Profile
Blog
Photos
Videos
Elefanttisaaren lumoa! Taakse on jäänyt samettiparatiisisaarinen, aivan mahtava Koh Samet ja kaakkois-Thaimaan saaristoseikkailumme jatkuu kohti Cambodian rajaa. Tällä hetkellä vuorossa Koh Changin saari. Tulimme tänne jo keskiviikkona, mutta koko aika mennyt vähän pipariksi kun olen itse maannut todella ärhäkässä kuumemasutaudissa eikä ole oikein pystynyt tekemään yhtään mitään. Koska olemme siirtyneet ns. malaria-alueelle, niin aloitimme malarialääkkeiden popsinnan viime viikolla. Luulisinkin, että muhun iski joku malarialääkkeiden pahoista sivuoireista. No, nyt jo hieman parempi olo kun lopetin lääkkeet eilen. Tänne vaan hyttyset, lupaan nistiä teidät one by one! Lapset ja Riia terveinä ja ok.
Itse matka Sametilta tänne oli aika jees siirtymä (vain n 5h) vaikkakin kaikki kamat kannossa ja muutamat vaihdot (laiva, bussi, laiva, lavataxi). Dösässä tutustuimme suomalaiseen nuoreen pariin (Taneli ja Minttu) ja heidän faijaan (Tilli), joiden kanssa etsimmekin saman majapaikan ekoiksi yöksi. Saari on aika iso (yli 30 km) ja korkeuserot suuria, isoja vesiputouksia, villi apinoita, norsuja jne. Todella kaunis ja komea paikka. Koh Sametin kaltaisesti kyliä joka poukamassa, joista valitsimme ainakin alkuun Lonely Beachin. Mesta aika rauhallinen, ei niin bilepoukama kuin yläpään ekat kylät, aika pitkälle backpackereita chillaamassa ja dokaamassa, mikä tekee hintatasosta lompakkoystävällisen ja kaiken kaikkiaan ilmapiiristä reggeahenkisen rennon.
2 ekaa yötä nukuimme aika karussa, mutta tavallaan jännässä, bungalowissa rannalla. Sinänsä cool hut ja upealla paikalla, mutta masupotilaalle ei välttämättä paras vaihtoehto kun ainoana varusteena käytännössä pikkusänky hyttysverkolla neljälle. Vaihdoimme eilen saman kylän toiseen bungalowiin, hinta muutaman euron kalliimpi (!), mutta iso huone (jokaiselle jopa oma makuupaikka), lämmin vesi ja wi-fi. Tv:kin on, mutta ei olla vielä avattu, eikä varmaan avatakaan (okei, eilen illalla töllättiin livenä Liverpool-ManCity; ihan kuin olisi ollut kotona, mutta niinhän me ollaankin). Jääkaappia huutaa, mutta kaikkea ei voi saada kerralla. Huoneiden hinnat alkavat 3e huteista ylöspäin. Halvimmat huoneet ovat vain huoneita nukkumista varten ja mitä enemmän haluaa mukavuuksia ja sijaintia, niin sitä enemmän saa luonnollisesti pulittaa; jostain se kipupiste sitten löytyy.
Mitäs ollaan sit täällä duunailtu? Normaalipäivärytmihän Sametilla oli: herättiin 9-10 aikaan, köllintää tai koulua jos jaksoi, brekkari jos jollain oli nälkä, aurinkorasvausta, beach, uintia ja mollikkaa n. viiteen saakka, kämpille suihkuun ja köllintää, ehkä jopa koulua, safka, lautapelejä, drinksut ja tutumaan puoleen yöhän mennessä. Täällä ekoina iltoina Riia ja muksut kävivät uiskentelemassa, syömässä, juomassa olutta illalla rannalla (mutsi, ole huoleti, lapset vain kattoivat) jne kun itse makoilin kuumeessa lautakasassa.
Tarkoitus olisi napata mopot alle ja kierrellä tätä todella houkuttelevaa saarta kylästä toiseen ja ehkä varata jostain huone ensi viikon alkupäiville. Lisäksi käydään varmaan tsekkaa ainakin jotkut saaren useista vesiputoksista ja alaosan idylliseltä vaikuttava meren päälle rakennettu kalajastakylä; Riia ja muksut varmaan menee myös norsutrekille, itsekin ehkä mukaan jos kunto antaa myöten. Katsotaan riittääkö aika myös laivaretkelle, sillä täällä on aika upeita pikku poukamia ja mangrove-puisia korallihiekkaisia saaria lähistöllä. Myös mun ja Mikon haaveet sukelluskurssista taitaa jäädä, ja jääkin, tammikuulle kun olemme toisella puolella Thaimaata. Meidän pitää olla torstaina jo ulos maasta eli voi tehdä liian tiukkaa. Ja ainakin thaihieronta on otettava todella jumissa oleviin lihaksiin; varmaan taas samanlainen sessio kun Pattayalla kun kaikki neljä olimme vierekkäin hieronnassa. Täällä on tuttuun tyyliin hieronta-paikkoja vieri vieressä; vaihtoehtoja thai, foot, head, oil ja foot ja hintakin päätähuimaava n. 4e/1h.
Vielä viime viikonlopun Bangkokista sananen. Namnam, mahtavia tuliaisia oli Seve roudannut: suklaata, supersalmiakkia, panttereita, jenkkiä, reissaria, metukkaa, jälkiuunileipää sekä mahtavalta maistuneita ja saman tien popsittuja pätkiksiä. Lisäksi oli nasta lukea Veikkaaja, Urheilulehti ja Hesari. Näin pienestä tulee ihminen onnelliseksi! Kiitti vielä kaljuuntunut Severianos! Ilta Suikinkin kanssa meni mahtavasti. Olin kännissä kuin käki ja hauskaa oli. Kiertelimme monissa paikoissa ympäri ämpäri ja eniten mieleen jäi ihmeellinen kellaribileluola parkkihallissa! Onnex elämää pahempi kankkunen jo ohi! Kiitti seurasta Jukka, tammikuussa uudestaan sit Phuketissa?
Matkalla Bkk:sta dösä ajoi lentokentän ohi ja yllättäen kentältä nousi just Finskin kone. Oli aika outo fiilis kun noin pienestä asiasta tulee jännän kivan haikea fiilis; ei nyt ikävä, mutta tavallaan upeaa kun näkee tai kuulee jotakin tuttua kotimaasta. On stten Finskin kone ilmassa, Finskin tarra Bangkokilaisen matkatoimiston ovessa tai Helsingin nimi Skytrainin mainoksessa.
Anyway, matka on hyvällä mallilla ja maailma on nyt kotimme. Emme kitise koti-ikävää, sillä kaikki tärkeä ja tarvittava on mukana täällä ;-) Eikä meillä ole kotiakaan enää Suomessa! Älkää siis tekään kitiskö jos siellä loska, pimeä tai kylmä. Jos mieli tekee, ottakaa riskejä ja tehkää valintoja jos mieli tekee, ei niitä kukaan tee puolestanne. Se on varmaa. Tai sit lopettakaa valitus. Me olemme hyvä esimerkki tai se italiaisäijä Intiassa tai ne suomalaiset opiskelijapojat Bangkokissa tai Suikki tai se ja se. Täällä näkee ja tapaa joka puolella ihmisiä, jotka haluavat elää oikeaa elämää eikä vain olla numerosarja kahleissa, ja toteuttavat sitä maailman kaikkien ihmisten hokemaa fraasia "kerranhan täällä vain eletään ja kiikkustuolissa turha sit enää itkeä". No, turha paasata enempää. Vuoden päästähän ollaan taas samassa tilassa, no way!
Kovasti olen myös yrittänyt miettiä, mitä ihmettä saattoi liikkua niiden esiesiesi....isiemme päässä kun aikanaan lähtivät kohti Pohjolaa. Ei ihmiskroppa ole luotu kylmään tai pimeään, täällä sen on viimeistään huomannut kun hengailee päivät pitkät helteessä; eikä öissäkään ole valittamista. Stressiä vähentää myös, ettei tarvitse aamulla jahkailla millainen ilma tänään sattuu olemaan - täällä nimittäin paistaa aurinko aina ja koko ajan! Siis koko ajan. Aurinkoa ja lämpöä.
Superuutisena saimme myös kontaktin Suomessakin luonammekin pariin kertaan käyneeseen hyvään irkkututtuun, joka asuu nykyään Ausseissa. Hyvä niin, sillä parikolme vuotta sitten Liverpoolissa sen luona käydessä puheli tuollaisia. Haluaa kovasti, että mennään moikkaamaan häntä, Kerria ja muksuja Adeleineen, joten pitää varmaan vähän muutella noita kevään lentoaikatauluja ja -reittejä taas. Mahtavaa, sillä Steve on loistava tyyppi, jonka kanssa aikanaan olimme samaan aikaan Jenkeissä töissä, ja olimmehan Riian ja Mikon kanssa niiden häissäkin Pohjois-Irlannissa muistaakseni vuonna 2004. Vielä kun löytäisi Phil-Killin jostain maan raosta, niin lentäisimme Ausseihin saman tien!
Jotenkin tuntuu, että nää blogit alkaa toistamaan itsemään. Pakko varmaan keksiä jotain uusia näkökulmia tai vaihtaa kirjoittajaa. Ainakin niitä kuvia pitäisi saada tueksi. Tälläkin saarella etsitty kaikki mahdolliset kaupat, mutta ei vain löydy card-readeria/adapteria. No, tulossa on. Miisa kuuntelee Kissiä sängyllä, Riia nauttii nuudelia aamupalaksi ja Miko viimeistelee PSP-pelin uutta tasoa. Jokeritkin näköjään voittoputkessa eli nyt voi hyvällä omalla tunnolla sammuttaa urheiluruutujen youtuubbaamisen. Naksnaks ja pokpok; me lennämme tällä lyömällä prätkän selkään ja sit uimaan noin kolkytasteiseen avantoon!
- sami
- comments