Profile
Blog
Photos
Videos
What's up what's up what's up!
Länsirannikko alkaa olemaan yhtä lentoa vaille voitettua riistaa ja ihanaa päästä jatkamaan matkaa pian. Vaikka kuinka mahtavalta HispaaniJenkkilän glamour ja Hollywood tuntuvatkin, sen verran finaalissa kaikki, että kymmentä päivää kauempaa ei olisi jaksanut täällä suunnalla enää viihtyä. Mutta samaan hengenvetoon täällä voisi hengailla kevyesti vaikka vuoden päivät; niin paljon koettavaa ja nähtävää, päivät loppuivat tavallaan kesken.
Ja vaikka vaikeita päiviä takana ja todella pitkiä kilometrejä, niin kaikesta huolimatta aivan mahtavaa menoa täällä. Todella kauniita maisemia, uskomattomia ajoreittejä, maistuvaa pikaruokaa, Amerikkahan on ihana maa! Ja samalla niin sairas, tää mesta räjähtää vielä käsiin joku hetki. Jengi on ihan sekoa täällä, läskiä siellä sun täällä ja koko oleminen yhtä suurta showpelleilyä. Ihmettelen, että näinkin hyvin amerikkalaiset pärjäävät elämän eri saroilla ja maa ainakin suurinpirtein raiteillaan. Tuttuahan tää on niiltä ajoilta kun täällä oli töissä mutta pahasti pääsi shokki taas yllättämään. Outoa, että näinkin jännästi hyvä ja paha sekoittuvat samaan laatikkoon!
Santa Barbara. Nappasimme suoraan Losin kentältä Kian allemme ja lähdimme ajamaan Highway ykköstä pohjoista kohden. Ilta alkoi tummumaan Santa Barbaran kohdalla ja jäimme yöksi tähän erittäin viihtyisään pikkucityyn, n. 1h Losista. Todella epätyypillinen jenkkilä (mukava kylä), pubeja, katuelämää, kävelykeskusta kuin suoraan leffoista, tosi makea mesta ja just sopivan chill Hawaijin jälkeen. Yksi yö täällä, herkullinen thai-mättö ja uiskentelut poolissa. Kaupunkia pidetään eräänlaisena rikkaiden asuinalueena (mm. Oprah) ja niinpä soluttauduimme läpsyttimillä mainiosti ryhmään.
Malibu, Oakland, Fresno, Syyläri City jne... ohikiitäviä kaupunkeja vasemmalta ja oikealta. Sunset Boulevard, Rodeo Road, Santa Monica Boulevard jne... kivannimisiä katuja. Autolla on kiva matkustaa, eikä tartte edes nousta autosta nähdäkseen oleellisimmat. Ruokaakin saa etupenkille ja pankkiasiat sekä burana-ostokset voi hoitaa helposti drive-thru-komplekseissa.
San Francisco. Moni tuttu oli kehunut mestaa eikä suotta. Uskomaton pöhinä ja kauniita katuja. Fishermansin alue rannalla/satamassa lähes täydellinen hengailu-chillausalue miljoonine kauppoineen ja ravintoloineen, uskomattoman rennon helppoa elämäntyyliä koko tyynni. Puhumattakaan Golden Gatesta, Cable Carista, jyrkistä kaduista ja sumuisen jääkylmästä säästä. Samaan aikaan kaupungissa iso juoksutapahtuma, jonka takia aika täyttä hotlissa ja kaduilla huikeita hyypiöitä; jälleen kerran ujuttauduimme ihmeellisen iisisti sekasikiöiden sekaan. Kaupungissa menisi kevyesti 2 viikkoa tai 2 vuottakin; nyt jouduimme tyytymään kahteen yöhön, mutta ehkä loppujen lopuksi just sopiva aika tässä kohtaa. San Francisco, upea mesta ja hienoja päiviä! Next time we will wear some flowers too!
Matka Friscosta Vegasiin muodostui odotettua pidemmäksi. Tarkoitus oli kiertää keskeltä vuoriston läpi, mutta tie oli poikki puolesta väliä ja matkaamme tuli yli neljän tunnin kierto (tittu prk stana!). Okei, tavallaan jees, sillä näin pääsimme ajamaan koko Yosemiten National Parkin läpi, joka aivan uskomatonta aluetta. Luntakin ja paljon, Californiassa, kyllä! Parin jenkkikaverin mukaan kauneinta Amerikkaa. Jos tänne suunnittelee matkaa, kannattaa ihmeessä ottaa tämä paikka listoille ja varata muutama päivä haikauksiin ja luonnossaolemiseen. Vesiputouksia, vuoria, puroja, kallioita, aidon koskematonta metsää, paljon metsäpolkuja. Harmi vain kun menossa oli 15 tunnin ajopäivä; ei jaksanut, siis kerinnyt pysähtyä edes yöksi. Olisi ollut varmastikin huikea kokemus telttailla. Nyt jouduimme tyytymään parin tunnin ajeluun ns. loopin verran, joka toimi kuitenkin täydellisesti.
Las Vegas. Jaa-a! Jaa-a, miten tän nyt ilmaisisi! Kuusi kuukautta sitten olimme Cambodiassa Vietnamin rajalla keskellä ei-mitään (ei edes kaupan kauppaa, josta olisi saanut vesipulloa) ja nyt yhtäkkiä keskellä kaikkea. Unf***inbeliveble! Yöllinen saapuminen Las Vegasiin jotakin ennenkokematonta; takana pitkä päivä aavikolla pimeässä ja yhtäkkiä keskellä miljardia valoa! Kaupunki ei nuku koskaan pitää sataprosenttisesti kutinsa! Mekin saavuimme hotlaan aamuyöyhdeltä ja respan ruuhka kuin keskellä päivää. Täällä voi tehdä mitä vaan mihin aikaan vaan. Casinoa, ampua rynkyllä, ajaa nascarilla tai vuoristoradalla sisällä tai ulkona, ahmia metrin kokoista burrito-halkoa, hypätä 200 metrisen tornin katolta, lukuisia show-esityksiä; sitä mitä täältä ei saa, sitä ei tartte. Täällä casinoita joka talossa, illuusioita, megalomaanisia casinokokonaisuuksia, sisävuoristoratoja halleissa peliautomaattien ja rulettipöytien päällä, yhden euron margaritoja ja oluita, aivan mieletöntä bailausta, tiukkatissiä black jack groupiereita, pool partyjä, kaikkea. Jokaisen viihde-, matkustus- tai markkinointiviestintä-alalla työskentelevän tulisi viettää aikaa Vegasissa. Täällä näkee, mitä on kun tuotteistetaan viimeisen päälle. Täällä voi oppia, mitä markkinointi oikeasti on. Varmastikin teki hyvää meidän osaamisiin kun töihin ihan pian palataan. Ja tyhmät jenkithän ostavat vaikka aasin kun tarpeeksi kiihottavasti asian paketoi. Hotlamme tosi jees (kiitos vinkistä Repo), poolilla käytiin, pelasimme rulettia ja venttiä parina iltana; jäimme jopa voitolla huntin verran!!! Ihan oikeasti, jäimme voitolle!!!
Grand Canyon ja Hoover Dam. Raskas ajopäivä Vegasista syvälle Arizonaan ja takaisin saman päivän aikana. Vaikka pakarat huutavat vieläkin hoosiannaa, reissu kannatti tehdä. Yksi huikeimmista luonnonpaikoista ja silmät lepäsivät kuin lapsilla konsanaan. En tiedä kuika fiilikset välittyvät kuvista mutta kerrassaan kaunis alue, ainutlaatuinen sanoisin.
Los Angeles. Mielikuva kaupungista oli meksikaaneja notkumassa kadunkulmissa, rähnäisyys ja kodittomia ihmisiä ostoskärryillä, Hollywoodin glamour, tähtiä, Beverly Hills, palmuja, Walk of Fame, miljoonan elokuvan eri kohtauspaikkoja ja Oscarit. Näin näimmekin eli aika pitkälle ennakkoluulot pitivät paikkansa tällä kertaa. Hotlamme oli Universal Cityn ja Hollywoodin välimaastossa ja vietimme kolme suhteellisen kivaa ja tiivistä päivää Universal Studiolla sekä Sunset ja Hollywood Boulevardeilla niin autolla kuin kävellenkin. Oli myös mielenkiintoinen kokemus laskeutua Bel Airin hienostokaupunginosasta parin tunnin metroajelulle hispaanolähiöiden todella kurjille ja hurjille kulmille. Enkelten kaupungin kohokohtana ehkä tähtien talojen bongaaminen (mm. Gene Simmons, Tom Cruise, Jennifer Lopez, Nicholas Cage, Elton John, Gwen Stefani, Beckhamit, Playboy Mansion, Aaron Spelling, Jay Leno, Leonardo Di Caprio jne.), Madonnan koiranulkoiluttajan näkeminen sekä Sting ajamassa autoa ;-) Vaikkemme sisään ovikelloista päässeetkään! Oikein mukavia vuorokausia, mutta ikävä ei tule tätäkään territoriota. Kiitos ja näkemiin.
Moni on varmaan reissannut siellä sun täällä Jenkeissä, joten hintataso lienee tuttua. Kallista ja vielä kalliimpaa, ainakin nykykurssilla ja Aasian jälkeen. Hawaii on todennäköisesti USA:n kalleinta aluetta eikä Losikaan ihan halvimmasta päästä. Länsirannikolta saa kohtalaisesta motellimurjusta halvimmillaan huoneen neljälle sadalla dollarilla (tuplahuoneen ehkä viidellä-kuudella kympillä) jos haluaa vähänkin pysyä poissa lähiöiden slummeista. Latte kahdesta taalasta ylöspäin ja burger/taco dollarista alkaen. Onneksi rahaa on kuin roskaa ja lottovoittoa odotellessa päätimme, että Vernoventuruksen vikoilla viikoilla ei enää sniiduilla vaan nyt nautitaan täysillä maksoi mitä maksoi. Niinpä olemmekin nukkuneet suht kivoissa hotlissa ja napostelleet burger-aterioita melkeinpä nonstop. Matkabudjettimme heittänyt Jenkeissä pahasti härän pebaa kun melkein koko ajan samaan aikaan ollut isohko auto ja hotla käytössä. Tää loppumatka on vähän niinku loma loman sisällä, joten nyt mennää eikä meinata.
Kaiken kaikkiaan amerikkalaisuus on vaikeasti kuvailtava asia. Toisaalta kaikki on hienoa ja toimivaa, yhtäältä kaikki aivan syvältä ja suoraan sieltä! Vanha tieto pitää paikkaansa: jos täällä on rahaa, olet ok ja elämä on helppoa; jos sulla ei ole rahaa, olet kusessa! Amerikkalaiset ovat myös tunnetusti äärimmäisen tyhmiä ja yliärsyttävän hösöjä. Mutta samalla fiksuja, sosiaalisia ja elämäntapaintiaaneja nauttien joka hetkestä jumalattoman mylvinnän säestyksellä. Tämä maa on sairas ja jonkinlainen elämän ensiapukurssi olisi paikallaan koko kansakunnalle! Ihmiset kuluttavat rahaa velalla käsittämättömiin asioihin mielettömällä innolla ilman järven hiventä. Ei mene kaaliini, mutta ehkei tartteekaan. Ikävä oli tätä maata ja kulttuuria, mutta annostus tullut jo täyteen ja niinpä olemme erittäin onnellisia, että Nykki matkan viimeinen stoppi. Juuri nyt tunne, että viikon karkuloma Thaimaan tai Fijin saarilla tekisi poikaa!!!
Yllättävää myös, että täältä on miltei mahdotonta löytää lapsiystävällisyyttä. Kun Intiassa ja Thaimaassa lapset olivat ykkössijalla kaikkialla ja Ausseissa ja Uudessa-Seelannissa perheet korkeimmalla, täällä lapset ovat melkeinpä paha riesa missä ikinä liikkuu. Kun Aasiassa kaikkialla pääsi jonojen ohi lasten kanssa, tarjoilijat ottivat ekana tilaukset ja ihmiset lirkuttelivat kadulla, niin täällä lapset eivät mm. pääse ollenkaan saunoihin, jacuzzeihin tai edes uima-altaaseen, puhumattakaan että ruuhkaisissa jonoissa joku edes huomioisi väsyneet pikkumatkailijat. Eikä täällä kyllä muutenkaan kukaan ajattele muuta kuin omaa napaansa, yhtään ovea ei ole kukaan avannut tai edes moikkannut aamupalalla. Jotenkin tulee Suomi mieleen.
Okei, ei tämä unelmien maa ihan läpeensä paha ole. Sillä onhan täällä universumin kuumin urheilukulttuuritehdaskoneisto, jota jokainen voi ihannoida oman maunsa mukaan! Kaikella kunnioituksella Urheilulehteä ja Canal+:aa kohtaan - olin jo unohtanut, kuinka mahtava kanava ESPN on ja kuinka hieno lehti Sport Illustrated on sekä kuinka rakennetaan todellinen multimedia draaman kaari vaikkapa LeBron Jamesin tulevaisuuden suunnitelmista. NBA ja baseball luonnollisesti kuumia perunoita, NHL yllättävän isolla sekä luonnollisesti tulevan syksyn jenkkifutis-kauden spekuloinnit ja pelaajasiirrot osa päivittäistä tulvaa. Lätkän mm-kisoista ei kukaan ole kiinnostunut pätkääkään, harmi eli hyvä!
Huomenna jälleen liian varhainen herääminen ja aamuvirkkulento kohti Iso Omenaa. Sitten syyskuun ja Lontoon lennämme tuttuun kaupungiin (jossa olemme aiemmin käyneet), joten toivottavasti ei olla ihan noviiseja. Päätimme vetäistä vielä yhden extreme-seikkaulun ja aloitammekin Gotham Cityn turneen Brooklynistä, josta varasimme huoneen ekoiksi päiviksi. Sieltä päässee suht kivuttomasti subwaylla kaikkialla ja ihan nasta nähdä sekin slummitienoo ennen Manhattania, jonne tarkoitus siirtyä ensi viikon loppupuolella. Ja jos hyvin menee, niin muutamia Yankee-kavereitakin pitäisi treffata!
And the Oscar goes to …. Heissulivei ja tuskan jälkeen vihdoinkin toiseksi viimeinen blogi saatu päätökseen, ou jee!
- sami
- comments