Herättiin taas 6-7 aikaan lauantaina, joka oli suunnitelmissa, koska tarkoituksena oli mennä Lauran perheen kanssa vähän vuorille kiipeilemään. Tavoitteena oli ihan mielettömän kuvauksellinen ja kaunis Maroon Bells, mutta siihen olisi valitettavasti mennyt liian kauan aikaa. Päädyttiin ottamaan pienempi luontokävely hiking-retken sijasta. Hyvä päätös!

Syötiin brekkari, tsekattiin ihanasta condostamme klo 8 out, ajettiin Lauran talolle, jossa juotiin kaffetta ja syötiin vähän mansikoita. Mukavaa ja helppoa. Lori perheineen jättäytyi tältä reissulta pois, joka varmasti viisas päätös, onhan Matty vasta 10-vuotias.

Ajettiin 5 mailia Lauran talolta Independence passia ylös (kaunis maisemareitti), parkkeerattiin ja lähdettiin porukalla + koira Daisy nauttimaan luonnosta, ja isoa nautintoa se olikin! Retki ei ollut todellakaan tiukka, mutta mielettömän kaunista: puroja, jäärailoja, vihreää, vehreää keskellä vuoria :) Pasin piti myös testata uusia hiking kenkiä ja heitti sellaisen stunt-hypyn kiveltä toiselle, että jenkkiystävät haukkoivat happea... Sillä lailla Pasi ;) Retken jälkeen käytiin farmers marketissa Aspenissa, ostettiin vähän t-paitoja ja isot halaukset ihanille Ystäville ja ei kun Kia Sportageen ja nokka kohti Denverin kotia.

Lähdettiin Aspenista suunnitelmien mukaan joskus 13:n jälkeen. Päätettiin Lauran perheen suosituksesta ajaa toista kautta, ensin Independene pass (maisemareitti) ja tämän jälkeen toista kautta Denveriin. Olihan se sen arvoista, korkein kohta taisi olla Ledvillen hoodeilla noin 3500m! Noh, kun saavuttiin I-70 -tielle, törmättiin sitten oikein aitoamerikkalaiseen liikenneruuhkaan!! Oli meinaan sellainen, että huhhuh :) Yritettiin kikkailla vaikka miten päin, ajettiin rinnakkaistietä jonkin aikaa, mutta eipä siinä auttanut kun jonotella muiden kanssa. Yhdessä todettiin, että onneksi lento ei ollut illalla, vaan vasta aamulla. Menomatka taittui abt 3,5 tunnissa, paluumatka oli reilu 6 tuntia. Lori & perhe törmäsivät tismalleen samoihin jonoihin, vaikka lähtivät meitä aikasemmin.

Kotiin tultiin joskus 20.30, pesukone äkkiä päälle, pikaiset take away -salaatit huiviin ja pakkaushommiin! Näemmä tuliaisia oli ollut jonkin verran, kun nyt saatiin "kevyesti" kilot riittämään :)

Pakkausten jälkeen haastettiin Prince Matthew uusintapingisotteluihin, joista Matty selvisi suurimpana voittajana. Ihan pikkiriikkisen annettiin tasoitusta, mutta kyllä sellainen pingisvirtuoosi ko. kaveri on, että töitä sai meistä jokainen tehdä!

Lori toi jossain vaiheessa pakkausten keskellä pienet lahjat, jotka saisi avata vasta Suomessa. Itku oli kaikilla koko ajan aika herkässä, päätettiin ettei tehdä isoa numeroa eroamisesta, vaan todetaan että "we'll meet again". Se on tässä todettava, että USKOMATTOMAN tärkeitä Lorin perheenjäsenistä meille kaikille tuli tässä lyhyessä ajassa. Ihan yhteiseen ääneen todettiin, että ei kukaan oltaisi uskottu kuinka näin kävikään, ja tämä tarina on tosi! MUTTA, ei kun rahansäästöä, niin tehdään näitä puolin toisin tulevaisuudessa - toivottavasti!! :) Aivan napakymppiplus oli Colorado-visiittimme ja nyt meillä ihan oikeesti on jenkkiperhe keski-lännessä, joihin takuulla pidetään jatkossa enemmän yhteyttä!!!