Jepajee. En ole vähään aikaan kirjoitellutkaan. Ei vain ole ollut sopivaa hetkeä tai fiilistä. Tässä on nyt sitten vähän reilummin tätä Sydney tarinaa.

Saavuttiin siis aamu kuudelta pitkän ja nukkumiselle mahdottoman 13h bussimatkan jälkeen Sydneyhyn. Vastaanotto oli kylmä. Edellisenä yönä oli satanut ja kaikki lämpimät vaatteet olivat tietysti rinkan pohjalla. Siinä tuli muutama murheellinen minuutti mietittyä, että mitäköhän hittoa me nyt tehdään seuraavaksi? Tai minne mennään, kun kello on tosiaan kuusi aamuyöllä ja kaikki hostelli paikat ovat vielä todennäköisesti kiinni. Onneksemme päätesysäkillä meitä odottikin The Palms nimisen hostellin henkilökuntaa, tarjoten meille halpaa yöpymistä ja ilmaista kuljetusta hostellille. Niimpä me lähdimme mukaan ja saimme paikan päällä jopa aamupalaa ja pääsimme vihdoin noin 24h valvomisen jälkeen nukkumaan. Hostelli sijaitsi Kings Cross nimisessä kaupunginosassa, joka on muistuttaa hieman Helsingin Kalliota. Tosin vain 10 kertaa pahempi. Ihan kivannäköistä ja nättiä seutua, mutta suunnilleen jokatoinen vastaantulija oli narkkari, pummi, huora tai muuten vain sekaisin. Mielenkiintoinen kokemus sinänsä.

Seuraavan yöpaikan suhteen meillä kävi aivan tajuttoman hyvä tuuri. Yritimme ensin saada lisä-öitä hostellista, mutta kaikki oli varattu täyteen koska oli pääsiäis-viikonloppu. Emme tietenkään olleet ajatelleet sitä ja niimpä kävimme katselemassa muita paikkoja ja löysimme yhden hyvän hostellin, missä oli juuri yksi huone vapaana ja jonne päätimme aamulla "muuttaa" tulevaksi viikoksi.
Samaisena iltana päätimme treffata Iinaa (vanhaa suomalais kaveriamme) ja Nickiä, jonka luona Iina täällä asuu. Nick on kohta 20 vuotias australialais poika, jonka suku on alunperin Virosta. Nick on ilmeisesti ainut heidän suvustaan, joka on syntynyt Australiassa. Nick on käynyt Suomessakin ja hänellä on muitakin suomalaisia kavereita, kuten esimerkiksi Lotta (Jokelasta :D), joka asuu Melbournessa ja oli nyt käymässä Sydneyssä. Samana iltana Lotta kutsuikin meidät viettämään iltaa hänen kavereidensa luksuskämppään. Saavuttuamme paikan päälle en ollut uskoa silmiäni. Tiesin että kyseessä olisi joku kallis porvarikämppä, mutta että kyseessä olikin valtava kerrostalo, mistä kokonaiset KOLME kerrosta olivat osa tätä kämppää ja joka kerroksessa valtavat parvekkeet ja yhdessä niistä jopa POREAMME! :D En ole ikinä eläessäni ollut varmaan yhtä kalliissa asunnossa. Hauskinta oli vielä se, että tässä valtavassa asunnossa asuivat vain kaksi 19 vuotiasta tyttöä (Hannah ja Calli). Hannahin isä omistaa kämpän, mutta muutti Perthiin ja jätti asunnon tytöille. Tytöt kertoivat etteivät edes oikeastaan käytä kuin yhtä (alinta) kerrosta, koska kämppä on niin iso ja tuntuu kolkon tyhjältä ja yksinäiseltä. haha. Siellä sitten parvekkeella, missä oli muuten tekonurmi, istuttiin iltaa ja pelattiin kaiken maailman juomapelejä. Paikalle saapui muitakin ihmisiä ja loppuillasta päädyimme porealtaaseen. Oli huvittavaa miettiä kuumassa altaassa istuen ja Sydneyn yöllistä kaupunkia katsoen, että tämä on vasta toinen iltamme Sydneysssä. Meillä on käynyt kyllä hyvä tuuri.

Aamuyöllä kävelimme kaupungin halki takaisin hostellille ja huomasimme, että meillä on 3 tuntia aikaa nukkua ennen check outtia ja sitä ennen meidän piti vielä pakata. Hienosti ajateltu taas. No, pääsimme yhdeksän aikaan ylös ja pakkasimme piakkoin ja lähdimme hoipertelaan kohti aikaisemmin mainitsemaani uutta hostellia, toivoen että huone on vielä saatavilla. Paikan omistaja seisoikin ulkona ja kysyimme epätoivoisina, että kai huone on vielä vapaana. Omistaja-täti totesi vain että, täällä kävi juuri hetki sitten kaksi tyttöä ja he ottivat sen huoneen, MUTTA jostakin syystä tyttöjen pankkikortit eivät olleet toimineet, eivätkä he saaneet maksettua avainpanttia tai jotakin ja näin he eivät saaneet huonetta joten huone ON vapaana! :D Huh. Olisimme olleet niiiin totaallisen pulassa, jos emme olisi saaneet sitä huonetta. Onneksi kävi tuuri, sillä vielä heti kun pääsimme huoneeseen rupesi satamaan.

Siellä sitten asustelimme viikon syöden nuudeleita ja pussin paahtoleipää päivässä, sillä huoneessa ei ollut keittiötä (vain mikro, leivänpaahdin ja vedenkeitin). Pieni telkkari kylläkin löytyi, mutta siinäkin kanavan valinta mahdollisuudet olivat rajoitetut, vaikka antennit olivat noin metrin pituiset. Välillä saimme sentään pöllittyä nettiyhteyden. Oli siellä ihan mukava asustella, mitä nyt välillä pientä mökkihöperyyttä oli havaittavissa, kun kahdestaan siellä kökötimme.

Välillä näimme taas Iinaa ja Nickiä. Nick ehdotti jo ensitapaamisella meille, että muuttaisimme hänen luokseen asumaan. Heillä olisi yksi huone vapaana meille ja olisimme täysin tervetulleita. Mietimme pitkään, että onko se vähän tyhmää mennä vain toisen luo asumaan ja "olla vaivoiksi", mutta lopulta tajusimme, että enemmän tyhmää olisi sivuuttaa näin hyvä tarjous. Niimpä muutimme 10.4 Nickin luo Newtowniin asumaan ja saimme tuona aamuna parhaimman aamupalan aikoihin! Täysjyväleipää (täysvalkoisen sijaan) sekä JUUSTOA JA KINKKUA sen päälle! wou. Sekä OIKEATA kahvia, instant murukahvin sijaan. Täällä tosiaan oppii arvostamaan elämän pieniä asioita ja se tuntuu hyvältä. Olen pitkään esimerkiksi miettinyt, miten ihanaa olisi vain keittää pannullinen kahvia..
Sovimme Nickin kanssa, että maksamme molemmat 100$ viikossa ja saamme kaiken muun ilmaiseksi, kuten esim ruuat. Täällä onkin tullut syötyä parhaiten koko reissun aikana. Joka ilta Dace tekee herkullisen ja terveellisen illallisen. Käytännössä emme siis maksa asumisesta juuri mitään. Todella hyvä diili siis, nyt kun vielä etsimme töitä.
Hassua oli kun tultiin tänne nickille asumaan, että telkkarissa rupesi juuri pyörimään uusi tositapahtumiin perustuva rikosdraama sarja (Underbelly), joka kertoo Kings Crossin kuuluisista rikollisryhmistä ja korruptoituneista poliiseista. Sarja on itseasiassa tosi hyvä. Hauska vain katsoa telkkarista juuri täsmälleen niitä samoja paikkoja, missä vielä jokin aika sitten olimme itse kävelleet ja asuneet.

Täällä on niin kotoisa olo, kun on ruokaa, telkkari, netti ja oma huone. Välillä ehkä vähän liiankin kotoisaa. Ollaan tultu vähän laiskoiksi. Päivät kuluvat töitä etsien ja kotona sekä puistossa chillaillen, mutta kai sitä on hyvä välillä vähän reissaamisen keskellä levätäkin. Kun ei meillä mikään kiirekään ole. Täällä on tosiaan nyt syksy ja talvi juuri tuloillaan. Hassua kun lehdet kellertävät ja putoilevat puissa, vaikka pää sanoo että nythän on kevät ja kohta kesä. Empä ole pääsiäistäkään ikinä ennen syksyllä viettänyt. Harvemmin myöskään olen hengannut rannalla ja uinut meressä, kun talvi on tulossa. Täällä on tapana sanoa: "Every day is a beach day". Silti ilmat täällä ovat kyllä huomattavasti viileämmät kuin vaikkapa esim Byron bayssa. Ei täällä tähän aikaan enään mitään helteitä ole ja illat ovat välillä todella viileitä. Mutta kyllähän "meidän suomalaisten" pitäisi olla kylmyyteen tottunut. Näin ei kuitenkaan ole tai ei se mene niin, kun on täällä. Ensimmäistä kertaa koko reissun aikana olen todellakin palellut! En tajunnut, että Australiassa oikeasti voisi tarvita takkiakin.. ja ihan hirveää ajatella, että tällä hetkellä Melbounessa on vieläkin kylmempi! Onneksi kerrospukeutumisella selviää.

Newtown on paikkana ihan mahtava. Nuorekas ja boheemi, täynnä pikku kahviloita ja kauppoja. Täältä ei myöskään löydä kyllä yhtäkään samanlaista taloa. Ei mitään logiikkaa väreissä ja muodoissa, mutta juuri se tekee alueesta niin makean. Nick ja Dace ovat myös ihan huippu tyyppejä. Dace on meille kuin vara-äiti, aina huolehtimassa. Ollaan myös tutustuttu paljon Nickin kavereihin ja sieltäkin löytyy tosi mukavaa jengiä. Silti tämä on kuitenkin Nickin ja Iinan elämää, missä nyt olemme mukana tavallaan vieraina. Ainakin nyt vielä. Ihan senkin takia haluaisimme saada töitä jostakin, että saisi tavallaan ihan oman elämän käyntiin ja tutustuisi uusiin ihmisiin ja saisi ehkä omia kavereitakin. Toki olemme jo kaveroituneet näidenkin ihmisten kanssa, mutta silti. Omat kaverit on aina omia kavereita ja muutenkin.

Tässä yksi viikonloppu lähdimme Iinan järjestämälle Camping retkelle Wollongongiin. Leirintä-alue oli semi ankea, mutta ainakin ranta oli ihan vieressä ja se oli upea. Ilta oli hauska; käytiin uimassa, järkättiin kunnon BBQ, juotiin, pelailtiin, mentiin yöllä rannalle ja tehtiin nuotio. Eli tosi jees. Aamulla ei ehkä ollut yhtä riemukasta, mutta siitäkin selvittiin ajamalla paluumatkalla jonnekin vuorien kupeessa olevalle upealle rannalle ja viettämällä siellä se aurinkoinen päivä. Pakko kyllä edelleen ihmetellä sitä alkoholin määrää mikä piti olla (ja mikä juotiin). Kesken iltaakin piti vielä lähteä hakemaan lisää, vaikka vanhojakaan ei oltu vielä hoideltu. huhhuh. Oikeasti nää aussiveikot kiskovat aivan jumalattoman paljon tätä viinaa täällä, oli sitten arki tai vkl. Ja sitten kun juodaan, niin sitten kanssa juodaan kunnolla! No, onhan se ihan kivaa.. Välillä.

Eikai tässä muuta. Ensi viikonloppuna on Nickin synttäri- ja Iinan läksiäisbileet. Teemana, tottakai, Suomi. Täten pukukoodi on sini-valkoinen. Odotan innolla mitä siitä tulee. Ainakin aijotaan järkätä kunnon BBQ. Tämä on vain tosiaan ensimmäinen kerta, kun Nick pitää kotibileet. heh. Nickiä vähän jännittää, mutta me vain olimme Iikon kanssa että: ei mitään hätää, tää on meille tuttua hommaa! :D Joten eiköhän niistäkin selvitä.

Päivittelen niistä(kin) sitten myöhemmin lisää. Tämä tässä. Kiitos, jos jaksoit lukea loppuun asti.

Annukka