Profile
Blog
Photos
Videos
Viimeistä viikonloppua vietetään Turussa. Tarkemmin sanottuna minä vietän, kahdesta muusta sankarista en tiedä mitään. Oman asunnon luovutin alivuokralaiselle jo viime perjantaina ja siitä lähtien on ollut totutteleminen kulkurin elämään. Matkalle mukaan lähteviä tavaroita on jo tovi raahattu onnistuneesti mukana.
Saattaisihan sitä olla Turkua mielekkäämpiäkin paikkoja viettää viimeistä viikonloppua, mutta ensimmäistä blogimerkintääni Sokoksen kahvilassa kirjoittaessani kaupunki näyttäytyy keväisen aurinkoisena ja jopa toiveikkaana. Ehkä Turkua ei sittenkään kannata luovuttaa ruotsalaisille. En olisi missään muualla juuri nyt.
Huomenna iltapäivällä VR:n valkoinen paholainen kuljettaa minut Helsinkiin (jos kuljettaa). Suunnitelmien mukaan lyödään hynttyyt yhteen Vennin ja Aleksin kanssa, ja opetellaan sietämään toisiamme. Illalla käydään natustelemassa On the Rocksissa Hemma Beastia ja Marzin kuivia vitsejä, minkä jälkeen (toivottavasti ei suoraan kuitenkaan) raahaudutaan maanatai aamuksi hooveelle eli flygari steissille eli lentokentälle.
Matkalle Friscoa kohti lähdetään avoimin, huolettomin ja rennoin mielin. Kaikki tavarat ovat mukana, jos ovat. Kaikkea saa kaupasta rahaa vastaan. Yllätin positiivisesti itseni, enkä tällä kertaa pakannut mukaan mitään ylimääräistä. Kaikki rihkama, joka käteeni osuessaan aiheutti pientäkään epäilystä, jäi armottomasti rannalle. Ensimmäiset runsaat 40 päivää kulutetaan pakaroita autossa istumalla, eikä turha tavara paljon selässä painaa. Matkan toinen puolikas tavaroita joudutaan kuitenkin kuljettamaan selässä, joten jokainen ylimääräinen kilo painaa tasan yhden kilon enemmän. Aika varmaa on myös se, että USA:n maaperältä tarttuu mukaan kaikkea ihanaa tavaraa, eikä siellä edes myydä mitään niin pientä, mihin olemme täällä vaatimattomien ihmisten maassa tottuneet.
Nyt Sokoksen kahvilan tarjoilijoilta tulee niin pelottavan näköisiä katseita, että katson parhaaksi kerätä tavarani ja poistua aurinkoiselle kadulle. Ei ole enää varaa ostaa kolmatta 15 mummonmarkan arvoista kuppia mustaa kultaa. Seuraavat blogipäivitykset kiroitettanee vasta San Franciscosta, jossa vierähtää muutama päivä. Reittiä tarkennetaan matkan varrella, mutta ensimmäinen etappimme Friscon jälkeen taitaa olla Los Angeles. Sen näkee sitten. Toivottavasti saadaan jo maksamemme auto ja kaikki menee muutenkin hyvin. Olisi ikävä käyttää voimaa heti lentokenttäviranomaisia kohtaan.
- comments
Saarenmaa junior Onnea matkaan muovipussi :)
ää ...joo koita nyt hyvä mies hillitä niitä suunnattomia aggressioitasi...
Sara Hei, kiva blogi! Mullakin on täällä matkablogi, johon on kertynyt jo yksi jos toinenkin merkintä (www.kilroyblogs.com/tiiha). Pakkasin ihan samalla tavalla, mutta kahden kuukauden aikana tavaraa on tarttunut parinkymmenen kilon verran mukaan :o Tosin, vaikka jokainen kilo painaa yhden kilon enemmän, niin mä otan sen vaan treenin kannalta ;) (=hyvä tekosyy ostaa kaikki rihkama, mikä käteen sattuu :D)