Profile
Blog
Photos
Videos
ETELÄ-AMERIKKA CITYHOPPING
VOL.1 RIO DE JANEIRO, BRASILIA
RIOON PÄÄSEMISEN VAIKEUS...
Tiistaina 21.12.2010 noin kello 04.00 a.m pääsen 18h muuttourakan jälkeen Marian luokse nukkumaan. 06.30 alkaa kello soida. Ensimmäiseksi avataan tietokone ja katotaan minkälaisia muutoksia Euroopan lentokenttä tilanteeseen on tullut. Pariisin Charles de Gaulle vaikuttaa hyvältä, mutta Lontoon Heatrow, ei juurikaan. Meidän lento lentää Pariisin kautta Rioon, eli meillä ei tunnu vielä olevan mitään hätää. Mutta muut lentää Lontoosta, niin ruvetaan soittelemaan heti niille.
Reissussa on äiskä SEIJA, jonka synttäreitä ollaan menossa viettämään. Seijan kanssa Lontoon kautta lentää, systeri VELLU, joka on meistä ainoa joka puhuu sujuvaa espanjaa, koska on asunut vajaa vuoden Chilessä. Sitten mun kanssa reissussa on "systeri" MARIA, joka nyt on aina kuulunut perheeseen, vaikka stressaileekin enemmän kun me muut.
Soitteluiden ja netissä hengailun jälkeenkään ei tiedetty Lontoon tilanteesta, muuta kuin, että "saattaa päästä lähtemään", mutta loppujen lopuksi kone lähti! Tosin myöhässä. Meidän nopeet aamutoimet tosin myöhästytti kyyditsijän omista menoistaan ja kun vihdoin päästiin autoon niin saatiin kuulla huonoja uutisia; radiossa oli just ilmotettu, että Charles de Gaullen kentältä oli lähetetty lentoyhtiöitlle pyyntö, että peruu kolmasosan lennoistaan.. Kuitenkin Pariisin lennolle checkaukssa ei mitään ongelmia! Lento ok, mutta laskeutiuminen ei ikinä oo ollut noin hämärä! Katottiin koko ajan, että ollaan erilaisten tasasten pilvikerrosten välissä, mutta se alin kerros olikin sankkaa sumua ja yht'äkkiä tulikin pilvien keskeltä kiitorata!? Sydänkohtauksen ainekset, huhhuh.. Pariisissa ei siis ollut lunta eikä edes pakkasta. Anyway, kentällä oli kaaos ja transfer-tiskille järkyttävät jonot. Seistiin siinä selkeesti käsinkirjoitetulla lapulla merkityssä jonossa sitten about tunti, jonka jälkeen meille kerrottiin, että ollaan oltu väärässä jonossa. Noh, sitten kun päästiin tarpeeks oikeeseen jonoon, eli TAM lentoyhtiön omalle tiskille, niin ohitettiin vahingossa kaikki jo "jonossa" seisoneet ja päästiin ensimmäisinä tiskille! Sitten lähdettiin toteuttaa mun ensimmäistä matkahaavetta; LOUNASTA JA VIINIÄ PARIISISSA! Kaupunkiin ei tietenkään keretty enää lähteä, mutta lentokentällä valittiin Hippopotamus jossa ruoka ei todellakaan vastannut hintoja ja tarjoilija oli harvinaisen yrmeä. Sitten lähdettiin taas harhailemaan aivan sanoin kuvaamattoman epäselvien ohjekylttien perässä kohti meidän lähtöaulaa. Kun löydettiin se niin tosi aika nopeasti alkoi boarding. Sekä ihmisten sisään otto ja ulospäästö suju TAMilla tosi nopeesti! Turistiluokan penkkejä oli reunoilla kaks vierekkäin ja keskellä neljä. Luonnollisesti me istuttiin ihan keskimmäisillä paikoilla. Mut voi luoja sitä ketutuksen määrää mikä tuli, kun tajuttiin, et oltiin tosiaan oltu ensimmäisinä check-in:issä, että oltais varmaan saatu valita mahdollisimman hyvät paikat! No omaa tyhmyyttä, sietikin kärsiä. Mulle toi oli ensimmäinen pitkä lento, joten se, että oli kylmä ja nukkuminen tosi vaikeeta meni vielä uusien kokemusten piikkiin ja olin aivan onnessani niistä henkilökohtasista näytöistä ja hyvistä leffavalikoimista. Myös ruoka oli yllättävän hyvää ja onneksi oli yliväsymys, että sai nukahdeltua. Lentokentällä kesti laukkujen saaminen, mutta muuten kaikki suju ihan hyvin!
Oltiin aivan varmoja, että lentokenttä taksi pyytää meiltä satakertaisen hinnan (oikeestaan mun mielestä se tavallaan kuuluukin lentokenttä taksien juttuun..) ja niinhän siinä tietenkin kävi! Eli kun tuutte Rioon, muistakaa että normitaksa kentältä Copacabanalle on about 45 realia (~20€) eikä 90, kuten sekä meiltä, että Seijalta ja Vellulta oli velotettu. Toisaalta ton vuorokauden matkustamisen jälkeen oltiin päätetty, ettei jaksa jäädä tsombailemaan, kuhan päästään vaan helposti ja äkkiä hostelille! Ulkona oli jo valosaa, kello oli varmaan vähän yli kuusi ja herran jumala sitä onnen määrää mitä Rioon pääseminen aiheutti!! Heti huomas kaikkea erilaista, ensimmäisenä tietenkin kun pääs koneesta niin tuli kuumuus ja kosteus, ulkona huomasin erikoisen muotoisen pilven, erilainen lintu istu valopylvään päässä ja PALMUJA!! Ajeltiin jonkun gheton/favelan ohi ja aurinko oli nousemassa ja pihoilla kulki pari hevosta ja kanoja. Meidän taksikuski löysi hostellille (Hostel Jucati) hyvin, toisin kuin Vellun ja Seijan, joka oli joutunut soittelemaan sinne ja pyytämään ajo-ohjeita. Kun tultiin taksista ulos niin meidän hotellin edustalla olevalle puistolle oltiin just pystyttämässä hedelmä toria ja ja siinä trooppisessa ilmassa ainut tuoksu mikä tuli yli oli tuore ananas! :) Herätettiin muut ja vaihdettiin matka kertomuksia ja ilmeni, että meillä oli ollut tosi tylsä reissu, koska nää oli pitänyt kahden ihmisen Amazing Racen, eli juossut ympäri kenttiä, huristellut takseilla ynnä muuta keretäkseen vaihtolennolleen ja muutenkin oli vähän epävarma se ensimmäinen lento (jos se olis peruuntunut, oltais oltu joulun yli kahdestaan Riossa Marian kanssa), mutta jos ne olis yhdenkin juoksun/taksin ottamisen jättänyt, niin olis reissu tyssännyt! Ja kaikesta huolimatta, me oltiin kaikki päästy Rioon!
Vuoden ekoteko: otetaan banaani joka on lennätetty Etelä-Amerikasta Suomeen, lennetään sen kanssa Lontooseen ja sieltä takasin Brasiliaan! Ja päivän pähkinä: laske tämän banaanin hiilijalanjälki!
- comments