Nyt on kesäkuu! Täällä alkoi talvi. täh? Niin, en ymmärrä. Nyt on satanut suunnilleen 2 viikkoa putkeen. Ei mitkään loma-ilmat. Päivisin on vähän tylsää, kun ei ole töitä eikä voi mennä ulos kun sataa. Nyt on sentään tullut kavereiksi uusien tyyppien kanssa ja löytynyt vähän omanlaista seuraa. Porukkaa joka osaa pitää hauskaa ja joiden kanssa on helppo olla. Välillä kun on tuntunut, ettei jengi viitsi vaivautua edes tutustumaan. Täällä kaikilla on niin vahvat omat piirinsä, mihin on välillä tosi vaikea päästä mukaan, tai lähinnä kun ei itse halua mitenkään änkeä. Sitten odottaa että muut lähestyisivät, mutta ei täällä lähestytä. Ellei sitten olla tosi kännissä. Mutta onneksi nyt tosiaan on löytynyt joitakin ihan huippu tyyppejä, joiden kanssa on ollut ihan alusta asti helppo olla ja jotka ovat aidosti kiinnostuneita Sinusta ja joista on myös tullut kavereita meille. Onneksi. Mutta niinhän se on..pitää aina vain löytää ne omat ihmiset. Silloin kaikki sujuu melkein itsestään.

Ollaan aika lailla nyt luovutettu näiden töiden suhteen täällä Sydneyssä. Kun ei vain löydy, niin ei löydy. Tai ehkä lähinnä kun ei vain saa. Kun ei tämä backpacker-titteli ole mikään kaikista parhain täällä silloin kun etsii töitä. Täällä on niin paljon paikallisia nuoriakin ilman duunia ja tottakai paikalliset menevät aina meidän edelle palkkaamisessa. Ollaan nyt haettu kaikenmaailman farmeille töihin. Toivottavasti nyt tärppäisi. Ollaan kyllä kieltämättä oltu hieman epäonnekkaita noiden töiden suhteen. Ei tässä oikein enään tiedä mitä pitäisi tehdä. Ainoat varmat duunit täällä olisi promootio, topples-tarjoilu, telemarkkinointi sekä nude-siivous. Kerrassaan siis upea valikoima. Mutta ilmeiseti jengi(epätoivoiset backpackerit) niitä kuitenkin tekee, kun näitä töitä voi ilmoituksina ihan isoista lehdistäkin löytää.

Eli jos nyt saamme jonkun farmityön, lähdemme sydneystä. Ollaan molemmat aika valmiita lähtemään. Vaikka on vähän ikävä ajatus taas luopua näistä uusista ystävistä, niin muuten ei meillä oikein ole mitään, mikä pidättelisi meitä täällä enään yhtään pidempään.

Suomibileet menivät hyvin. Talo oli..täynnä. Jotakin 50 tyyppiä oli tulossa, mutta täällä oli varmaan jotakin 70 ihmistä :D Eli paljon. Mutta tilanne oli ihan hallinnassa, ihme kyllä, koko ajan. Mitään ei mennyt edes rikki. Naurattaa, kun ei tarvitse kuin pari rajamäkeläistä ja voi sitä tuhon määrää, mikä jo siitä voi aiheutua, jos on sille päälle satuttu. Haha. Ei mutta porukka oli tosi tyytyväisiä bileisiin ja osa oli tosissaan panostanut tuohon Suomi-teemaan. Eräälle tytölle isot propsit siitä, miten hän oli netistä opetellut ulkoa kaikki suomifaktat presidentistä kansalliseläimiin! Jotain sellaisiakin asioita, mitä minäkään en tiennyt! Todellakin ansaitsee jonkinnäköistä kunnioitusta.

Tässä eräs päivä kaverimme Hannah oli kutsunut Iikon valokuvaamaan isosiskonsa 21-vuotis syntymäpäiviä. Kyseessä oli ihan kunnon keikka, mistä Hannahin äiti lupasi maksaa rahaa. Minutkin oli kutsuttu ja olin ihan innoissani että "jee bileet ja iikko pääsee kuvamaan ja saa vielä rahaakin". Kyseisenä päivänä lähdimme osotteen kanssa etsimään paikkaa ja oletimme, että kyseessä olisi siis jokin baari. Kävellessämme keskelle isoa asuinaluetta tajusimme, ettei kyseessä voi olla baari. No mikäs siinä - kotibileet, ajattelin. Saavuimme talolle ja menimme sisään ja ensimmäiseksi näin hieman vanhemman naishenkilön ja ihmettelin, että mitä näiden äiti täällä bileissä tekee? Enemmän peremmälle astuessamme huomasimme kuitenkin, että koko talo oli täynnä VAIN aikuisia. Eli kyseessä olikin SUKULAISJUHLAT bileiden sijaan! Siinä sitten hieman epävarmoina yritimme kysellä, että onko Hannah täällä, mutta saimme kuulla, että Hannah ja muut tutut eivät vielä edes ole saapuneet paikalle! Siinä sitten lievästi kiusaantuneina shamppanja-lasit kädessä odottelimme muita tuttuja, koska emme tunteneet paikalta ketään, emme edes itse syntymäpäiväsankaria :D Lopulta kuitenkin Hannah ja muut saapuivat paikalle loppu-ilta menikin ihan mukavasti. Iikko näpsi kuvia ja itse hengasin muiden tuttujen kanssa ja juttelin vieraiden kanssa. Tarjoilut olivat koreat, niin kuin talokin. Ja koira oli ihan huippu! yhtä pitkä kuin leveäkin. Seuraavana päivänä Iikko vei kuvat ja perhe oli erittäin tyytyväinen niihin.

Huomenna mennään ehkä lautalla sellaiselle Cockatoo Islandille, missä on meneillään jokin tälläinen Sydneyn jokavuotinen taidetapahtuma nimeltään Biennale. Ohjelmaa luvassa ja saari on kuulemma hieno. Kuulostaa hyvältä, kuhan ei vain sataisi kaatamalla.

Ei taas muuta kuin kuulemiin.

Ps. Mulle saa lähettää emailia.

-Annu