse näitä enää uusia tavata. Kimpsut ja kampsut kasaan ja kohti kaupunkia. Jared vei meidät Kallyyn jossa käytiin vielä syömässä ja karaokea kuuntelemassa. Luvattiin että oltais tietenkin menty laulamaan mutta kun ei sieltä mitään meidän kielen kipaleita löytynyt ;) Hyvillä mielillä ja väsyneinä junalle ja pitkän odotuksen ja kaipauksen myötä soitot kotiin. Tätä hetkeä oli odotettu hartaasti. Kolme kuukautta ilman puhelinyhteyttä on pitkä aika vaikka netti toimikin ja meilejä kirjoiteltiin ja chattailtiin, mutta kyllä ei ole äänen voittanutta!
Kello on tässä kohtaan sunnuntai-iltana 22:40 ja juna (Indian Pacific) saapui asemalle päämääranä Sydney ja meidän etappina Adelaide. Edessä kaksi yötä legendaarisessa pitkänmatkan junassa ja hilpeyttä herätti ensiksi junan ulkonäko, josta tuli heti mieleen rakas itänaapurimme ja toiseksi tämä reppureissaajan luokkajako: halpisosasto oli eristetty ihan lukituin ovin kalliimmasta vaunuluokasta ja kun junaan mentiin, ei sieltä enää ulos niin vain tultukkaan. Vaikka juna seisoikin asemalla kolmisen tuntia niin ei ulos ollut takaisin asiaa. Me simahdettiin alta ohmin ja kun silmät saatiin aamulla auki niin oltiinkin jo taitettu ensimmäinen kolmennes kohti Adelaidea. Aamupalan tuoksinassa tutustuttiin ravintolavaunun henkilökuntaan ja täällä kun kaikki ovat edelleen kovin ystävällisiä ja puheliaita niin ruoka-aikaan mennessä olimme saaneet jo itsellemme oppaan Adelaideen ja kyydin lentokentälle :D Damien, joka oli itse kerennyt jo reissaamaan huimasti ympäri maailmaa ja käymään jopa Suomessa saakka, lupautui esittelemään Adelaiden pikaisesti ennen lentoamme Aliceen. Mekin teimme mielessämme lupauksen, että jatkossa jos joku turisti kysyy meiltä Suomessa neuvoa ja opastusta, niin vaikka jalkapatikalla lähdemme näyttämään… yeah right ;)
Junamatka kuitenkin siis jatkui vielä ja pysähdyimme maanantaina (15.3.) aamupalan jälkeen paikassa nimeltä Cook. Jossu oli toivoa täynnä, jotta pitkän junamatkan ensimmäinen pysähdys toisi tullessaan asemalle Mäkkärin. Tämän ajatuksen innoittamana odotimme vesi kielellä Mc Angusta ja Sundayta. Matkamme takaisin sivistykseen oli alkanut! Tai siis näinhän me kuvittelimme…. Astuimme ulos junasta, keskelle, niin…. EI MITÄÄN! :D Cook on aavekaupunki jossa asuu 5 ihmistä. Ei mitään, ei missää, ei jäätelöä, ei hampurilaista. Ei edes bebesiä! Nujerrettuina kävimme kiertämässä pikaisesti "nähtävyydet" ja palasimme takaisin junalle. Onneksi meillä oli nutellaa, maapähkinävoita ja riisikakkuja matkaeväinä. Tää on muuten sitten ihan hittiyhdistelmä :D Piknikkiä Kaivariin vaan odotellessa!
Matka meni joutuisasti ja päikkärit ei vaikuttanut seuraavan yön unen määrään. Hyvin saatiin akut ladattua ja Adelaidessa oltiin ennenkuin huomattiinkaan. Koko matka kesti siis kaksi yötä ja kelloa siirrettiin kokonaisuudessaan 2,5 tuntia eteenpäin. Ja vain yksi pysähdys jolla pääsi ulos jaloittelemaan. Ylös, pesulle ja ulos, aikaa 15 minuuttia. Ollaanhan me sähäköitä, ei tuottanut edes tuskaa ;) Sitten aamukahvit ja reput Damien autoon ja menoksi! Oli niiiiin ihanaa olla taas kaupungissa ja sivistyksen parissa. Aamuruuhka oli ehkä parasta mitä oltiin koettu pitkään aikaan. Niin paljon elämää ja vilinää. Me nautittiin ja fiilisteltiin. Ehdittiin nähdä kaupunkia ja Damien kertoi historiaa ja tärkeimmät asiat Adelaiden olemuksesta. Hyvää ruokaa ja viiniä, niistä on Adelaide tehty. Aamupäivä päätettiin paratiisiin: Henley Beach ja ehkä meidän maailman uskomattomimman ihanin Jetty (pitkän huikea laituri). Isot jädet nautittiin nurmella istuen (ei siis punaista hiekkaa näköpiirissä vaan ihanan valkoinen hiekkaranta) ja varpaat saivat kylvyn meren aalloissa. Lähdonhetki on aina haikea, simpukka taskussa kohti lentokenttää, sydän jäi hetkeksi rannalle….
- comments