Helmiä ja sikoja! Onpahan outo paikka tämä Phuketin iso saari, jonne saavuimme jouluaattona Krabilta. Vituralleen taisi valintamme mennä, sillä saaren tarjoama ei todellakaan ole se meidän juttu. Ei vaan iske, ei voi mitään. Varsinkaan kun tietää, mitä kaikkea superia on tarjolla aivan naapurissa. Mutta näillä mennään siskoa odotellessa ja pääsimmehän viettämään laatuaikaa frendien kanssa. Ja paistaahan täälläkin aurinko siniseltä taivaalta ja yöllä kuu loistaa, meitä pikkuisia matkalaisia lämmittäen, eli ehkä turhaan kitisen, huonomminkin voisi mennä. Antaa Phi Phin ja Lantan odottaa noutajaansa vielä hetkisen, maistuupahan paremmalta. Ja onhan täällä helppoa elää kun ruokalistatkin suomeksi useassa kylässä, vittu ;-)

Mitäs sitä sitten sanoisi Phuketista? Lukuunottamatta Townia ja muutamaa idyllistä, ei-niin-ylikansoitettua pikkurantaa (alhaalla ja ylhäällä), tulee lähinnä mieleen Välimeren massaturismihelvettiparatiisit. Joka paikka ja notko täynnä joko kännihakuisia bilebabeja tai samsonitelapsiperheviikkolomalaisia; eikä tässäkään mitään pahaa. Se ei vaan mene jakeluuni, miksi rannalla pitää olla McDonaldseja sadan metrin välein sekä kasa kerrostaloja. Tai minkä vitun takia pitää matkata viikoksi toiselle puolelle palloa vain syömään samaa ruokaa kuin kotona, katsomaan samoja leffoja baareihin; ehkä kannattaisi etsiä jotakin uutta, oikeanlaista Thaimaata, aitoa kulttuuria. Mutta toisaalta tätähän pöhörantalomailu on all about, eikä mulla ole varaa sitä arvostella. Olemmehan itsekin olleet useasti matkaoppaiden perässä kulkevia laumalaisia ja onhan se mukavaa ja helppoa kieltämättä; mutta tällä reissulla haluamme pysyä mahdollisimman kaukana noista paikoista ja mennä Lonely Planettiakin syvemmälle, täydellisen itsenäisesti päivä kerrallaan.

Okei, vähän kärjistin, onhan täällä Phuketissa upeitakin juttuja, alueita, maisemia ja golf-rangeja jos niistä sattuu pitämään, me ei. Mutta ehkä noi pahimmat (eniten turismeja vetävät rysät) ovatkin planeetan osia, joihin ei omatoimimatkaajan pidäkään puuttua; antaa niiden poukamien elää ja hengittää omaa sykettään. Me keskitytään aitoon tai yritetään ainakin löytää sitä oikeaa kulttuuria, ei kaupallisen kiiltävää, kirkkaasti vilkkuvaa kalliissa muovipaketissa myytävää krääsää ja 'aitoa Aasiaa'. Joku tykkää löhöillä aurinkotuolissa tai altaalla miljardin ihmisen keskellä ja shoppailla Patongin Jumbossa, joku toinen puolestaan rentoutua hiljaisuudessa omaa paratiisirantaa etsien ja nauttia masuunsa uusia makuja. Ja hyvä näin. Jos asian haluaa tiivistää: Phuket on perseestä omatoimimatkaajan näkökulmasta, tänne kannattaa tulla parin viikon valmispakettimatkalle kivaan resort & spahan ja nauttia koko rahan edestä; siihen paikka on loistava!!

Olemme itse bunkanneet Phuket Townissa reilun viikon verran; eräänlainen tukikohta (rinkoille), josta käsin päivittäin eri rannoille, ja välillä yöksikin, eli ollaan koluttu ja nukuttu melkein joka laguunin laidalla. Käytössä mopot (tinkaamisen jälkeen noin 3 e/pvä viikon diilillä!), joilla pääsee loistavasti suhaamaan nopeasti oikeastaan kaikkialle. Itse Phuket Town aika elävä ja katuelämä suht vilkkaan rempseää ja inspiroivaa, kiinalais-portugalilaista arkkitehtuuria ja tunnelmaa, muistuttaa aika paljon Tratia tai Krabi Townia, mutta huomattavasti isompi. Ei juurikaan turisteja (paitsi Aurinkomatkojen päiväretkiläisiä Mikkelistä) ja jonkinverran yhden yön yöpyviä lähisaarille läpikulkevia backpackereita (kuten mekin); tosin aika helvetin hiljaista ja guest houset aivan puolityhjillään tällä hetkellä, kummaa. Varmaan tämän lähemmäksi ei oikeaa Thaimaata Phuketissä pääse.

Oleellista oli myös tukikohtamajapaikan valinnassaa, ettei kukaan ole myymässä joka kadunkulmassa "osta halpa puku, terve mitä kuuluu Suomipoika", ruokalistalta saa muutakin kun spydäriä, kokki haluaa kokata curryä eikä lihapullia, finska flaggoreita vain kirjakaupan kartoissa eikä muutenkaan härmää aasian aksentilla juuri kuule. Hinnat myös ihan kohdillaan täällä suunnalla. Dorm-pedin käytäväwessalla ja kylmällä vedellä saa kolmella eurolla, meidän ihan kiva huone bungaa reilun kympin, limutölkki 15 snt, Red bull 20 snt ja Latte alle egen samoin kuin fried rice kanalla. Ja olut on halpaa kaikkialla!

Joulukin meni jo, emme oikeastaan edes huomanneet. Outoa, mutta ymmärrettävää, sillä täällä ei oikein mikään hiljentynyt, kaupatkin auki ihan normaalisti ja täysrähinä päällä. Aattoaamuna emme nauttineet yönlämmintä kinkkua emmekä lusikoineet riisipuuroa emmekä edes saunoneet vaan matkasimme minibusalla usean tunnin (jälleen hermot kaikilla menivät jatkuviin vaihtoihin) ja nautimme vasta iltahämärässä kinkkupitsa-aterian; ja illaksi hotlassa Finlandia-leka, josta tuli pää kipeäksi, auts!

Lapset olivat tehneet lahjalistan, mutta eivät saaneet mitään, paitsi uuden hammastahnatuubin ;-) Ovat olleet ylikilttejä, mutta loppujen lopuksi eivät halunneet ostattaa mitään turhaa krääsää. Olemme niin ylpeitä vastuullisista pikkukuluttajista. Uuden digikameran (sellaisen jolla voi kuvata veden alla) tosin ostamme heti kun löydämme oikeanlaisen.

Oska ja Mirka nähty perheineen pariinkin otteeseen; vaikka ollutkin great syksy omalla porukalla tien päällä, niin silti aivan fantsua hengailla kavereiden kanssa hetkinen. Olimme "sattumoisin" Mikon kanssa spottailemassa lauantaina koneita lentokentällä ja vastassa heitä kylmien Singhojen kera. Kannattaa muuten tsekata kentän kupeessa oleva ranta; kaunis kuin mikä, kirkasta vettä, valkeaa hiekkaa eikä juuri ketään muita paikalla; ei yhtään myyjää ja mikä parasta: pääsee kävelemään ihan kiitorataan kiinni. Meillä oli myös hauska päivä+ilta heidän kanssaan maanantaina, kiitti kundit ja hauskaa loppulomaa, nauttikaa lämmöstä ennen paluuta kylmyyteen, ja ottakaa ne allenne mopot ja tutustukaa muuhunkin kuin allasbaarinne tarjontaan!!

Sunnuntaina vuorossa oli rempseän rento ilta Suikin kanssa; pari olutta, futista ja äijien juttuja (Mikokin messissä); Jukka on mahtava tyyppi, hieno mies, juuri sellainen itseluottamus ja asenne elämään kun itsekin haluaisi! Keskiviikkona (milloinkohan se on?!) sitten Janin kimppuun uusin voimin, tennis-matsikin edessä, aion murskata keisarin! Laura ja Masa puolestaan lentävät tänne uudenvuoden aattona ja yhteisissä suunnitelmissa lähteä samantien seuraavana aamuna lautalla Phi Phille; katsotaanko samalla olisiko pukki laittanut jotain kyytiin. Anyway odotamme kaikki innolla seuraavia viikkoja ihanilla saarilla, paikoissa joita todellakin kaipaa tämän Rodos-seikkailun jälkeen.

"Joulun" jälkeen myös jakaannuimme hetkeksi kahtia kahtia kun Riia nappasi Mipsun ja itse otin Mikon huostaan. Olimme olleet liian pitkään nonstop-24/7 yhdessä ja hermot sen verran tiukilla, että kaikilla mojovat tatit otsissa ja jatkuvaa huutoa. Breikki tuli todella tarpeeseen ja taas jaksaa. Meillä oli ukkelin kanssa sikanastaa; päivät mopoilla eri biitseillä ja illat Townissa chillaten pizzaa mutustaen. Tytöt puolestaan viihtyivät saaren eteläosan hiljaisilla beacheillä ja kylissä; asuivat coolin pelkistetyissä bungaloweissa merinäköalalla. Ja tekivät tuttavuutta mm 20cm skorppariin; onneksi Riia sai tapetuksi! Nyt kaikki taas yhdessä kasassa ja eletään day-by-day -teemalla eri guest houseissa eri turistihelveteissä lähellä kavereita. Mukana pari reppua, loput rinkat Townin hotlan respassa, jonne palaamme Pesoloiden kera torstai-aamuksi.

Ai niin Krabista vielä pari jutskaa/vinkkiä. Itse kaupunkihan ei tarjoa mitään ihmeellistä kuten ei Phuket Townikaan (ei rantaa), mutta mahtavaa iltamenoa ja helppoja siirtymiä muille rannoille ja saarille. Jos liikutte siellä, niin tsekatkaa Chaofa Roadilla oleva Tubar. Aivan fantastinen reggae-baari uskomattomalla sisustuksella, loistomusaa, pelejä ja reloja rastapäitä hommissa. Four Island tour veneellä; ottakaa ihmeessä: koralleja, kuvan kauniita kaloja ja maisemia, vetää sanattomaksi. "Onneksemme" samalla retkellä oli "viisikymppinen Thaimaansuurkävijä Jamppa" ja saimme mahtavia matkavinkkejä ja tsunamitietoutta kaiken muun ohella ;-)

Rohkeus. Olen niin ylpeä katsellessa muksujamme. Molemmat ovat ennakkoluulottomia, uskaltavat kokeilla uusia asioita ja ruokia mukisematta ja oma-aloitteisesti, erittäin sosiaalisia ja samalla itsenäisiä ikäisikseen, uiskentelevat ja snorklaavat niin avomerellä kuin koralleilla, huutavat mopon pakkarilta lisää kaasua vauhdin ollessa jo liian hurjaa itselle, eivät valita vaikka nukumme ja kuljemme välillä hurjissakin paikoissa; ylipäätänsä elävät mustalaiskiertolaiselämää ilman valituksen häivää. Olen varma, että molemmat oppivat ja kasvavat henkisesti vuoden aikana enemmän kuin normaaleissa oloissa. Miko on fiksu kuin mikä, ja Miisa puolestaan iloisin ja hurjin pimu maan päällä. Mahtavia tyyppejä nää omat lapset!!!

Tohtorinurkkaus. Malariatabujen, siis jokailtaisten e-pillereidemme popsiminenkin saatu päätökseen vihdoinkin, ou jee. Yllättävän vahvoja sivuoireita (lähinnä mulle), ensi kerralla kyllä malariapiikki, -kierukka tai -voidetta, jos joku nobelisti sellaisen keksisi. Vielä kun saisi jonkun taudin, johon pitäisi popsia antibiootteja, niin rock! Pääsisi niistäkin tabuista kerralla eroon.

Hauskaa loppuvuotta, railakasta uudenvuoden juhlintaa ja oikein onnellista vuotta 2010! Sellainen tunne, että ensi vuodesta tulee superb! Meillä se ainakin tulee alkamaan kuumissa olosuhteissa palmujen alla. Poks poks ja raketteja taivaalle!

- sami