Profile
Blog
Photos
Videos
Ready to hit the road.
Neljä päivää San Franciscoa, imelältä tuoksuvia hippejä ja kylmää säätä alkoivat vähitellen kiristää tukkaa ja Ford Edgen veekutonen sai menovettä juodakseen. San Franciscosta nähtiin tarpeeksi ja tämä oli kaikkien yhtenen mielipide. Ankara googlettaminen tuotti tulosta ja etelämmäs oli luvattu lähes 20 asteen lämpötiloja. Neljän päivän aikana nähtiin kaupungin elämää, sillat, vankila ja käytiin Warfield-teatterissa fiilistelemässä Joe Satriania, Eric Johnsonia ja kumppaneita. Kyseessä oli Experience Hendrix Tour. Eli vielä rautalangasta väännettynä Jimi Hendrixin musiikkia huippumusiikkojen soittamana. Yhtenä kohokohdista mainittakoon vielä hetki, jolloin Aleksi sai uudet farkut.
Perjantaiksi osui ihana rankkasade, ja mikä olisikaan ollut parempi sää suunnata kohti huikean jylhistä näköaloistaan tunnettua Pacific Coast Highwayta. Monista elokuvistakin tunnettu tie laskettelee San Franciscosta alas kohti Los Angelesia ja kulkee melko ylhäällä pitkin jylhää rantaviivaa.Olikin sitten aivan mahtavaa ajaa, kun näkyvyys oli ajoittain parikymmentä metriä ja vettä tuli enemmän kuin lunta Suomessa. Kyllähän maisemat ihan mukavia olivat ja kaasujalka tuntui herkältä mutkaisella tiellä. Ei hyvä paikka itsetuhoisille ihmisille. Auton kulutus hirvittää edelleenkin, mutta olisi se aika noloa painaa Nissan Sunnylla 8-kaistaisella moottoritiellä. Osallistutaan autolla jenkkien ympäristötalkoisiin. Hauskaa, että joka paikassa höpistään kierrättämisestä ja miljardi autoa painaa samaan aikaan kahdeksalla kaistalla ja seitsemässä kerroksessa päällekkäin.
Kuuden tunnin ajon jälkeen päädyttiin päättämään päivän ajourakka ja pysehdyttiin pieneen hostelliin, joka on keskellä ei juuri mitään, mutta silti keskellä Kaliforniaa ison tien varrella. Tosin vastaanoton täti yritti myydä meille useampia öitä ja totesi, että paikka on paljon jännempi kuin Los Angeles. Saatiin neljän sängyn huone. Hetken kuluttua respan täti tuli pahoitellen kysymään meiltä, että haittaako jos koko hostellin ainoaan tyhjään sänkyyn tulee nukkumaan kaksi ruotsalaista tyttöä. Totesimme ykskantaan, ettei sellainen missään nimessä käy päinsä, kerta kaikkiaan pöyristyttävä ajatus. Eihän niitä sitten koskaan tullut (vai tuliko?).
Kovasti tekisi mieli avautua erinäisistä asioista, jotka ajoittain sapettavat (aamupalakulttuuri, liikennemerkit, arvonnat yms.), mutta väsy painaa taas päälle. Sekin muuten sapettaa. Normaaleilla elämäntavoilla (nukkumaan kun väsyttää ja herätys kun ei enää väsytä), ei aikaerosta pääse millään eroon. Herätty on joka aamu viiden aikoihin ja seitsemältä ollaan oltu juoksemassa jo tunnin ajan. Nyt kello on yhdeksän illalla ja muut kaksi sankaria ovat jo toisessa ulottuvuudessa. Ainoa lääke olisi yhden illan totaalinen nesteytys ja sitä kautta sisäisen kellon kääntäminen, mutta kun sekään ei oikein nyt maistu. Näihin aiheisiin palattakoon myöhemmissä jaksoissa. Nyt on aika painua nukkumaan ja ylhäällä oltaneen jälleen ennen kukkoa. Onneksi voi jälleen levollisin mielin painua unten maille, sillä olemassa on joku, joka valveilla ei valitettavasti ole niin lähellä kuin tahtoisin.
- comments
ää Näin pitkään piti minunkin elää ennen kuin näin jälkikasvun oppineen talonpoikaiseen unirytmiin. Ostakaa edelleenkin sitä menovettä palkästään autolle. Ja jokainen päivä on lähempänä paluuta, joten aikaisin pehkuihin vaan... ; )
mummi Olen matkalla mukana