Isolla ryminällä saavuttiin isoon KL.ään. Ryminä johtuen Medanin yllä pyörineestä ukkoskuurosta, jonka sanottiin laantuvan kunhan päästäis vähän kauemman Medanista. No ei se rauhottu edes silloin kun aloitettiin laskeutuminen Malesian puolelle. Ei silti tiputtu ja pirssillä ajettiin unelmasileetä moottoritietä 70km Kooällän Chinatowniin. Se oli muutenkin ihme matka, kun semmonen asvaltti ei ollu ollu alla sitten australian ja kuski ajoi yli 120km/h; nopeus jota ei ajettu edes ausseissa. 70km ois Sumatralla kestäny ainakin pari tuntia, me painettiin noin puoleen tuntiin. Netistä varattu hostelli oli ihan ok, tosin ei mitään verrattuna Singaporen hostelliin. Alapunkat huoneen kulmasta haltuun ja kellon ollessa noin puol kaks yöllä pääsi voimakaksikko viimein unille.
Aamulla lähettiin tutkimaan. Oli pari juttua mitkä oli hoidettava heti, elikkä mun veromätkyt Australiasta oli saatava selvitykseen ja viisumit Thaimaahan piti saada hakuun. Mätkyjen hoito pitäis olla iisi hoito (en tosin haluu manata mitään). Eevan vastaavat hoidettiin jo Ausseissa postitse ja oikaisu ja veronpalautukset on sille jo maksettu joten meidän piti vaan saada lähetettyä mun oikaisuvaade niin, että se varmasti menee Sydneyhyn asti. Löydettiin Messuhallin kokoinen Malesian postikonttori helposti ja sit alkoi kommellusten ja tiskiltä toiselle pompottelun sarja, jota en aio alusta asti kertoa, koska Helin ja Jonin pitää ehtiä lukeen meidän jutut ja nyt ei tuhlata tähän kahta sivua tekstiä. Pointtina oli, että työn tuskan ja hermojen raaston jälkeen saatiin kuori postiin ja jäljityskoodit takataskuun. Lähdettiin siis Thaikku-lähetystön etsintään. Junaan ja oikeelle puolelle kaupunkia. Oltiin katottu kartasta et 'juu tuolla päin se on' mut ei sit otettu karttaa mukaan, saati kirjoitettu tien nimiä edes ylös. Sembailtiin puolisen tuntia ja löydettiin lähetystö joka oli lounastauolla kiinni. Ollaan muutenkin huomattu että lähetystöillä on 2,5h lounastauot joten ajattelin itsekin hakeutua töihin semmoiseen virastoon. Kuitenkin päästiin sisään ja saatiin tietää, että hakemisen tapahtuu aina aamuisin ja hyväksytyt hakemukset eli viisumit voi hakea seuraavana päivänä iltapäivänä. Se tarkoitti, että vielä kahdesti päästiin jonottamaan sinne loputtomiin jonoihin. Kaikki meni toki hyvin ja viisumit on passissa.
Tän jälkeen hiestä märkänä ja jalat rikki päästiin takaisin hostellille. Uutta vaatetta niskaan ja lepäilyn jälkeen päästiin tutustuun vieressä olleviin Chinatownin iltamarkkinoihin. Ja olihan siinä. Kojua kojun perään tunnetuimpia merkkejä ylihalpaan hintaan, eli siis hattua ja hanskaa, laukkua ja kenkää, ja sitä 't-shirt for you mister yes yes'- huutamista ja kaikki piraattikamaa. Ei ostettu mitään muuta kuin ruokaa joten se hoidettiin hyvin vaik mä kattelin muutamia kenkiä jotka ois voinu kotiin raahata. Seuraavana iltana käytiin samoilla markkinoilla ihan ostomielellä ja oisin ne lenkkarit ostanu mutta paikallisten kenkä koko loppuu 44ään joten mun 45 koon käpälä jäi tällä kertaa paljaaks. Ehk Thaimaasta sitten. Yksistä monoista löyty nafti koko mut hinnasta ei päästy yhteisymmärrykseen. Kauppias alotti 125 ringgitistä ja minä 50. Minä en liikkunu tarjouksesta mut kauppias tiputti aina 55 RMään asti. Sitä 5ttä ringgittiä se ei enää suostunu luovuttaan joten jäi kengät hyllylle. Hyvä näin. Tällä välin käytiin myös Kl.n bisnesalueella tutkimassa taas satamiljoonaa ostoskeskusta ja jalkoihin saatiin uusien kenkien sijaan sieltäkin vain rakot. Samalla otettiin valokuvat Petronas- tuplatorneista ja parimetriä korkeemmasta tv-tornista, jotta on todiste, että sielläkin on käyty. Kunnon turisti. Loppujen lopuks KL jäi meille Singaporen jälkeen suht valjuks kokemukseks. Kaikkea oli mut Kuala Lumpur tuntui olevan semmonen vanhempi versio Singaporesta. Metro oli vähän ruosteisempi, paikat kuluneemmat, ihmiset ei ollu niin 'ajan hermolla' ja liikenne oli asteen enempi aasialainen.
Saatiin myös ostettua bussiliput Melakaan ja oli aika laittaa Malesian bussit tarkkaan syyniin Indonesian jälkeen. Niinja verrattuna Indoihin Malesian bussit on asteikolla yhdestä kolmeen ehkä kuus. Avaruuslauksen näköisiä moderneja isoja linkkejä joissa oli kaks penkkiä toisella seinällä ja vaan yks toisella. Penkit oli siis isot, jalka tilaa enempi kuin kotona sohvalla istuessa ja siinä missä selkänoja säädettiin alaspäin niin jalkatuet sai nostettua ylös. Tää oli jopa ehkä ihan liikaa ajatellen et matka kesti sen 2,5h ja ajettiin suoraa ja tasaista moottortietä. Kuitenkin päästiin helposti Melakaan ja paikallisella bussilla ajettiinkin sit sata pysäkinväliä ohitse meidän hostellista. Onneks autossa istu myös reilu malay-sälli joka painoi meille bussin 'stop'-nappia oikealla kohdalla. Sielläkään ei ollu oikeita pysäkkejä vaan nappia painettin sitkun haluttiin ulos. Tavallaan ihan kätevää. Noh, saatiin ihan ok huone ok hinnalla ja lähettiin tutkiin kaupunkia.
Voi kuulostaa, että toistan itseeni mut voi ristus siel oli Ostoskeskuksia. Tai ei edes ollu montaa mut Se yks oli semmonen kompleksi, ettei mitään tajua. Kolmena eri päivänä käytiin siel ja aina löydettiin uusia kauppoja (tai siis Eeva löys). Levoton mesta. Tutustuttiin myös Chinatowniin, ostettiin tuliaisia (kyllä, jollakulla teistä kävi tuuri ;)) ja syötiin taasen hyvää ruokaa. Chinatownit joka kylässä on muutenkin ollu mun suosikkeja koska sieltä ei löydy moskeijoita vaan hyvää ruokaa ja halpaa tavaraa ja mikä parasta, se tunnelma on jotain mitä ei Helsingistä löydä, saati Keravan kävelykadulta. Muutenkin Melakasta tuli meidän yhteinen suosikki kun oltiin yllättyneitä kuin semmonen suurkaupunki voi luoda semmosen pienen, kompaktin 'kylän' tunnelman, mut silti kävelyetäisyydellä oli kaikki mitä saatoit haluta. Ehkä uskomattomimpana kokemuksena oli paikallisten pyöräriksojen varustelukilpailu. Voin väittää, että Linnanmäen karusellissa ei ole niin montaa vilkkuvaloa, eikä NRJ ja KissFM;ltä kuule yhtä montaa poppihittiä, kuin mitä niissä pyörissä näki ja kuuli. Siis sivuvaunillinen ja katettu polkupyörä joka näyttää joulukuuselta ja kuulostaa diskolta. Ja semmosella ois pitäny matkustaa kilometri kotiin, ja MAKSAA siitä. Naurettiin makeesti mut ei tohdittu kyytiin.
Kaikenkaikkiaan hieno kaupunki, jossa mä oisin viihtyny pidempäänkin. Viimesenä päivä, kun bussi lähti vasta ysiltä illalla, niin käytiin kuluttamassa aikaa leffateatterissa ja 'Sherlock Holmes' oli sen verran hyvä raina, että pitää katsastaa se uudestaankin. Tosin suomen kielisillä teksteillä, koska muutama vitsi meni ohi, kun mies ei ymmärrä malesiaa kuin välttävästi. Jep, no ysiltä hypättiin yöbussiin ja otettiin suunnaksi Penangin saari pohjois-Malesiassa ja tarkemmin vielä Georgetown. Bussi oli yhtä hyvä kuin viime reissullakin mutta bussissa nukkuminen ei meiltä suju niin unet jäi taas pariin tuntiin kun 5ltä aamulla pärähdettiin Penangin bussiterminaaliin. Sen suuremmin ei ollu hajua mistään, kun onneks törmättiin hollantilais-ruotsalais-norjalaiseen tyttökolmikkoon, jotka tiesi bussin millä päästiin Georgetowniin. Ne tytöt oli viiden päivän lomalla koulusta (opiskelivat liiketaloutta vaihtareina Macaossa, olin niiiiin kateellinen) ja halusivat nähdä viidakkoa, rantaa ja viel shopata. Realiteetti kun on, että Aasiassa on hyvä jos viidessä päivässä pystyt liikkumaan kaupungista toiseen ja saamaan vielä halvan hostellin ja sit viel ehdit takas kouluun ajoissa. Oltiin Eevan kanssa aika skeptisiä, mut niin vaan tytöt ilmestyi Langkawin saarelle yhtaikaa meidän kanssa. Siitä toki myöhemmin. No me päästiin taas Chinatowniin (koska siellä on halvimmat hinnat, yleensä aina) ja kun kello oli noin 6.30 niin oli todella vaikeeta saada majapaikkaa just sillä hetkellä. Majoituttiin paikalliseen ravitsemusliikkeeseen ja ensin Eeva ja sit minä etsittiin avointa hostellia. Eeva löys muutaman ja ne sano joko: 'ollaan täynnä' tai 'tuu takas klo 12'. No me ei haluttu odotella 5h ja sit mä yrittelin ja kävelin ympäri Georgetownia ja näin aikamoisia rotankoloja ennekun löysin yhden uuden hostellin josta saatiin 'suht' halvalla tosi hyvä huone, jonne sain 'hieman' väsyneen ja surkeen Eevan nukkumaan. Se päivä menikin sit nukkuessa, Eevan osalta, mut on varmaan bongattu Facebookista useempaan otteeseen. Illalla tutkittiin vielä kehuttu ruokatori rannalla, missä vanha setä teki ynseenä meille ok-safkat, mut juomatarjoilija ei tajunnu 'two cold ice teas'- pyyntöä ja toi meille cokista. No joo, ei jaksettu valitella. Päästiin taas petiin ja aamulla virkeinä ylös. Käytiin kiertelemässä paikkoja ilman sen suurempaa määränpäätä. Nähtiin pari temppeliä (kiinalaiset osaa tehdä hienoja kirkkoja!) ja sit käytiin opastetulla kierroksella jossain 'Idän Rockefellerin' kartanolla. En muista miehen nimeä, mut se oli ilmeisen kova mies takomaan rahaa ja kämppä oli varsin hieno. Meidän opas oli semmonen vanhempi nainen, joka kertoi vitsejä, mitkä ainoastaan minä ja Eeva ymmärrettiin. Muutenkin se tykkäs meistä ja me siitä. Hyvä sijoitus rahoille. Haettiin myös toimistolta liput veneeseen Langkawin 'paratiisisaarelle' (lue. paikka jonne paikalliset ja ulkomaalaiset rikkaat ja muutama köyhä (lue. me) saapuvat nauttimaan verovapaista tuotteista, auringosta ja kilometrien mittaisita rannoista).
Mutta Langkawista sitten ens kerralla enempi.
Hei vaan. Ville ja EEEEEEE